Syksyn tuulet puhaltaa, Saimi ohi suhahtaa

 

 

 

 

Yhtenä päivänä tässä taannoin meidän piti hoitaa mammaa kotona kun siltä otettiin hampaita pois. Me tiedetään miltä se tuntuu koska meillä molemmilla jäi kulmamaitohampaat jumiin ja me haistiin ihan silakoille ja sitten me käytiin Vethausissa ja saatiin samanlainen tuppo tassuun kun mamma sai käteen. Sitten me oltiin loppupäivä ihan nukuksissa, paitsi Saimi haukkui herättyään vastaanotolla niin paljon että eläinlääkäri soitti mammalle, että sen voi hakea kyllä jo kotiin. Eikä me suostuttu syömään moneen päivään koska ikenet oli kipeät, mutta mamma söi kyllä koko ajan jäätelöä...sitä ei minulle tarjottukaan, hmphh...(toim.huom. mamma ei haissut ja maitohampaiden sijaan poistettiin 4kpl viisureita)

 

 

Suikeron piti hoitaa mammaa mutta se olikin itse ihan kanttuvei..

 Kun kaikki olivat taas toenneet me lähdettiin syysretkelle maalle! Myös kissaserkut olivat lähteneet matkaan, yhteiskuva jäi ottamatta, mutta tapasimme kyllä portailla. Siitä tuli ihmisten taholta vähän huutoa ja mekastusta vaikka me olisimme vaan tahtoneet tervehtiä.... sitten Suikero suihautti matolle koska se haisi sen mielestä ihan kissalle, mutta ihmiset siivosivat tottunein elkein ripeästi lätäkön eikä sen merkkaus jäänyt historiaan. Noloa silti, pissan hajuinen pikkusisko, hmph.

Jaaha, missä me ollaan ja onko kissatkin täällä!!?

Syksyn lehdet putoaa, raviaaaaaaaaaaaa!!!!

Opettaisitko Saimille kuinka myrskylyhty sytytetään?

                                                                                 Hyvää kanavartaan haisua, joko kohta syödään!!??

 

 

Lämmin grillikota ja kauniit, pehmeät tyynyt, ulkoilua minun makuuni!!

 

Chihun kokoinen omakotitalo

Syksy on suihkun aikaa...

 



...ja välillä myös piikkimaton taikaa.

Mutta sillä välin kun Suikero oli jossain joogaretriitissä
 minä tyttö hommasin oman asunnon,
sain hyvän tontinkin, keittiön nurkasta,
 on nähkääs hyvä pitää silmällä tippuvia herkkupaloja, slurrrrps!

Feng shuit menee kyllä epäkuntoon,
jos tänne tulee pissin hajuinen pikkusiskoni.

Iso kiitos blogikavereille sinne
Tuusulan suuntaan talosta ja talon
kuljetuksesta!!!!!

Suukkoja!!!

Namsnamsmumsmums kääk joku tulee...Mamman äiti tuli kylään ja se tuo aina herkkuja minulle ja Suikulle, nyt se toi neekerinpusuja!!!! Tai ei ne kai ollutkaan meille mutta en voinut vastustaa kiusausta ja kun kaikki olivat takapihalla kahvilla en voinut uskoa että ne jättivät sen kassin lattialle! Minä purin ensin laatikkoon reiän, jahuu, siellä ne olivat, vaniljapusut! Ehdin kaksi syömään, sitten mamma tuli ja sain huutia kun sitä tahmaa meni vähän mattoon ja otsatukkaanikin. Sitten sain suolapaakun ja jouduin oksentamaan nurmikolle kaikki herkut vaikka minä näin että niitä jäikin vielä sinne laatikkoon.....höh.

Elämme vaarallisia aikoja!

 

Hänen nimensä on Suikero, Saimi Suikero ja hän elää vaarallisesti uhmaten kokoaan ja kohtaloaan. Muutamana yönä jos toisenakin Saimi karkasi nukkumapaikaltamme ja lirautti sohvalle. Ihmiset pesijapuunasijapesijapuunasi sohvaa. Mutta Suikero vaan lisäsi vettä myllyyn ja kerran kun päällinen oli jälleen pesussa se repi sohvatyynyä..... 

 

 

Minä olin vaan että ou nou lopeta jo! Sitten ihmiset kyllästyivät ja menivät kauppaan ostamaan uutta sohvaa. Nolottaa Suikeron puolesta...

 

Nolottaa Suikeron puolesta! Mutta aika kiva sohva tämä..

 

 

 Arvasin sen, siitä lähtien kun uusi sohva tuli me on jouduttu keittiöön tai kylppäriin kun ollaan kaksin kotona, kiitti vaan Sakke! Mutta eipä Saimi juuri masentunut, keittiössä se kiipesi yhtenä päivänä pöydälle ja yritti lahjoa minua tiputtamalla keksipaketista keksin, mutta se tumpeloi ja keksi jäi tuolille. Hitsi kun en itse ole niin ketterä, olisi keksit syöty paketteineen... 

 

Kylpyhuoneen piti olla pommin varma paikka mutta mutta...

 

Mjaaha, kuinka tuonne hyllylle pääsee??

 

Pari päivää siinä meni mutta keksinpäs!

Mitähän seuraavaksi, pesutornin päälle se ei ole vielä ehtinyt...

 

 

Matkustan ympäri Suomea vaan, laatikossa Suikero ja Pennanen laalaalaa

Me on matkustettu kuljetuslaatikossa ympäri Suomea monta viikkoa! Matkoilla on tavattu ihmisystäviä, punkkeja, merikotkia, venäläisiä turisteja ja yksi kummitus Saimaan kylpylässä (joka olikin edelliseltä matkaajalta unohtunut koiran papana..hmph) Suikero haukkui ja murisi kunnes mamma kaivoi sen sohvan alta.

 Taivassalo

Metsäretkellä saaristossa löytyi merikotkan
sulkia.....ja pesä....ja itse kotka..HUIIIII

Suikero pääsee aina paraatipaikalle,
päivänsankarin sylissä on hyvä torkkua, pyh!

 

Meistä molemmista löytyi punkki mutta ne eivät
menneet ihoon kun meillä on sitä tököttiä niskassa.

              Vuokatti-Saimaa-Hamina

Me koitettiin tähyillä sitä Vuo-nimistä kattia muttei me
nähty kun venäläisiä hiihtäjiä...

Minähän olen kiivennyt Pyhätunturille omin tassuin joten
tämmöiset nyppylät ei tunnu missään, Suikero oli ihan puhki.

Haminassa meidän oli pakko puollustaa muuria muilta
koirilta, HAUHHAUUUUU

Mamman kengät jäi kiinni asfalttiin, niin kuuma oli
lääählääähpläääääh, koska syödään?

Muinaiset sotilaiden chihuahuat partioivat varmaankin
juuri näin....

                                                                 Mutta kyllä kotona vaan on niin IHANAA!!! Hupsis,

                                                    nurmikko oli kasvanut matkojemme aikana...

Uni on maittanut ja Suikero nukkuu mamman laukussa siltä varalta että ehkä me kohta taas harjataan takut turkista ja suunnataan viikset maailmalle! (Mammalla ei kai ole viiksiä)

Kun Saimi meni kouluun

Hei täällä Saimi, kirjoitan nopeasti ettei sisko huomaa kun tämä blogi on enemmän sen juttu! Eilen kävi niin että menin ihmisten kanssa isolle kentälle, protestoin hieman autossa vinkumalla koska Kerttu jätettiin kotiin. Sinne kentälle tuli joku täti ja sillä oli sheltti-merkkinen koira mukana. Ne menivät kentän toiseen päähän seisomaan ja minä haukuin niin paljon kun jaksoin että ne varmasti kuulisivat sinne asti. Mutta sitten mamman taskusta ilmestyi salaminameja enkä ehtinyt haukkua niin paljon kun mamma antoi niitä minulle kun katsoin sitä ja olin hiljaa.

Se shelttinainen hiipi lähemmäs ja lähemmäs ja minä vaan söin ja haukuin ja söin ja lopulta oksensin kun olin syönyt niin paljon salaminamia. Lopulta ne meni autoonsa ja nyt minä saan kahdesti viikossa niitä nameja ja jotkut koirat menee istumaan kauas minusta ja minun pitää taas haukkua ja syödä. Voi olla etten sitten enää jaksa niin haukkua kun se syöminen vei niin paljon aikaa jo kivaa...Illalla ja aamulla olin ihan poikki koska ne salamit painoi masussa ja äänijänteet tarvitsivat lepoa. Hau vaan ja kuulemisiin!

Kesää

Alkukesän puuhiin on kuulunut pihakalausteiden tuunausta aina kun sade on pysynyt poissa...Minä tyydyin katselemaan ja paistattelemaan vieressä, Suikero onnistui tietenkin tökkäämään tassunsa maalatulle takapihan kynnykselle..

Yhtenä päivänä meille laitettiin jotain kummaa tököttiä niskaan, turkki meni ihan suttuun. Sitten ihmiset eivät uskaltaneet jättää meitä keskenään kun Saimi putsaa aina minun turkkia, ettei sille käy mitään. Niin laittoivat minut sitten laatikkoon, Suikero tosin päivysti vieressä koko ajan, hmmmph ei hetken rauhaa.

Juhannuksena me matkustettiin ihmisten mukana jonnekin missä oli ihan mukavat oltavat. Saatiin makkaraa ja pihviäkin grillistä ja Suikero kävi sohvapöydällä maistamassa salmiakkia, sipsiin se ei ehtinyt koskea. Mutta sitten se nukkui melkeen koko ajan, vaihtoi välillä vaan paikkaa.

Saimi kesätöissä

Tänään Saimi poistui mamman kanssa kahdestaan, se on harvinaista. Se kävi kuulema rokotuksessa ja oli ollut niin mairea Camilla-tädille, itse puren siltä sormet irti kun se lähestyy ruuttansa kanssa. Mutta minä kyllä luulen että Saimi on saanut kesätyöpaikan kuvasta päätellen. Todella epäreilua! Sitten se oli illalla taas niin puhki että pötkötti tyynyssään kun MINÄ olisin halunnut leikkiä.