Hyökkäys

Täällä Saimi! Me jouduttiin kamalan hyökkäyksen kohteeksi kun mamma vei meitä aamulenkille. Minun hihna irtosi vahingossa mamman kädestä ja kun se huuteli että "Saimiiii, pysähdyyy!!" niin samassa yhden talon pihasta hyökkäsi suuuuuuri koira meitä kohti ja se rähisi kamalasti. Me yritettiin Kertun kanssa pelastaa mamma ja haukkua vietävästi. Kerttu vähän rähisikin että täältä pesee senkin näätä! Mutta sitten minua alkoi pelottaa ja menin maahan makaamaan ja ulisin: UIJUIJUI-HUUUI!!!

Mamma huusi kovaa että tulkaa hakemaan tämä koira pois ja sen emäntä tuli ja se koira vaan rähisi meille. Sen nimi oli Saku ja sille sanottiin että hyi, ei saa lähteä omasta pihasta. Minä aloin taas haukkua että siitäs sait senkin näätä-Saku! Ja me jatkettiin matkaa. Kun me palattiin kotiin minä kyyläsin koko ajan tarkasti Sakun pihamaalle, ettei se pääse yllättämään uudelleen. Mutta ei sitä näkynyt, sai varmaan arestia..

Niin reipas minä olin tänään, pelastin mamman ja Kertun!!!

Sankari

Hoitopäiviä ja mökin haistelua

Ihmiset lähti ja jätti meidät, hylkäsi. Nyyyyyyh! Onneksi hoitotäti- ja setä pitivät meistä huolta ja rapsuttivat. Nukkumaan mentiin tosi aikaisin ja aamulla noustiin niin aikaisin että meitä väsytti ihan kamalasti. Mutta me päästiin usein kävelylle ja kerran minä sain päättää reitin. Se oli lyhyt koska minua nälätti. Ja nukutti. Sitten omat ihmiset tuli taas ja toi Suikerolle kävyn, minä en saanut mitään, murrrrrrrrrrr!!

Kreikkalainen käpy!

 

Aika pian me lähdettiin Sofian mökille, mutta siellä olikin koirat lisääntyneet sitten viime käynnin...Oli myös Arttu ja Luka Espanjasta. Me haukuttiin niille ensin, varsinkin Suikero, mutta aika pian me lopetettiin. Ei ne Espanjassa hauku suomeksi. Eikä me takuulla espanjaksi, hòla vaan!

 

Oletteko te hyttysiä,
 vai mitäs siellä verkon takana hengaatte?

 

Kaikki tavarat oli tosi korkealla, me ei meinattu ylettyä juomaan millään Saimin kanssa..ja sitten me saatiin niin iso vati että olisi voitu kylpeä siinä!

Haloo, minulla on janoo! Ja nälkä..

Illalla minä vähän hullaannuin ja kiipesin nukkumapaikan katolle unille...aina vaan tuota Saimia mainostavat ja ihailevat, osaan se minäkin yllättää!

Mitä sä siellä teet, tuu mun
viereen nukkumaan! 

Aamulla me päästiin taas järvelle, se on tuttua ja mukavaa puuhaa! Pojat jäi kotiin ja me tytöt päästiin kyytiin. Puhuivat jostain meidän mökistä, en minä tiennyt mitä se tarkoittaa, plääh miten kuumaaaaah! Ja mietin koska syödään niitä kylmälaukussa olleita eväitä..

Nuuh, suklaan haisua!

Saimilla on Alvinin lisäksi
jo toinen ystävä; Sofia!

 

Kun me palattiin mökille me syötiin, minun kummitäti antoi meille makkaraa, maiskis! Suikero joutui myös uimaan kun se oli ihan kuumissaan.

 

Viimeisenä päivänä me mentiin sinne mökille mikä on kuulema meidän ikioma. Me juostiin vähän rantaan ja takaisin, mutta sitten kun me olisi menty sisään syömään ja nuuskimaan niin ovi oli lukossa eikä me päästy sinne. Kuulema vasta loppukauppojen jälkeen. What, mitä tämä nyt on ?! Onko meillä mökki vai ei? Kysyy Kerttu ja Saimi.

Ovi auki!!!!

 

 

 

Matkailua- ja tuhmailua kesäkeleillä

Jaajaa, tässä on sattunut vähän sitä sun tätä mutta aloitetaan mukavista kuulumisista. Me päästiin  Sappeelle tänäkin kesänä. Siellä soitettiin Juicen musiikkia, 15. yö on niin ihana! Olikohan Juicellakin chihuahua?

Me pidetään hotellielämästä,
käytävässä on ihan parasta nuuskia ja Suikeron juosta!

Saunominenkin on mukavaa ja vilvoittelu, kun samalla
kuulee Juicea kesäteatterilta!

 

Saimi täällä! Minua kyllä vähän arveluttaa matkustelu, ettei ne vaan jätä minua mihinkään.. Siksi nukun yleensä matkalaukussa. Katsokaa nyt, en vie paljoakaan tilaa. Tulitikkujen ja verkkareiden vieressä mahdun matkustamaan! No joo, kyllähän minä tykkään sängyssäkin kelliä.

Mjuuh, sitten me tultiin takaisin kotiin ja minä päätin ottaa rauhallisesti loikoilemalla. Suikero joutui sen sijaan pyörän kyytiin, piti kuulema siitä ja haukkui ohi kulkevia koiria. Minähän pentuna hyppäsin pyörän korista ja jäin roikkumaan pannasta reunalle, joten olen jättänyt pyöräilyt sittemmin väliin. En myöskään pidä erityisesti takapihan riippukeinusta, mutta Saimihan siinä loikoo mielellään.

Vauhtia masiinaan!!!

 

Mutta sitten kävi yksi nolompi juttu...Kun me päästiin kesäretkelle Tuusulaan ja makoiltiin takapihalla, niin sitten siitä meni yksi kissa ohi ja me alettiin Saimin kanssa murista sille...ja meille tuli kärhämää keskenään kun me kiihdyttiin ja mamma tuli siihen väliin.....

niinsittenmeistätoinenpurimammaahuuleenvahingossajasekävitosiäkkiä eikä siitä sen enempää. Minä jouduin arestiin laatikkoon vaikka se oli kyllä minusta Saimi joka sen teki. Aika nolo juttu silti, olin koko illan allapäin.

Rauhaisaa loikoilua....



AUUUUUUUUUUUUU!

 

Huhhuh, sittemmin me ollaan torailtu vaan keskenään ja nyt me saadaan vettä pullosta naamalle jos riitely lähtee käsistä, siis Saimilla, ei tietenkään minulla!

No, sitten meillä kävi espanjalaista herraseuraa kotona. Se oli kyllä aika jännittävää ja Suikero haukkui ihan hirveästi. Itse olin aika loukkaantunut, koska tämä herra oli MINUN kummitädin matkassa.

 

 

Nyt me haistetaan palaneen käryä, koska meillä kävi eilen joku vieraampi pariskunta ja niille selitettiin kovasti meidän tapoja ja näytettiin kupit ja muut. Toivottivat ihmisille hyvää matkaa ja niille mainittiin "ettei me saada olla sängyllä" hmph, eihän me ikinä kotona ollakaan. Mutta mitä Saimi teki kun ne lähti pois......meni ensimmäistä kertaa ikinä sänkyyn! Siinä teille, pah!

Maaseudun rauhaa

Ihanaa kun on tullut kesä ja helteet! Me päästiin viikonloppuna maalle rentoutumaan, ei tarvinnut vahtia koko ajan omaa pihaa ja ohikulkijoita. Vaikka kyllä me vähän kissoja vahdittiin..vai vahtiko ne meitä...

Näkyykö kissoja!!!????

Mjaahah, grilli oli kuumana ja minä myös! Vahdin koko ajan ettei Heikki heitä mitään hukkaan tai polta pihvejä.

Slurpssss

 

Mitäs siinä tuijotat!??

 

Tänään oli mahtava hellepäivä, yritin parannella rusketustani mutta ihmiset hankaloittivat sitä ja pakottivat varjoon, hmphhh...

 

 

Suikero sen sijaan on aina läähättämässä pienimmästäkin, vaikea uskoa että on samaa rotua, Meksikosta...

Minusta varjossa on mukavaa. Pidän kesän kukkasista
ja hyttysistä, koska niitä voi napsia! T:Saimi

Lopuksi me päästiin soutelemaan. Se oli mahtavaa, tuli ihania järven haisuja nenään! Mutta sitten minut upotettiin mahaa myöten veteen, yök! Mukamas liian kuuma, eikä ole!!! Eläinrääkkäystä, minulla ei ollut edes pelastusliivejä. Loukkaannuin syvästi...kunnes sain sipsiä, rouskis.

 

 

Kevään haisuja Kuusamossa

Nythän on tullut jo kevät ja kaikki sen ihanat haisut, mutta muistellaan vielä hetki menneen talven reissua...ja lumia, hyi, kylmää!
 

Matka kun matka, yleensä me tsekataan ensimmäisenä sauna.
 
Täällä oli aika vaarallista, koska kiuas oli meidän tasolla ja viiksethän siinä palaa. Tiedän sen yhden grilliepisodin jälkeen, mjaah, mutta se on toinen juttu se. 
 








Hikisiä vaatteita, ihanaa!

            Minulle luvattiin joka päivä,
            että saan neljän tuulen hatun,
            mutta ei vaan näkynyt.
            Sitten ne lupasivat
            että pääsen huskysafarille,
            vaan enpä päässyt.
            Yhtenä ehtoona soi
            kaikki mökin palohälyttimet ja minua  
            sattui korviin ja haisi kamalasti savulle.
            Aika näätä reissu!
            T:Saimi

                                                                                                   

 Kevään ensimmäiset merkit Kuusamossa, maata näkyvissä!

 

Meidän elämä on aika pitkälti odottelua ja lepäilyä syömisen ja haukkumisen lisäksi. Mikähän siinä on että Suikeron pitää aina odotella ja levätä mahdollisimman korkealla?

.........................

tai jonkin vaatteen sisällä?

Cumulus Joensuu, saako täältä niitä nakkeja aamiaiseksi?

Kivat nämä meidän sängyt, missähän ihmiset aikovat nukkua?

 

No joo, nyt me ollaan jo kotona. Suikulla on taas tötterö päässä

ja minua nälättää!

 

Danger!

Johan myrkyn lykkäsi.. mamma on meille aika vihainen. Minä huomasin illalla että sillä on kassissa täysksylitolpastilleja. Tänään kun mamma meni vessaan minä menin ihan hiljaa työhuoneeseen ja kaivoin sen rasian kassin sisätaskusta. Sitten aloin rouskuttamaan ja Suikerokin tuli pönttö päässä siihen ja vei omat pastillinsa keittiöön. Hetken päästä tuli mammakin ja sitten alkoi huuto ja toiminta, koska meille olisi voinut tulla ksylitolimyrkytys.

 

 

 

"Ksylitolipurkat ja muut ksylitolia sisältävät tuotteet on hyvä pitää lemmikkien ulottumattomissa. Ksylitoli aiheuttaa koiran elimistössä nopeasti veren sokeritason alenemisen eli hypoglykemian. Myrkytyksen aiheuttavan ksylitolin määrä on vaihteleva, koska se riippuu lemmikin painosta. Pienelle koiralle jo muutama ksylitolia sisältävä purukumityyny voi aiheuttaa myrkytyksen, jo 10 purkkapalaa on henkeä uhkaavaa tila isommallekin koiralle." kertoo eläinlääkäriasema Akuutti.

Mamma antoi meille suolapaakut ja Saimi oksensi heti mamman hiihtopipolle kaiken mahastaan. Minä oksensin ihan vähän, pidättelin. Minähän olen syönyt aiemminkin ksylitolpurkkaa ja suklaata joten nämä myrkytysasiat ovat ihan tuttuja ennestään.

Tällä kerralla minä pääsin eläinlääkäriin ja sain siellä lisää ruokaa! Mutta sitten tuli piikki pyllyyn ja aloin oksentamaan ja sitten tuli uusi piikki ja lopetin oksentamisen. Ja nyt olen kotona ja me saadaan koko tämä päivä ja ilta ruokaa usein, ettei verensokeri pääse laskemaan. Hohhoijaa, koska syödään!?

Parolassa on joku sarjamurhaaja liikkeellä, ainakin neljä koiraa on jo kuollut sen rotanmyrkkyä sisältäviin lihapulliin. Mamma sanoi, että me ei tarvita mitään sarjamurhaajaa, kun me yritettiin tehdä joukkoitsemurha omin voimin. Nyt se on vihainen kun sen pitää syöttää ja valvoa meitä koko ilta, mutta on se kai vähän itselleenkin vihainen kun ne oli sen pastilleja. Mutta me voidaan syödä ja valvoa yhdessä!

Saimi oli paiseessa- ja paise Saimissa

Saimi täällä! Minulle tuli takapuoli tosi kipeäksi sunnuntai-iltana. Mamma huomasi että siihen oli noussut paise ja minä koitin purra sitä koko ajan että se helpottaa. Siis sitä paisetta, en mammaa. Sitten minulle laitettiin mäkkärin muki päähän ja olin ihan että voi ei ja Kerttu oli minulle kateellinen koska se muki haisi ihan ranskanperunalle...

Mäkkärin mukista on moneksi!

 
Yön jälkeen mamma vei minut Vethausiin, mutta Camilla täti ei ollut vapaana, mutta Emmi täti oli. Minä haukuin kaikki muut koirat odotushuoneessa ja sitten Emmi tuli huutamaan että "Saimin vuoro!". Sillä on kotona kuulema chihuahua ja minä pidin siitä, koska se kannusti minua että "Hyvä Saimi!" eikä nauranut minun mukille. 
 
Nukutuksen ja hoidon jälkeen minä pääsin illalla kotiin ja sain paremman suppilon, siitä näkee vaania Kerttua.

Päivää, mikäs teitä vaivaa? Minulla on paise!

Seuraavina päivinä minä oli ihmisten mukana hommissa, ensin minun piti olla vastaanotolla tutkimassa ihmisten vaivoja vaikka omissakin on kärsimistä....

Nurkasta käsin oli kylläkin aika vaikeaa tutkia ketään. Hyvin vaikeaa hajun perusteella niin kaukaa päätellä onko kotona labradori vai mäyräkoira, mutta kissaihmiset kyllä haistaa jo kaukaa!

Seuraavana päivänä pääsin toimistohommiin kun huusin kotiin jätettäessä niin kovaa että Hattula raikui. Arvasin että jos jään Kertun kanssa kahdestaan se haukkuu minua koko päivän suppilovahveroksi...

Peppu alkaa olla jo parempi, olen syönyt koko viikon maksamakkaraa kun ihmiset luulee etten ota muuten niitä antibiootteja. Ottaisin minä kun ne parantaa, mutta ei kerrota niin saan vielä herkkuja!

Vähän tämä pönttö haittaa hyppimistä ja riehumista, mutta koitan kyllä kiivetä aina niin korkealle kun pääsen.