Onni haukkuu!

Täällä Saimi! Minulla on uusi ystävä! Mikä onni, sen nimi on Onni!

Me huomattiin eilen että pöydällä oli uusi lelu, se oli vinkuva minisorsa ja me olisi haluttu juuri semmoinen Kertun kanssa. Ihmiset sanoi että se on Onnille ja me oltiin että mikä ihmeen onni se on jos me ei sitä saada. Tänään me mentiin mamman töihin, Kerttu joutui odottamaan autossa koska se ei tykkää pennuista. Minä pääsin sisälle ja huomasin heti että siellä on ruskea pallukka! Se oli se Onni! Aloin haukkua koska se näytti epäilyttävältä, sillä oli ihan kikkurainen karva ja se oli poika!

Minä haukuin aika paljon ja Onni meni sen oman mamman ja ihmisten jalkojen taakse piiloon. Mutta sitten päätin mennä haistelemaan sitä. Nuuhnuuh, pennun haisua-kääk-sitten se kääntyi ja minä haukuin taas. Niin me jatkettiin ja ihmiset komensi minua että ei saa haukkua. Mutta pakkohan se oli koska se Onni oli ihan hiljaa.

Hui! Vauvan haisua!

Siinä meni sitten aikansa, mutta kun ihmisten silmä vältti me mentiin Onnin kanssa haistelemaan paikkoja ja löydettiin suuuuuuri jumppapallo. Me alettiin tökkiä sitä vuorotellen ja minä unohdin haukkua. Alettiin siinä vähän riehumaankin, juostiin niin paljon että meiltä lipesi välillä jalat alta ja alkoi läähätyttää. Ja minua vähän yskittikin, köhköh minä yskin. Taidan olla allerginen poikakoirille.

Mutta sitten se Onni innostui ja alkoi juosta minua päin ja se yritti haukkua! Hauhau, se matki minua mutta sillä oli ihan vauvan ääni. Minä opetin Onnin haukkumaan! Onnin emäntä on varmasti iloinen, koska muuten sen koira ei olisi osannut haukkua! Lopulta meidät otettiin kiinni juuri kun me oli päästy riehumisen makuun. Ja Onni sai sen typerän sorsan. Ja sitten se pissi lattialle! Minä katsoin että hyi mikä sottapytty! Minä en ikinä tekisi sisälle-ainakaan ihmisten nähden-ainakaan kovin usein.....

 

 

Kotona minä olin ihan väsynyt ja Kerttu meni haistamaan mamman sukkia. Se nuuhki tarkkaan ja oli tosi myrtsinä.

Höpön löpön, ei vähempää olisi voinut kiinnostaa. T:Kepa

Lapin taigaa

Moro! Mamma lainaa nykyään tosi nihkeästi konettaan kun se on vaan hiihtämässä. Eilenkin oltiin kaksin melkeen koko päivä kylppärissä Suikeron kanssa. Mamma oli taas hiihtämässä ja se oli jättänyt saunan ajastukselle. Minä olin ihan että ihanaa, koska lämmin tekee hyvää luustolleni. Mutta sitten se sauna meni kuumemmaksi ja kuumemmaksi eikä mammaa kuulunut. Ja Saimi meni sinne saunaan oven alta vaikka minä sanoin että älä nyt mene kun tulee kuuma. Lopulta kun mamma tuli ihan hikisenä hiihtotamineissaan Suikerolla oli korvat ihan punaisena ja se läähätti ja mamma oli että "voi ei muru onko noin kuuma" ja muuta nössöä. Amatööri, Suikero ei pystynyt tulemaan ollenkaan löylyihin, mutta minä pystyin kun olin säästellyt ja odotellut kylppärin puolella.
 
Mutta sitten kun me ajateltiin että nyt varmaan aletaan katsoa telkkaria ja rentoutua, mamma alkoikin vaihtaa vaatteita ja se oli taas lähdössä. Suikero alkoi kirkua, koska se kylppäri oli edelleen ihan kuuma vaikka mamma jätti meille vähän ovea raolleen. Sitten se joutui avaamaan sen oven ihan auki ja rakentamaan kamalat esteet ettei Saimi pääse niiden yli olohuoneeseen. Tietäähän sen jos se olisi sinne päässyt, pissathan sillä olisi taas lirahtanut johonkin sohvan väliin, juuuh. Vaikka teki se vähän kakkapapanoita kylppäriinkin, mutta se johtui siitä että me saatiin semmoista lihatikkua koska me jouduttiin olemaan yksin. Nam, saunaa ja lihatikkua, minä voisin olla yksin vaikka joka päivä! Tai ainakin joka toinen...tai joskus.
 
Mutta oli meillä tässä vähän äksöniäkin, käytiin Lapissa. Tai ihan ensin Tampereella. Siellä on hotelliolot menneet surkeampaan suuntaan, mitään herkkupaketteja ei näkynyt respan suunnalta. Tosin eipä niiden pakettien herkkuja ole meille annettu ennenkään...

 

 

 

 

Sitten ihmiset koitti laittaa meille

lattialle jotain säälittävää riepua että olkaa siinä.

Mutta enhän minä siihen suostunut, hotellissa on hotellisäännöt:

1§koirat saavat loikoilla sängyssä

2§koirat saavat aamiaiseksi nakkia tai lihapullaa

 


Päästiinhän siinä sitten yhteisymmärrykseen ja matka jatkui pohjoiseen. No, pohjoisessa nyt on pohjoista. Lunta, pakkasta ja kylppärissä odottelua. Ei mitään uutta.

Sapuskatkin samaa ankeaa nappulaa sitä paitsi ihmiset unohti minun öljyn kotiin ja se hilsesyyhy alkoi taas vaivata!!! Mutta pakkohan sitä oli jonottaa jos aikoo jotain saada laihan mahansa täytteeksi, nyyyyyh.

Kiuasmakkarakokki

Mutta jossain vaiheessa viikkoa ihmiset keksi että nehän voi tehdä makkaraa kiukaassa. Silloin minä olin  ihan että mjuuuuh, todellakin nyt on loma Kertun makuun! Lämmintä ja makkaran haisua, slurrrps, sinne lauteelle saattoi jäädä kuolatahra koska minä vahdin niitä makkaroita joka minuutin jonka ne oli kiukaalla!

Suikeron "sisävessa"

Se meidän kämppä siellä Lapissa oli alppitalon toisessa kerroksessa. Arvasin heti, että maalaiselle tulee ongelmia. Saimihan ei ole ikinä asunut kerrostalossa toisin kun minä Punavuoren kasvatti. Niinhän siinä kävi. Ihmiset vei meidät ulos ja minä osasin heti tehdä kaikki tarpeeni, että päästään äkkiä lämpimään. Suikero väänsi pissat ja alkoi sitten hyppiä kolmella jalalla. No, kun päästiin sisään se paineli suoraan olohuoneen ovelle. Se luuli että kaikista olohuoneen ovista mennään takapihalle, daa. Mamma pohti hetken ja sitten koska Suikero on lellikki se sai kakkia koko viikon parvekkeelle!!!! Epäreilua!!! Kerran ne kokeili sitä minullekin, mutta minä en pystynyt sivistyneenä chihuna sinne tekemään. Mamma ihmetteli että kotona pystyn kyllä terassin lankuille keljulla kelillä pissimään, mutta se on ihan eri juttu se! (Mamma tiedottaa että me kyllä siivottiin se parveke joka päivä jäisistä koiran pökäleistä!)


Ei siellä sitten oikeen muuta tapahtunutkaan. Kerran mamma oli ottanut hiihtoreissullaan kuvan jostain koiraladusta ja vihjaili että muutkin koirat ulkoilee ja kelit on muka lauhtuneet. Atshii minä sanon, ensinnäkin tuo koiralatu näyttää olevan noutajille kyltin mukaan. Minä olen seurakoira ja rotumääritelmän mukaan tottelen jos sattuu huvittamaan.

Toisekseen ihmiset yritti illalla viedä meitä ulos, käveltiin jonkun rinteen reunaa ja Saimi putosi päälleen kun oli pimeää eikä se nähnyt että siinä oli korkea lumivalli. Sitten me päästiin takaisin sisälle juuri ja juuri hengissä, niin eikös minulla alkanut kamala flunssa. Attshiiiiiiii! Yskin ja pärskin. Sitä kesti ainakin seitsemän päivää...tai tuntia. Vai sittenkin viisi minuuttia, mamman villasukka lämmitti niin mukavasti kurkkuni.

Influenssakausi

 
 Uskoihan ne ihmiset sitten lopulta ja me saatiin viettää loppu loma rauhassa sohvalla loikoillen. Se oli muuten kätevä paikka, koska siitä ulottui suoraan keittiön työtasolle ja astianpesukoneeseen nuuskimaan likaisia astioita!

 
Reissussa on oikeastaan ihan mukavaa, minä kävin Pyhätunturilla ensimmäisen kerran jo kesällä 2008 puoli vuotiaana. Silti olen kotikoira ja varmistin hyvissä ajoin paikkani paluumatkalta, kun lähdön merkit olivat ilmassa. Muutenkin on tarkkaa mihin laatikkoon pääsee, punainen on alun perin minun laatikko, mutta jostain syystä Saimikin haluaa aina siihen....

 

Aivan mahtava matka!

Saimi tosin ei päässyt taaskaan husky-safarille tai saanut neljän tuulen hattua.

Mutta ehkä ensi kerralla!

Joulun aikaa Kertun malliin

Loppuvuosi on hujahtanut oikealla suhinalla! Tai ensin oli kyllä vähän draamaa kun mamma päätti viedä minut rokotukseen vaikka joulu oli jo ovella. Lääkäri oli sama kun sillä reissulla, kun olin nappaillut ksylitolpastillia rasiallisen, enkä suostunut oksentamaan niitä. Se huusi että "Kertun vuoro" ja sitten se tutki minua. Tein vähän näykkimiseleitä ja se sanoi että "ahaa, sinä oletkin tuommoista laatua" ja alkoi kertoa omista palveluskoiristaan. Minä olen kuulemma samanlainen ja yhtä etevä ja rohkea! Vai oliko se rohkea... koska ei se piikki sattunut yhtään enkä edes inahtanut! Sitten se lääkäri sanoi että minulle pitää antaa öljyä ja pestä hilseshampoolla koska ihmiset on syöttänyt minulle laihdutusruokaa ja nyt minä hilseilen. Ihan kamalaa! Kauneuteni on vaakalaudalla. Enkä minä painakaan kun 2,4kg, kävin punnituksessa. Olen ihan pieni!

Niisk, onneksi lähdimme kummitädilleni kylään, siellä saa edes ruokaa. Olin ensin tosin niin tolaltani päivän rokotuksesta, että tein pökäleen eteisen matolle...se minua vähän kaduttaa ja siitä tuli kamala haloo. Mutta sitten Suikerokin sotki! Se hyppäsi sohvalle niin että ihmisten glögit läikkyi ympäriinsä ja huomio meni pois minun töppäyksestä.

Soppajono

Mitäs siinä istutte, pikkupojat?

Isojen koirien kanssa meillä meni mukavasti eikä me torailtu yhtään, ei edes Saimi. Seuraavana päivänä me päästiin Helsinkiin Katajanokalle ja minä olin ihan että ah, ihanaa olla kotikulmilla. Raitiovaunujen kolinaa ja nakin haisua hotellin keittiöstä...

 

Ja pian retkemme jatkui mamman äidin luo. Se on aina mukavaa, koska herkkuja ropisee tasaiseen tahtiin. Ihmiset meni ruokapöytään ja minulle jäi hieman aikaa nuuskutella paikkoja ja sitten minä huomasin työhuoneessa joululahjakassin! Olin ihan että ei voi olla totta, minähän yletyn paketteihin! Hyppäsin sohvalle ja rapistelin papereita niin hiljaa kun pystyin. Se oli vaikeaa koska paketista tuli ihanaa aftereightin haisua nenää. Ja niinhän siinä kävi että kohta mamma tuli ovelle ja se karjunta alkoi, KERTTU!!!! Se huusi.

 

Paketti mulle,
kunhan se on muilta pois, varsinkin Saimilta!

 

Lopulta kaiken reissaamisen ja paketoinnin jälkeen se joulu tuli! Me oltiin mökillä ja avattiin lisää paketteja, nukuttiin, saunottiin ja löhöiltiin. Minulla alkoi öljykuuri Kertun malliin! Mitä vaan, kunhan se on Saimilta pooois! Narri, napinapi, tykkäät kuitenkin.....saa se Saimikin sitä öljyä, koska se saa kaikkea mitä minäkin, argh.

Osaan minäkin avata paketteja, ainakin jos
 
joku auttaa! T:Saimi



Päikkärit ihmisen kanssa on parasta!

Chihuahua, miten se kirjoitetaan?

 

 Noo, kävihän siinä pieni kömmähdys vaikka me oli katsottu joulurauhaa ihmisten kanssa telkkarista. Mutta jostain tuli tora minun ja Saimin välille ja siitä alkoi kamala hässäkkä. Mamma pelasti minut filtillä Saimin kynsistä ja sitten se alkoi haistella että nyt joku palaa. Siinä tohinassa kännykän laturin johto oli mennyt kynttilän liekkiin ja se paloi. Sitten kun ihmiset alkoi pelastaa sitä se kynttilä kaatui ja steariinit meni uudelle sohvapöydälle. Me oltiin ihan että voi juku, nyt tuli tupen rapinat. Mutta kai ihmiset oli joulumielellä kun ei ne olleet meille vihaisia.

 

Mekin päätettiin olla loppuvuosi kiltisti, tai ainakin loppu päivä. Onneksi sitä oli enää tunti jäljellä! Niin kun tätä vuottakin, 24 tuntia. Ja se minua huolettaakin, koska sitten taas paukkuu ja sähisee. En pidä siitä yhtään, apua! Mutta hyvää ensi vuotta nyt kumminkin toivottaa Saimi ja Kerttu ihmisineen!

Chihumaista vuotta 2015!!!

 

Sidoksia

Mä olen mä. Mä olen mä jolle ei koskaan tapahdu mitään. Varsinkaan nyt kun Saimilla on juoksupäivät ja se vainoaa minua. Minut nostetaan koko ajan tuolille tai jonnekin korkealle mihin se ei ylety. Muutamana päivänä mamma koitti eristää meidät eri puolille kylpyhuoneessa, mutta eihän se onnistunut. Suikero keksi että se pääsee pesukoneen ja seinän välistä minun puolelle ja kesti monta päivää ennen kun mamma hoksasi mistä se kulkee.

 Ei tässä muutenkaan ole häävisti asiat. Mammalla oli se toinen koulujakso ja se rääkkäsi minua. Sain jonkun kaamean turbaanin päähäni ja se puristi ja kuumotti. Se oli kuulemma joku kompressiosidos. Murrr, en saanut edes nakkia palkaksi.

 

Onneksi se koulu alkoi olla lopuillaan ja me mentiin taas koko porukalla hotelliin. Mutta sielläkin meikäläisiä huijattiin. Olen nääs huomannut että ne antaa nykyään koirille semmoiset pussukat missä on jotain herkkua. Nytkin me saatiin semmoinen, mutta se annettiin eteenpäin jollekin Sepolle koska meillä menee mukamas mahat sekaisin. Murrrr.

 

Sitten mamma laittoi meidät vessaan ja lähti jonnekin lätkimään. Mutta mepäs kostettiin sille ja Suikero työnsi ja työnsi ja niin se ovi aukesi ja me päästiin huoneen puolelle. Suikku meni heti mamman matkalaukkuun nukkumaan vaikka sillä on juoksuajat. Minua alkoi vähän hermostuttaa että jos sillä menee verta niihin vaatteisiin ja kipitin hermostuneena lattialla, mutta sitten ihmiset onneksi tuli takaisin eikä ne olleet vihaisia. Loppu illan päätin ottaa rennosti ja löysin aika hyvän paikan minibaarin vierestä.

 

Se mamman kurssi loppui lopultakin ja se oli ihan väsynyt ja niin minäkin. Saimi sen sijaan jaksoi painaa, se sai niiltä kurssilaisilta sitä vanua mistä se pitää. Koetan lisätä tähän nyt yhden videon, en tiedä mitä tapahtuu. Jos se ei näy kunnolla ottakaa nakkimakkaraa ja menkää lepäämään. Niin minäkin tekisin jos ylettyisin jääkaapin kahvaan.....

 

 

 

Kepposia kerrassaan

Onkohan minulla enää lukijoitakaan, huaaaah. Suikero ja mamma opiskelee jotain näätää lymfaperätilaa vai mitä se nyt oli. Minuakin on lymfattu kun nahka kuulemma liikkuu niin hyvin kun olen laihduttanut. Hmph. Minä en ole päässyt koneelle ollenkaan koko syksynä. Se oli virhe, olen keksinyt muita harrastuksia. Mökillä nukun sängyssä kun silmä välttää.

Ja välillä houkuttelen Saiminkin mukaan ja laitan kaiken tietysti sen piikkiin. Hahhahahhahhhaaa.
 
Hotellissahan me tietysti saadaankin olla ihmisten pedillä ja pitkästä aikaa päästiinkin hotelliin ja Tampereelle kun mamma ja Saku opiskeli sitä nössönnössönnöötä.

Tällä reissulla en käynyt missään baareissa paitsi vähän aulabaarissa. Saimi pelästytti yhden madamen haukkumalla kimeästi korvan juuressa kun se oli kumartuneena kenkää laittamaan. Se nainen meinasi pudota tuoliltaan, heh. Mutta huoneessa me jouduttiin kylpyyn, se oli kamalaa eikä naurattanut enää tippaakaan. Mitä nyt Saku vielä vähän villiintyi lisää ja piehtaroi petivaatteissa.....

Seuraavana aamuna me vietiin mamma sinne kouluun ja Saimikin meni sinne. Se oli kai jotain siellä söpöstellyt, arggggh. Oli niin leuhkana koko illan että mökötin sille. Ja ihmisille. Ja autoille. Ja norsuille, kirahveille ja puhveleille.....vai oliko se tohveleille.

Kuva by Piia!

Eipä sitä söpöyttä kauaa kestänyt nimittäin kun päästiin kotiin mamman piti treenata kovasti niitä oppejaan. Niin eikös Suikero mennyt ja ottanut mamman koulutarvikkeet. Minä menin filtin alle piiloon ja ajattelin että voi apua. Ja kun mamma tuli se ei ollut kovinkaan iloinen.



 






 
Tuli kamala sotku, jotain vanua oli meillä joka paikassa. Mutta sitten se nilviäinen otti taas sen söpöstelyilmeen ja ihmiset oli ihan että voi kulta pieni kävipäs hupsusti ja voi voi. Sietämätöntä.

En se minä ollut!

 Eikä siitä mennyt kun varmaan pari päivää niin johan se taas oli pahan teossa. Minähän sanoin että mitäs lässytätte sille nakkipäälle, mutta ei kukaan kuuntele täällä minua. Saimi otti mamman kutimen ja veti sitä pitkin lattioita. Ei kuulemma haitannut kun ei lähtenyt silmukoita. Just juu, minä kun olisin tehnyt niin varmana olisi haitannut.

Eilenkin illalla kun mamma oli jo menossa nukkumaan Saimi meni makuuhuoneeseen ja alkoi vääntää pökälettä keskelle lattiaa. Järkyttävää sanon minä!!! Sitten mamma huusi että EI SAA ja koppasi sen kainaloon ja kiikutti ulos. Ja sitten ihmiset vaan nauroi että olipas lähellä, voi Saimi! Ja kun minä olisin tehnyt niin se olisi ollut niska-sanonkomikä-otteella pihalle.
 
Näin on näreet. Päätin tämän sorron ja syrjimisen nujertamana aloittaa eilen nälkälakon. En syönyt illalla mitään. Se oli virhe. Minulle tuli yöllä kamala nälkä. Onneksi minulle oli laitettu kupillinen nappuloita aitaukseen ja söin ne hipi hiljaa kun kaikki nukkui. Siinä oli kamala homma kun niistä kuuluu semmoinen rouskutus ja minulla kesti siinä tosi pitkään. Aamulla en jaksanut olla enää lakossa.

Kuulemma se mamman koulu jatkuu taas ensi viikolla. En varmaankaan pääse taaskaan pitkään aikaan nettiin. Koittakaa kestää. Ei kai se auta kun pakata kassi, kai me taas sinne Tampereelle mennään johonkin hotelliin. Mutta sitä ennen näin halloweenin kunniaksi teen yhden kepposen, koska en pidä karkeista. Enkä ruuasta tai ylipäänsä mistään syötävästä....noo ehkä vähän pidän kyllä. Mutta tässä se kepponen tulee:

Karkki vai kepponen? Molemmat!

 

Saimi viettää rauhallista takka-iltaa, hahhah niin varmaan! Ehkä kolme sekunttia!

 

 
 

Pinaattikeittoa koiralla

Arki on alkanut. Ihmiset menee töihin ja me kylppäriin. Saimi on pesukoneessa ja minä lattialla pedissä, mjuuh. Viikonloppuisin lepuutan lepäämisestä väsynyttä selkääni. Kotona menen yleensä lattialle päiväpeitolle. Mutta mökillä vähän hullaannuin viikonloppuna ja loikoilin salaa ihmisten sängyllä kunnes mamma huomasi...hihhii.

Patjan alla on taatusti papana

Mutta muistattekos kun kerroin Saimin lemmikkihiirestä kesällä? No, heti kun me oli lähdetty lomalta kotiin se hiiri oli käynyt mökissä! Kun me tultiin takaisin Saimi meni heti nuuskuttamaan meidän petiä ja siellä oli hiiren pipanoita. Ja voi vessan oven kahva (kuten idolini Laulava Lintukoira Upponallessa sanoi) se oli kakkinut vaan minun puolelle! Saimi oli takuulla junaillut senkin. Mamma tutki koko mökin eikä niitä pipanoita ollut missään muualla kun minun patjalla ja pari ovella. Saimi saa maksaa tästä, murrrrrrrrrrrmurrrrrrrrrrrrrrr.

Ei Saimilla muutenkaan mene kovin vahvasti, viikonloppuna kun minä loikoilin sängyllä se oli ottanut ihmisten purentakiskot laatikosta ja lipsutti niitä. Ällöä!

Eilen sattui vähän nolompi juttu...kun mamma kokkasi pinaattikeittoa ja se laittoi sen laatikon pahvinkeräykseen menevään kassiin. Minua jo vähän hiukoi, kun oli illansuu ja menin vähän vaan nuuskaisemaan sitä lootaa. Sitten huomasin, että siihen oli jäänyt hieman sitä pinaattia ja työnsin kielen sinne sisälle. Ja sitten työnsin vähän päätäkin, vielä vähän ja vähän ja hiiskutti, sitten minun pää jäi jumiin. Koitin kieputtaa sitä irti, mutta kuului vaan kolinaa kun osuin kaappeihin. Mamma otti valokuvia ja se oli nöyryyttävää ja sitten se alkoi irrottaa minua. Murisin että murrrrr. ei saa ottaa pois, koska sinne jäi vielä makua sisälle. Sitten kuului "plops" ja se irtosi minun päästä ja minä menin sohvalle mököttämään.

Kesä kielellä

Me ihmeteltiin että tuleeko se kesä häh?! Kun ilmat lämpisi riittävästi Suikerokin tuli pois pesukoneesta.

Joko on hellettä?!

 

Sitten me lähdettiin mökille ja koitettiin juoda koko järvi tyhjäksi ettei siinä enää kastuisi varpaat. Mutta ei se oikein onnistunut ja mamma kiusasi minua ja laittoi sipsiä veteen. Pakkohan ne oli sieltä napsia vaikka turkki kastui ja tuli ällö olo!

 

 

Välillä puolustettiin koko rantaa koska jostain naapurista kuului ärsyttävää haukkumista, me ei haukuta ikinä! ........paitsi Saimi ehkä välillä vähän....ja minä, mutta vain hyvästä syystä.

Älä käy meille huuteleen, tää on meidän ranta!

 

Siinä oli sitten jo niin kuumat paikat, että välillä oli pakko heittäytyä köllöttelemään.

 

Mutta ei mennyt kauaakaan kun Saimi meni jo ihan kiepeille ja keksi ruveta kyttäämään hiiriä, sammakoita, pörriäisiä ja puiden lehtiä. Minusta se oli oikein hyvä juttu koska se oli poissa minun kimpusta eikä pitänyt mitään ärsyttävää ääntä. Se vaan kipitti ees taas kuistin reunalla.

Hei hiiri, ollaanko ystäviä, minä olen Saimi!

 

Johan ihmiset kuitenkin kohta sanoi että lässyn lässyn, nyt lähdet lepäämään senkin pikkuSaimi. Läpäläpä sanon minä, hiiretkin nauraa kun se vaan toljottaa. Onneksi meille alkoi tulla vieraita ja minä pidin niistä. Tuusulan kavereilla oli kiva asuntovaunu mukana. Ensin Saimi söpösteli sielläkin ja pääsi vaunuun. Mutta oli siitä jotain hyötyäkin, aamulla kun Saku pyöri taas siellä se hokasi että vieraat heitti tonnikalan öljyä metsään. Me mentiin äkkiä lipsimään sitä ennen kun ihmiset huomasi! NAMS! Jopas turkki kiilsi.

Mamma ja minä

 

Sitten homma meni aina vaan parempaan suuntaan kun MINUN kummitäti tuli meidän mökille! Minä sain olla sylissä ja vahtia lohen loimutusta. Ja minusta sanottiin että olen ihan hoikka ja Saimi on ihan lihava!

Minun kummitäti

 Sitä minä vain ihmettelen että koskahan se lohi valmistuu. Siitä on jo aika kauan kun se laitettiin tulille. Ihmisetkin on palanneet töihin takaisin. Mutta kai minä kohta sitä saan jo maistaa. Mjuuh.