Vatsapöpö ja uutta lunta

Hmphh, Saimi sai jonkun mahataudin viime viikolla. Ensin se oksensi meidän kuljetuslaatikkoon ja sitten yöllä meidän petiin. Yökkkk, seuraavana päivänäkin se vaan oksensi ja hytisi ja makasi aloillaan. Sinänsä se oli mahtavaa, minä sain olla rauhassa. Mutta sitten se oksensi vielä seuraavanakin päivänä ja kuulin sivukorvalla että me olisi päästy hotelliin yöksi ihmisten kanssa mutta kun Suikku oli niin kipeänä peruivat sen. 

Sitten mamma alkoi syöttää sille riisiä ja raejuustoa ja juottaa lusikalla lihalientä ja paijata päätä, pusipusi. Seuraavana aamuna Suikero oli jo ihan kunnossa ja hyppi taas minun päällejasohvallejamatollejasohvallejaihmistenpäälle ja haukkui.Voi vessan oven kahva sitä nulikkaa, ne hotellin aamiaisnakit ja sängyssä loikoilu olisi tehneet minun sohvalla makaamisesta kangistuneille jäsenille eetvarttia, syvä huokausssss.



Saimi-koira sairastaa, häntä lellikäämme....

lihalientä

Noo, elämä kulkee taas normaalia latuaan. Tänä aamuna kun mamma heräsi se juoksi meidän nukkumamökille ja huusi "Saimi Saimi, on satanut lunta!!!" ( Kukaan ei sanonut "Kerttu Kerttu, missä villapaitasi on, voi sinua poloista") No sittenhän sitä oli satanut ja Suikero veti ympyrää takapihalla ja moneen kertaan. Huaaah, minua paleltaaa.

Mutta minua kylmää kyllä yksi toinenkin asia, kun saimme tällä viikolla kuulla tamperelaisesta Mira-chihuahuasta joka oli joutunut omalla takapihallaan petolinnun hyökkäyksen kohteeksi ja lähtenyt taivaan tuuliin linnun matkassa. Parasta lihottaa itseään ettei kaiken maailman kalkkunat jaksa viedä ja syödä suihinsa, lisää nappulaa kuppiin mamma!

Syksyn tuulet puhaltaa, Saimi ohi suhahtaa

 

 

 

 

Yhtenä päivänä tässä taannoin meidän piti hoitaa mammaa kotona kun siltä otettiin hampaita pois. Me tiedetään miltä se tuntuu koska meillä molemmilla jäi kulmamaitohampaat jumiin ja me haistiin ihan silakoille ja sitten me käytiin Vethausissa ja saatiin samanlainen tuppo tassuun kun mamma sai käteen. Sitten me oltiin loppupäivä ihan nukuksissa, paitsi Saimi haukkui herättyään vastaanotolla niin paljon että eläinlääkäri soitti mammalle, että sen voi hakea kyllä jo kotiin. Eikä me suostuttu syömään moneen päivään koska ikenet oli kipeät, mutta mamma söi kyllä koko ajan jäätelöä...sitä ei minulle tarjottukaan, hmphh...(toim.huom. mamma ei haissut ja maitohampaiden sijaan poistettiin 4kpl viisureita)

 

 

Suikeron piti hoitaa mammaa mutta se olikin itse ihan kanttuvei..

 Kun kaikki olivat taas toenneet me lähdettiin syysretkelle maalle! Myös kissaserkut olivat lähteneet matkaan, yhteiskuva jäi ottamatta, mutta tapasimme kyllä portailla. Siitä tuli ihmisten taholta vähän huutoa ja mekastusta vaikka me olisimme vaan tahtoneet tervehtiä.... sitten Suikero suihautti matolle koska se haisi sen mielestä ihan kissalle, mutta ihmiset siivosivat tottunein elkein ripeästi lätäkön eikä sen merkkaus jäänyt historiaan. Noloa silti, pissan hajuinen pikkusisko, hmph.

Jaaha, missä me ollaan ja onko kissatkin täällä!!?

Syksyn lehdet putoaa, raviaaaaaaaaaaaa!!!!

Opettaisitko Saimille kuinka myrskylyhty sytytetään?

                                                                                 Hyvää kanavartaan haisua, joko kohta syödään!!??

 

 

Lämmin grillikota ja kauniit, pehmeät tyynyt, ulkoilua minun makuuni!!

 

Chihun kokoinen omakotitalo

Syksy on suihkun aikaa...

 



...ja välillä myös piikkimaton taikaa.

Mutta sillä välin kun Suikero oli jossain joogaretriitissä
 minä tyttö hommasin oman asunnon,
sain hyvän tontinkin, keittiön nurkasta,
 on nähkääs hyvä pitää silmällä tippuvia herkkupaloja, slurrrrps!

Feng shuit menee kyllä epäkuntoon,
jos tänne tulee pissin hajuinen pikkusiskoni.

Iso kiitos blogikavereille sinne
Tuusulan suuntaan talosta ja talon
kuljetuksesta!!!!!

Suukkoja!!!

Namsnamsmumsmums kääk joku tulee...Mamman äiti tuli kylään ja se tuo aina herkkuja minulle ja Suikulle, nyt se toi neekerinpusuja!!!! Tai ei ne kai ollutkaan meille mutta en voinut vastustaa kiusausta ja kun kaikki olivat takapihalla kahvilla en voinut uskoa että ne jättivät sen kassin lattialle! Minä purin ensin laatikkoon reiän, jahuu, siellä ne olivat, vaniljapusut! Ehdin kaksi syömään, sitten mamma tuli ja sain huutia kun sitä tahmaa meni vähän mattoon ja otsatukkaanikin. Sitten sain suolapaakun ja jouduin oksentamaan nurmikolle kaikki herkut vaikka minä näin että niitä jäikin vielä sinne laatikkoon.....höh.

Elämme vaarallisia aikoja!

 

Hänen nimensä on Suikero, Saimi Suikero ja hän elää vaarallisesti uhmaten kokoaan ja kohtaloaan. Muutamana yönä jos toisenakin Saimi karkasi nukkumapaikaltamme ja lirautti sohvalle. Ihmiset pesijapuunasijapesijapuunasi sohvaa. Mutta Suikero vaan lisäsi vettä myllyyn ja kerran kun päällinen oli jälleen pesussa se repi sohvatyynyä..... 

 

 

Minä olin vaan että ou nou lopeta jo! Sitten ihmiset kyllästyivät ja menivät kauppaan ostamaan uutta sohvaa. Nolottaa Suikeron puolesta...

 

Nolottaa Suikeron puolesta! Mutta aika kiva sohva tämä..

 

 

 Arvasin sen, siitä lähtien kun uusi sohva tuli me on jouduttu keittiöön tai kylppäriin kun ollaan kaksin kotona, kiitti vaan Sakke! Mutta eipä Saimi juuri masentunut, keittiössä se kiipesi yhtenä päivänä pöydälle ja yritti lahjoa minua tiputtamalla keksipaketista keksin, mutta se tumpeloi ja keksi jäi tuolille. Hitsi kun en itse ole niin ketterä, olisi keksit syöty paketteineen... 

 

Kylpyhuoneen piti olla pommin varma paikka mutta mutta...

 

Mjaaha, kuinka tuonne hyllylle pääsee??

 

Pari päivää siinä meni mutta keksinpäs!

Mitähän seuraavaksi, pesutornin päälle se ei ole vielä ehtinyt...

 

 

Matkustan ympäri Suomea vaan, laatikossa Suikero ja Pennanen laalaalaa

Me on matkustettu kuljetuslaatikossa ympäri Suomea monta viikkoa! Matkoilla on tavattu ihmisystäviä, punkkeja, merikotkia, venäläisiä turisteja ja yksi kummitus Saimaan kylpylässä (joka olikin edelliseltä matkaajalta unohtunut koiran papana..hmph) Suikero haukkui ja murisi kunnes mamma kaivoi sen sohvan alta.

 Taivassalo

Metsäretkellä saaristossa löytyi merikotkan
sulkia.....ja pesä....ja itse kotka..HUIIIII

Suikero pääsee aina paraatipaikalle,
päivänsankarin sylissä on hyvä torkkua, pyh!

 

Meistä molemmista löytyi punkki mutta ne eivät
menneet ihoon kun meillä on sitä tököttiä niskassa.

              Vuokatti-Saimaa-Hamina

Me koitettiin tähyillä sitä Vuo-nimistä kattia muttei me
nähty kun venäläisiä hiihtäjiä...

Minähän olen kiivennyt Pyhätunturille omin tassuin joten
tämmöiset nyppylät ei tunnu missään, Suikero oli ihan puhki.

Haminassa meidän oli pakko puollustaa muuria muilta
koirilta, HAUHHAUUUUU

Mamman kengät jäi kiinni asfalttiin, niin kuuma oli
lääählääähpläääääh, koska syödään?

Muinaiset sotilaiden chihuahuat partioivat varmaankin
juuri näin....

                                                                 Mutta kyllä kotona vaan on niin IHANAA!!! Hupsis,

                                                    nurmikko oli kasvanut matkojemme aikana...

Uni on maittanut ja Suikero nukkuu mamman laukussa siltä varalta että ehkä me kohta taas harjataan takut turkista ja suunnataan viikset maailmalle! (Mammalla ei kai ole viiksiä)

Kun Saimi meni kouluun

Hei täällä Saimi, kirjoitan nopeasti ettei sisko huomaa kun tämä blogi on enemmän sen juttu! Eilen kävi niin että menin ihmisten kanssa isolle kentälle, protestoin hieman autossa vinkumalla koska Kerttu jätettiin kotiin. Sinne kentälle tuli joku täti ja sillä oli sheltti-merkkinen koira mukana. Ne menivät kentän toiseen päähän seisomaan ja minä haukuin niin paljon kun jaksoin että ne varmasti kuulisivat sinne asti. Mutta sitten mamman taskusta ilmestyi salaminameja enkä ehtinyt haukkua niin paljon kun mamma antoi niitä minulle kun katsoin sitä ja olin hiljaa.

Se shelttinainen hiipi lähemmäs ja lähemmäs ja minä vaan söin ja haukuin ja söin ja lopulta oksensin kun olin syönyt niin paljon salaminamia. Lopulta ne meni autoonsa ja nyt minä saan kahdesti viikossa niitä nameja ja jotkut koirat menee istumaan kauas minusta ja minun pitää taas haukkua ja syödä. Voi olla etten sitten enää jaksa niin haukkua kun se syöminen vei niin paljon aikaa jo kivaa...Illalla ja aamulla olin ihan poikki koska ne salamit painoi masussa ja äänijänteet tarvitsivat lepoa. Hau vaan ja kuulemisiin!