"Kevät"siivousta

En voinut sille mitään, minua pissitti!

Saimi on ollut supertuhmana viime viikot. Se aloitti mökillä karkaamalla aitauksesta yhtenä yönä taannoin. Sitten se jatkoi sitä samaa kotosalla ja lähti yöllä lipettiin aitauksestaan....ja pissasi sohvalle. Hyi olkoon, ihmiset oli tosi pahalla päällä. Meillä on juuri sohva vaihdettu ja tämä on jo kolmas sohva mihin se pissi. Sitä oli mennyt rahiin ja yhteen patjaan ja mamma pesi niitä suihkussa ja tuuletti ulkona. Sitten se homma jatkui vielä tällä viikolla kun Suikero suihautti kylpyhuoneen matollekin päivällä vaikka viimeksi se leuhki ettei tee siihen mitään. Ja pökäleitä se on tehnyt kylppäriin myös. Oikea haisunäätä, ush!

 Onneksi meillä on ollut muutakin ohjelmaa kun Saimin jälkien siivoaminen. Meille tuli pientä väkeä yökylään pitkästä aikaa. Yleensä me ei niin välitetä lapsista kun ne on aika äänekkäitä. Mutta mamman kummipoika on mukava ja jaksaa silittää minua.




 Sitten me katsottiin Beverly Hillsin hienostochihuahua leffaa, se oli aika hyvä. Me kuunneltiin vähän kun koirat haukkui ja siinä oli onnellinen loppu. Yksi tyttöchihu pääsi töihin semmoisen hotellin maskotiksi. Minäkin pääsen varmasti isona, ehkä Cumuluksen. Tai Scandicin, siellähän me aina yövytään. Niillä on hyvät aamiasnakit!

Meidän vieras sai nukkua sohvalla ja ihmiset kielsi ettei me saada mennä sinne petivaatteisiin. Minä en mennyt, Suikero ei tietenkään taaskaan totellut.

Seuraavana päivänä me oltiin ihan puhki kun oli leikitty ja oltu paijattavina niin paljon. Me ei jaksettu tapella edes ketusta vaan nukuttiin kolmestaan päikkärit.

 

Mjuuh, eipä tässä kummempaa. Vähän on näädättänyt rapaiset lenkkikelit täällä Parolan poluilla. Mutta nenään tulee jo keväistä haisua, appelsiinimuffinssikos se siellä tuoksahtaa?!

Näätäilyä

Mitä himputtia, taas tämä näätä jäi minulle ja Suikero leikkii ketulla!!!??? Törkeää, todella näätää, vastustan!
 





 
Täytyy keksiä jotain ja harhauttaa Saimi nakkipää. Käyn taistoon ketun puolesta! Asemiin, taistelua, mäiskis mäiskis, pumpum! Vastustaja on karmea, mutta teen kaikkeni ketun tähden!

Saimi taistelu- asemissa

Täydellistä, taistelu oli kova eikä haavoittumisiltakaan vältytty, mutta se kannatti ja nyt kettu on minun! Minä tein sen!!!!

 

Saalis

 

Mjaa...en minä taidakaan jaksaa leikkiä. Alkaa tuo Suikeron katselu unettaa. Nälättääkin, mutta koska iltaruokaan on vielä aikaa otanpa torkut.


Kettu, näätä, Saimi ja Kerttu

 

Täällä Saimi! Annoin ketun hetkeksi Kertulle lainaksi kun se on sille niin tärkeää. Hyvien unien jälkeen jaksan taas vaania, omat nappulat on jo lopussa mutta Kertulla on vielä kupissa jäljellä. Odotan tässä ihan hiljaa ja isken heti kun tulee mahdollisuus!

 

 

Nyt me ei jakseta enää touhuta. Annan Kertun välillä nukkua minun paikalla sohvan päällä, koska olen lempeällä tuulella. Tällä viikolla mamma on jättänyt päivisin maton kylppärin lattialle. Kyllä minä tiedän että se kokeilee pissinkö minä siihen, mutta en minä pissi. Minä vaan kuovin sitä mattoa ja olen joka päivä siirtänyt sen uuteen paikkaan T: Saimi

Eteviä tyttöjä

Pssst, olen unohtanut kertoa, että olen aika haka kinesioteippaamisessa. Mamma on opettanut minua. Varsinkin nilkan osaan teipata tosi hyvin. Minun tehtävä on syödä ylimääräiset teipin palat. Huolehdin aina ettei palasia jää, syön ne tosi nopeasti. Onneksi meillä teipataan usein. Kun mamma ottaa rullan esiin minä tiedän heti asettua asemiin.

Lisäksi haluan tuoda esille sen, että olemme melko eteviä keittiöhommissa. Kun ihmiset ottaa vatkuttimen esiin, me mennään heti keittiöön. Minä olen opettanut Saimia. Meidän homma on puhdistaa vatkutin. Jos se on kermavaahdossa, se käy tosi hyvin. Nam. Joskus kun vatkuttimessa on muussia, me ei saada ihan joka väliä puhdistettua.

Vahtivuoro

 Sitten me ollaan ihan superhyviä vahtimisessa. Täytyy myöntää, että Suikero on siinä vielä minuakin pätevämpi. Kun se menee takapihalle, se ilmoittaa kovaan ääneen koko Parolalle ettei sinne ole asiaa, vaikkei ketään näkyisikään.

Joskus Saimi alkaa haukkua omia ihmisiäkin kotona, jos ne tulee yllättäen vaikka käytävässä vastaan. Kun me muutettiin se unohti aina että meillä on kaksi makuuhuonetta ja haukkui silloinkin jos joku tuli sieltä. Minä oikeastaan olen voinut jättää vahtihommat vähän vähemmälle, kyllä Suikero sitten ilmoittelee jos on jotain tiedettävää. Ja ilmoittelee se vaikkei mitään tarviisi tietääkään. Semmoista. Jää enemmän aikaa lepäillä ja unelmoida kanankoivista, silakkapihveistä ja pannukakuista, slurrrps. 

Pökäleitä

Mjaaha, nyt on ollut vähän liian kylmät kelit meikäläisille. Minä osaan käydä äkkiä vaan pissillä ja juosta sisälle, mutta Suikero unohtaa välillä että se jäätyy nopeasti. Mökillä se jäi kerran kaivolle itkemään ja istumaan ja mamma joutui hakemaan sen sisälle kun sen tassut jäätyi. Amatööri, hmph. Sitten meille tuli Enni kylään ja Suikero valloitti sen sylin ja söpösteli. Hyi. 
 
Muutenkin Suikero on ollut taas aika ällö. Se vaan torkkuu ketun kanssa joka oikeasti on MINUN lelu.

 

 

Sekös minua jurppii. Mutta minultapa on lähtenyt ainakin 100grammaa kun olen laihduttanut ja syönyt dieettinappuloita! Oloni on tuntunut uskomattoman keveälle ja leikkisälle ja olenkin vähän hullutellut viime aikoina. Mökillä olen alkanut nukkua ja istua sohvan päällä, siitä on hyvä kyylätä uloskin! Ja sitten olen leikkinyt kaikilla leluillani kun minua ei enää hengästytä jos vähän juoksentelen.

 

 

Osaan minäkin hullutella!



Apua, minä vaan vähän täällä nuuskin...

 Saimikin on hieman hullutellut, mutta tapansa mukaan se menee aina yli rajojen. Mökillä yhtenä viikonloppuna se meni koko ajan sängylle vaikka sille on sanottu ettei meillä ole mitään asiaa ihmisten petiin. Se oli levittänyt kaikki mamman pehmolelutkin, argh miten noloa!

 Teki se taas tässä yksi päivä kotonakin yhden nolon jutun. Mamma päätti että Saimikin joutuu laihikselle ja antoi sille minun ruokaa. No Suikulla meni maha sekaisin ja päivällä kun me odoteltiin kylpyhuoneessa ihmisiä se teki läjiä joka paikkaan. Hyi! Siellä haisi ihan kamalasti ja minua oksetti. Mutta mitä se luikero teki!!! Hyppäsi ylälauteille saunaan mamman hiihtovaateiden päälle, ettei sen tarviisi haistella niitä pökäleitä.

 Minä olen kokenut saunoja, mutta Saimille tulee aina kuuma tosi pian. Mökillä minullekin tulee joskus kuuma, kun siellä on puusauna. Sillon me päästään pukuhuoneeseen vilvoittelemaan ja se on mukavaa. Viime aikoina Saimi on halunnut enemmänkin jäähdyttelemään kun kävi semmoinen vahinko että mamma pudotti löylykauhan sen päähän ja se pelästyi. Minulle sopii kyllä että saan olla rauhassa löylyissä!

 

 

Mjaa, mistähän tämä kuva nyt tähän tupsahti....vaikka minä olen ollut tiukalla laihiksella ei minunkaan suu tuohesta ole! Mamma teki taas sitä pannukakkua ja minä tunnistin jo kulhon kun viimeksi pääsin lipsimään siitä taikinaa. Pahus vaan että nyt se oli noin korkealla pöydällä....

Kettu ja Näätä

Hei hei, me olemme Kettu ja Näätä! Mökin vakioasukkaita. Se Saimi on ihan mukava tyttö, tykkää nukkua Ketun kanssa ja viimeksi ilahtui kovasti kun näki meidät mökille tullessaan tässä sohvalla. Tässä me torkutaan ja odotellaan.

Kettu kainalossa

Meidän vuosi vaihtui ihanasti, ei kuultu juuri yhtään rakettia ja saatiin olla vieraiden sylissä melkeen koko ajan! Sitten mamma teki pannukakkua ja se laski sen kipon lattialle ja minä ehdin lipittää sitä taikinaa vaikka miten paljon ennen kun se huomasi, slurrrrps!

Parasta!



Täällä on Saimi! Minulla on kyllä välillä omia asioita, Kerttu ei anna minun kirjoittaa ollenkaan! Ja minulle on kertynyt albumiin omia kuviakin mitä en saa laittaa mihinkään. Ensinnäkin minä autoin tänä jouluna mammaa kaikkien pakettien ja kasvien kanssa, koska pidän niistä.

 

 

 Enkä minä tahallaan niitä pötköjä sinne töihin tehnyt, mutta kun se meidän kuvaaminen vaan kesti ja kesti. Ja sitten minä näin tontun, ihan varmasti näin siellä mamman huoneessa! Niin sitten se hätä vaan tuli ja se puu löytyi sieltä käytävästä.

Tuoltako tontut näyttää?

 

Kun siitä hässäkästä päästiin me lähdettiin maalle. Mutta mamma ei muistanut ottaa meille ruokaa ja jouduttiin lainaamaan Sofian ja isojen koirien papanoita. Minä rouskutin ja rouskutin että sain ne alas. Ja sitten minä näin minun kummitädin!

 

  

 Joulun aika on hurjan rankkaa kun on niin paljon kaikkia haisuja ja paketteja. Päätin levätä mahdollisimman paljon, että jaksan keväällä taas ärmentää Kertulle.

 

 

Keksin että jos lepää sohvan päällä, voi samalla valvoa kaikkia ja näkee ikkunastakin ulos. Ja mikä parasta voi vaania Kerttua!

 

Välillä lepäsin ketun vieressä, sain sen joululahjaksi. Sen kanssa saa hyvät unet, se ei haise niin kun Kerttu.

Mitä kettu sanoo!?! Dingdingdingdinndidiididing

 

Mjaahah vai niin, blogin kaappaus. Nyt meni fiilis, hiiskutin nulikka. Hyvää loppuvuotta vaan, ja ihan tiedoksi että Saimi se vasta haiseekin! Sitä paitsi se kettu tuli minun paketista, Saimi sai näädän, varmaan haisunäädän! Että tänne se kettu!!!

Vuoden 2013 chihumaisimmat palat

Jaa jaa, vuosi on taas vierähtänyt eikä Suikero ole vieläkään lähtenyt takaisin kotiinsa Lohjalle.  Onkohan mamma unohtanut että sen piti tulla vaan käymään meillä... Parasta varmaan vilkaista mitä Saimi on tänä vuonna hölmöillyt.
 
Viime talvihan oli luminen ja Suikero kehitteli kahdella tassulla kävelyn ettei sen hieno hipiä kylmety. Pöh.

TOP 3

 
Sitten me alettiin riidellä yhä enemmän, varsinkin matkustaessa. Lopulta ihmiset kyllästyi ja osti meille autoon omat kuljetuslaatikot. Saimi omi heti luksusmallin missä on juomatelinekin.

 

 Keväällä koitti vuoden 2013 ihanin päivä, kun Saimille tuli peppuun paise ja se joutui leikkaukseen. Ja kun se tuli kotiin se vaan nukkui. No, olihan se vähän tylsä juttu, myönnetään.

Välillä me päästiin hotelliin, ai että ne sängyt sopii minun selälle...ja aamiaisnakit mahalle, slurrps!

 

Kun kesä koitti mamma rakensi meille jälleen uuden aitauksen ja Pena tuli tekemään ison terassin. Mehän muutettiin talvella. Mamma luuli ettei me enää haukuta tältä pihalta kenellekään kun ei ole ohikulkijoita, mutta haukutaan me! HAUHAU!

Meidän tappelut kiivastui kesää kohti ja sitten kävi se onneton tapaturma missä Suikero yritti purra minua ja se purikin vahingossa mammaa huuleen. Auts.

TOP 2

 

 Loppukesästä alkoi armoton mökin etsintä ja me autettiin ihmisiä nuuskimalla jokainen paikka. Sofiakin auttoi ihmisineen etsinnöissä, välillä mentiin vesiteitse vakoilemaan mökkirantaa. Oli niin kuumaa ettei edes Saimi jaksanut ärhennellä Sohville.

 

 Hei, mitäs tämä nyt on?! Tässähän piti kertoa Saimin näätäilyistä, ei minun. Hmph, välillä tuli vähän nuuskittua roskiksia ja karattua yölläkin syömään jätteitä... mitäs pitävät laihiksella, hiiskatti!

TOP 1

Tässä oli Saimin joulutervehdys mamman työpaikalle. Me käytiin  auttamassa vähän sisustamisessa ja Suikero väänsi pökäleet kuusen juurelle, uh mikä lemu!
<<<<<<









Lopulta se mökkikin alkoi vaikuttaa siedettävältä ja takkaan saatiin tuli. Mutta mitä tekee Suikku? Muuttuu kissaksi ja alkaa kiipeillä sohvan selkänojilla, miaauuuu!

 Me päästään uudeksivuodeksi sinne maalle pakoon pommien pauketta, koska minä inhoan niitä. Ne on epäilyttäviä ja sattuu minua korviin.















                                                Chihumaista vuotta 2014 tahtovat toivottaa Kerttu Pennanen ja Saimi Suikero ihmisineen!

 

Kanan tassuja ja vääriä koipia

Mjaahah, joulu haisee nenään...yksi yö tässä taannoin haisi kylläkin kanan luut. On ottanut vähän päähän tämä laihis ja niinpä laadin suunnitelman nukkumaan käydessä. Ihmiset napostelivat illalla kanaa ja laittoivat hyvät jäänteet bioroskikseen jonka nostivat oven suuhun. Minä menin muina koirina maate ja esitin monta tuntia  nukkuvaa. Sitten minä työnsin portin auki hipihiljaa kuonolla ja hipsuttelin eteiseen niin ettei kukaan herää. Siinä oli kamala homma, koska kasvatan kynsiäni enkä anna mamman lyhentää niitä paljoa. Ne rapisee parketilla ja Suikero herää helposti. Mutta kukaan ei herännyt, uskomatonta että pääsin kanan luiden ääreen slurrps! Mutta himskatti kun se roskis on aika korkea ja minä olen aika lyhyt niin siitä paperipussista lähti kamala rapina vaikka minä yritin lipsiä luita ihan hiljaa kahdella tassulla seisten. Hetken sain työskennellä rauhassa ja mahani huusi Hoosiannaa, Daavidin koiraa (anteeksi, en ole kovin uskonnollinen chihuahua)mutta sitten ihmiset heräsivät siihen rapinaan ja sain huutia. Ja jouduin takaisin portin taakse nukkumaan. Mutta kyllä se kannatti, uneksin vaan loppuyön kanasta, kotkotkot.

Seuraavana päivänä öisen hässäkän jälkeen me mentiin taas sinne mökille. Sinne tuli jotain miehiä hommiin ja me haukuttiin niille ensin, mutta sitten alkoi ramaista ihan kamalasti kun tuli nukuttua sen kanan takia vähän huonosti. Joten me vaan lepäiltiin takan ääressä.

Vielä seuraavana aamunakin meitä väsytti niin paljon, että kun ne remonttimiehet tuli takaisin me ei jaksettu edes haukkua. Me nukuttiin meidän laatikoissa ja herättiin vasta kun ihmiset tuli kysymään mikä meillä on. Sitten me jouduttiin makuuhuoneeseen evakkoon ettei me olla jaloissa. Mutta minun nenään tuli kinkkupaketin haisua ja menin ovelle odottamaan ja mamma kysyi haluanko sohvalle makaamaan. Minä olin vaan että joojoo ja kun pääsin olohuoneeseen kävelin suoraan työmiesten eväskassille. Mutta mamma käveli minun perässä ja jouduin suoraa päätä takaisin eristykseen. Hmph, mahassa kurnii ja ujeltaa.

Tällä viikolla Saimi nousi kyllä väärällä tassulla yhtenä aamuna ylös. Se nukkui koko päivän ja murisi ihmisillekin, minulle se aina murisee muutenkin. Sitten mamma otti sen mukaan uudelleen mökille käymään ja minä nautin sillä aikaa ja makasin sohvalla tassut levällään. Kun ne tuli kotiin, Suikero väitti että järven jää oli paukkunut ja vonkunut niin kovaa, että sille oli pitänyt haukkua. Minäpä tiedän että se on ihan mamero kun minä en ole mukana. Vaikka se esittääkin kovista.

Väärä tassu aamulla

Tänä aamuna meille laitettiin rusetit ja arvasin heti, että on tullut joulun aika ja me matkataan mamman kotiin. Se on mieluisaa, koska siellä saa aina herkkua, niin tänäänkin! Minä näin, että me saatiin omat paketit mukaan, voi olla että ensi yönä hiivin rapistelemaan niitä...mjaah, koska on joulu, koska syödään?

Joulurauhaa...ei ole vielä julistettu!