Kevään haisuja Kuusamossa

Nythän on tullut jo kevät ja kaikki sen ihanat haisut, mutta muistellaan vielä hetki menneen talven reissua...ja lumia, hyi, kylmää!
 

Matka kun matka, yleensä me tsekataan ensimmäisenä sauna.
 
Täällä oli aika vaarallista, koska kiuas oli meidän tasolla ja viiksethän siinä palaa. Tiedän sen yhden grilliepisodin jälkeen, mjaah, mutta se on toinen juttu se. 
 








Hikisiä vaatteita, ihanaa!

            Minulle luvattiin joka päivä,
            että saan neljän tuulen hatun,
            mutta ei vaan näkynyt.
            Sitten ne lupasivat
            että pääsen huskysafarille,
            vaan enpä päässyt.
            Yhtenä ehtoona soi
            kaikki mökin palohälyttimet ja minua  
            sattui korviin ja haisi kamalasti savulle.
            Aika näätä reissu!
            T:Saimi

                                                                                                   

 Kevään ensimmäiset merkit Kuusamossa, maata näkyvissä!

 

Meidän elämä on aika pitkälti odottelua ja lepäilyä syömisen ja haukkumisen lisäksi. Mikähän siinä on että Suikeron pitää aina odotella ja levätä mahdollisimman korkealla?

.........................

tai jonkin vaatteen sisällä?

Cumulus Joensuu, saako täältä niitä nakkeja aamiaiseksi?

Kivat nämä meidän sängyt, missähän ihmiset aikovat nukkua?

 

No joo, nyt me ollaan jo kotona. Suikulla on taas tötterö päässä

ja minua nälättää!

 

Danger!

Johan myrkyn lykkäsi.. mamma on meille aika vihainen. Minä huomasin illalla että sillä on kassissa täysksylitolpastilleja. Tänään kun mamma meni vessaan minä menin ihan hiljaa työhuoneeseen ja kaivoin sen rasian kassin sisätaskusta. Sitten aloin rouskuttamaan ja Suikerokin tuli pönttö päässä siihen ja vei omat pastillinsa keittiöön. Hetken päästä tuli mammakin ja sitten alkoi huuto ja toiminta, koska meille olisi voinut tulla ksylitolimyrkytys.

 

 

 

"Ksylitolipurkat ja muut ksylitolia sisältävät tuotteet on hyvä pitää lemmikkien ulottumattomissa. Ksylitoli aiheuttaa koiran elimistössä nopeasti veren sokeritason alenemisen eli hypoglykemian. Myrkytyksen aiheuttavan ksylitolin määrä on vaihteleva, koska se riippuu lemmikin painosta. Pienelle koiralle jo muutama ksylitolia sisältävä purukumityyny voi aiheuttaa myrkytyksen, jo 10 purkkapalaa on henkeä uhkaavaa tila isommallekin koiralle." kertoo eläinlääkäriasema Akuutti.

Mamma antoi meille suolapaakut ja Saimi oksensi heti mamman hiihtopipolle kaiken mahastaan. Minä oksensin ihan vähän, pidättelin. Minähän olen syönyt aiemminkin ksylitolpurkkaa ja suklaata joten nämä myrkytysasiat ovat ihan tuttuja ennestään.

Tällä kerralla minä pääsin eläinlääkäriin ja sain siellä lisää ruokaa! Mutta sitten tuli piikki pyllyyn ja aloin oksentamaan ja sitten tuli uusi piikki ja lopetin oksentamisen. Ja nyt olen kotona ja me saadaan koko tämä päivä ja ilta ruokaa usein, ettei verensokeri pääse laskemaan. Hohhoijaa, koska syödään!?

Parolassa on joku sarjamurhaaja liikkeellä, ainakin neljä koiraa on jo kuollut sen rotanmyrkkyä sisältäviin lihapulliin. Mamma sanoi, että me ei tarvita mitään sarjamurhaajaa, kun me yritettiin tehdä joukkoitsemurha omin voimin. Nyt se on vihainen kun sen pitää syöttää ja valvoa meitä koko ilta, mutta on se kai vähän itselleenkin vihainen kun ne oli sen pastilleja. Mutta me voidaan syödä ja valvoa yhdessä!

Saimi oli paiseessa- ja paise Saimissa

Saimi täällä! Minulle tuli takapuoli tosi kipeäksi sunnuntai-iltana. Mamma huomasi että siihen oli noussut paise ja minä koitin purra sitä koko ajan että se helpottaa. Siis sitä paisetta, en mammaa. Sitten minulle laitettiin mäkkärin muki päähän ja olin ihan että voi ei ja Kerttu oli minulle kateellinen koska se muki haisi ihan ranskanperunalle...

Mäkkärin mukista on moneksi!

 
Yön jälkeen mamma vei minut Vethausiin, mutta Camilla täti ei ollut vapaana, mutta Emmi täti oli. Minä haukuin kaikki muut koirat odotushuoneessa ja sitten Emmi tuli huutamaan että "Saimin vuoro!". Sillä on kotona kuulema chihuahua ja minä pidin siitä, koska se kannusti minua että "Hyvä Saimi!" eikä nauranut minun mukille. 
 
Nukutuksen ja hoidon jälkeen minä pääsin illalla kotiin ja sain paremman suppilon, siitä näkee vaania Kerttua.

Päivää, mikäs teitä vaivaa? Minulla on paise!

Seuraavina päivinä minä oli ihmisten mukana hommissa, ensin minun piti olla vastaanotolla tutkimassa ihmisten vaivoja vaikka omissakin on kärsimistä....

Nurkasta käsin oli kylläkin aika vaikeaa tutkia ketään. Hyvin vaikeaa hajun perusteella niin kaukaa päätellä onko kotona labradori vai mäyräkoira, mutta kissaihmiset kyllä haistaa jo kaukaa!

Seuraavana päivänä pääsin toimistohommiin kun huusin kotiin jätettäessä niin kovaa että Hattula raikui. Arvasin että jos jään Kertun kanssa kahdestaan se haukkuu minua koko päivän suppilovahveroksi...

Peppu alkaa olla jo parempi, olen syönyt koko viikon maksamakkaraa kun ihmiset luulee etten ota muuten niitä antibiootteja. Ottaisin minä kun ne parantaa, mutta ei kerrota niin saan vielä herkkuja!

Vähän tämä pönttö haittaa hyppimistä ja riehumista, mutta koitan kyllä kiivetä aina niin korkealle kun pääsen.

 

Boksi numero kaksi

Saimi täällä!

Meillä on ollut viime aikoina uudet kuviot. Molemmat ihmiset lähtee pois aamulla ja minä ja Kerttu saadaan olla päivällä kylpyhuoneessa. Siellä on iiihanan lämmin lattia ja ruotsalainen Ikeasta ostettu tunnelmavalo. Sitten ne tulee taas kotiin ja meidän hommat alkaa. Pitää haukkua ja riehua, ja koska Kerttu ei juurikaan auta minua, joudun työskentelemään ahkerasti. Siksi olenkin ollut vähän ärtynyt Kepalle ja me otetaan välillä yhteen, varsinkin jos lähdetään matkoille ja pitää mennä samaan laatikkoon.

Juuri eilen me matkustettiin mamman äidille hakemaan meille niitä namipaloja ja me riideltiin eteisessä niin kovasti Kertun kanssa, että ihmiset pysähtyi Mustiin ja Mirriin ja meni ostoksille. En tiedä miksi en päässyt mukaan, siellä olisi otettu muotokuviakin ja minä jos kuka tiedän miten posetetaan ja haukutaan! No, me odoteltiin autossa Kertun kanssa ja kun ihmiset tulivat takaisin niillä oli mukana uusi boksi! Ne höpisi jotakin että Kerttu on sen ansainnut mutta olin ihan että "ei voi olla totta, tuo minun on saatava!" Se on aika trendikäs, niinkun minäkin!

Illalla kotona minä tutkin laatikon läpikotaisin ja totesin että sehän on deluxe-malli! Kippo ovessa joka on taatusti tarkoitettu herkuille ja punainen patja mihin en kyllä aio suihauttaa pissaa..ainakaan paljoa.

Ensin emmin että voikohan sinne mennä edes sisälle, sattui tuo karvan lähtökin tähän saumaan...  Mutta sitten ajattelin että ei sen niin väliä!



Tämä on hyvä ja minun!

Talvi taittuu

Tänä keväänä on oltu ja ihmetelty. Takapihan lumivalliaitaus oli ensin sopivan korkuinen, näki haukkua pellolla kulkijat. Nyt siitä oon tullut vankilan muuri, mitään ei näy, äänet vaan kuuluu. Ja Suikero haukkuu pelkästä ärsytyksestä. Se kävelee myös etutassujen varassa pitkät pätkät, ihme tyyppi, joutaisi sirkukseen koko koira, kuka haluaa?!!!!



Circus Hattula a´la Saimi

 

 

  

 

 
 Pääasiassa me ollaan kuitenkin sisällä ja odotellaan kesän tuloa. Saimi osallistuu tapansa mukaan kodin töihin, välillä on pää kakkutaikinassa ja sohvakalusteet agilityratana.













Minä taas arvoni mukaan lepäilen sohvalla.......mjaah, välillä saatan maistaa biojäteastian antia, slurps, lohipastaa ja multaa...

Kiinni jäin, pastat kuonossa, pläääh

 

Jaa yritti ne joskus kovemmilla pakkasilla saada meitä lenkille, siinä kohdassa Suikku oli kyllä neuvokas ja suikkasi suoraan boksiin hihna kaulassa, ulkoiluttakaa siinä jos haluatte senkin untuvatakki-ihmiset!

 

 

Päiväuniaika, kun me herätään on ehkä sauna päällä..tai syödään....tai syödään saunassa!!!!!!!

Saimin suusta pääsi haukku kun ulkoa kuului uudenvuoden paukku

Huhhuijaa, nyt meitä kyllä väsyttää...ja nälättäää mutta pääasiassa väsyttää, Suikerokin on nukkunut päiväkaupalla.

Ensin tuli joulu, vuoden paras aika chihuahualle (paitsi jos on pakkasta). Me saatiin paketteja ja minä avasin mammankin paketit ja meinasin syödä marmeladit paketin mukana...nammmnam!

Sitten meille tuli se muute! Yhden päivän ajan me oltiin ensin saunassa ja sitten omassa reissulaatikossa ja me kyllä haukuttiin aika paljon kaikille ees taas juokseville ihmisille.

Vanha koti, ollaan täällä laatikoiden keskellä niin meitä ei unohdeta.

 Aika ihmeellistä, päivän päätteeksi sitä takkaa ei vieläkään näkynyt mutta lenkkipolut oli pysyneet samana ja meillä oli ihan hirveästi tilaa juosta uudessa kodissa. Mutta kamalaa, takapihan naapurissa oli koira, murrrrrrrrrr me muristiin sille! Ja sitten me oltiin ihan puhki.



Uusi koti, parasta nukkua mamman takissa jos me vielä muutetaan lisää..

Hyvin pian sen muutteen jälkeen tuli chihuahuan pahin päivä ikinä-paukkupäivä. Minä hytisin ja pelkäsin ja Suikku haukkui aina kun pamahteli. Mutta me selvittiin siitä ja minä sain valkosipulidippiä isosta kulhosta, slurpsslurpss....hmm, tai ei se kai oikeastaan ollut minulle..

Mamman pommit oli parhaita, ne ei paukkuneet!

Jouluna saattaa koirakin paisua, nenään tulee niin monta hyvää haisua!

Joulun kunniaksi saatan laittaa savuluusikarin palamaan, hmph, otan nykyään puruluuni mukaan pissareissullekin takapihalle koska Suikero on salaman nopea ja vie ne jos jätän sohvalle odottamaan.

Osataan me olla kavereitakin, joulun kunniaksi menköön.....kai se on chihuahuan joulurauhakin olemassa.

Chihujen joulu"rauha"

Paketointiin olemme osallistuneet ja varsinkin se pakettien avaaminen on erikoisalaamme, olemme avittaneet jo aika montaa paketin saajaa jyrsimällä kulmaan pientä reikää niin on aattona sitten nopeampaa se avaaminen. Mutta missä on meidän lahjat?

Onko nämä kaikki minulle!?

Saimikin tapasi sitten Alvininsa. Suikku olisi halunnut leikkiä, mutta Allu oli tullut juuri Ruotsin matkalta jossa se oli oppinut isojen poikien tapoja ja sillä oli enemmänkin kotileikit mielessä. 

Parhainta kaikesta oli kun minun kasvattajamamma sanoi että me saadaan lihoa muutama kilo....vai oliko se gramma....ja minä luulen että me saadaan kaikkia niitä jouluruokia, nams!

Alvin ja Saimi

Me käytiin jouluvierailulla mamman omalla mammalla, siellä on kivaa koska me saadaan aina kaikkia herkkuja! Ja vähän pumpulipuikkojakin joita me haetaan vessasta.

Oikein herkullista ja leppoisaa joulua toivoo Kerttu Pennanen ja Saimi Suikero ihmisineen!