Pelimatka

Elämä on ollut rauhatonta. Suikerolla on naistenvaivat ja se yrittää vikitellä minua joka päivä. Mamma on erottanut meidät päiväksi väliaidalla, se on ihanaa kun saan nukkua rauhassa. Illalla onkin hankalampaa ja siksi mamma nostaa minut joskus pöydälle turvaa.

Minulla ei ole omaa fb-tiliä..eikä mitään
muutakaan tiliä.....

Saimi on muutenkin ihme tyyppi, kun mamma asensi jouluvaloja se joutui siirtämään sitä omakotitaloa missä Saimi asuu. Niin sen alta löytyi kuivunut pissalätäkkö. Me kaikki ihmeteltiin miten se oli sinne tullut kun edes Suikero ei mahdu talonsa alle. Alettiin epäillä, että sillä on oma viemäri tai lemmikkirotta joka asuu sen talon alla. Jotain rapinaa olenkin öisin nurkasta kuullut...

 

Pelaajatapaaminen, Mynämäki, Hani-halli

Minähän olin entisessä elämässä KOO-VEE.n salibandynaisten edustusjoukkueen maskotti, kerrankin jouduin bussissa Ouluun pelireissulle. Pelin aikana odotin bussissa ja ajelin pitkin Oulua. Peli päättyi häviöön ja väänsin sen takia kunnon tortut hallin pihalle. Kun Suikero tuli se harrastus loppui, mutta pari viikkoa sitten me päästiin taas pelimatkalle Mynämäelle. Oltiin vaan omalla autolla että eihän siinä tunnelmaan päässyt, mutta tervehdin kyllä pelaajia ystävällisesti hallin ovella heiluttamalla häntää. Voittojakin tuli kaksin kappalein joten ei ollut tarvetta osoittaa mieltä.








Mökillä on taas käyty siivoushommissa, nyt siellä on jo lämmintä ja sohva joten se on minullekin ihan ok.

Hei me heilutaan taas

Kertun hetki Hartwall Areenalla

Alkaa tässä mennä hermo, viikon olen nakertanut kuivia kevytnappuloita. Tänään löysin ranskanperunan lattialta ja mamma sanoi että siinä meni viikon laihdutus hukkaan, hmph. Eilen Saimi pääsi mamman mukaan mökille ja minä sain sillä välin kevytluun. Yök, en maistanutkaan sitä. Sitten se söpöstelijä tuli kotiin ja alkoi heti maiskuttaa minun luuta ja ihmiset lässytti sille että hellan lettas kun söpö pikkuhaukku.

Saimi raksalla

 

Täällä Saimi! Minä olin kyllä kovasti hommissa ja Timo-Timpuri jutteli minulle kun nuuskin kaikki paikat ja menin kaappiin. Sitten mamma meni ulos ja sanoi että "Tule Saimi!" Mutta minä halusin jäädä sisälle. Mutta kun ovi meni kiinni minä halusinkin mennä ulos ja uikutin vähän ja Timo-Timpuri kysyi ystävällisesti "Haluaisitko ulos?" Niin sitten mamma avasi oven ja karjaisi "Nyt pihalle siitä!!"Ja sitten minä menin. Kotona söin vähän luuta.

 

Plaaplaa. Illalla ihmiset lähti jonnekin areenalle ja kun ne tuli takaisin ne tohisi että joku Sami(tyhmä nimi, ihan kun Saimi) oli jossain stand upissa kysynyt omistaako kukaan chihuahuaa. Siellä oli 80 000 ihmistä...tai ainakin 8000 mutta kukaan muu ei omistanut kun meidän ihmiset. Sitten se Sami (pöljä nimi) oli kysynyt meidän ihmisten chihuahuan nimeä ja ne oli huutanut minun nimen, KERTTU, koska olen ainoa oikea chihuahua tässä perheessä. Suikero haisee ja hölmöilee, ei oikeat chihut tee niin, hyh. Niin että minä olen julkisuuden eläin, lupaava komedienne. Pääsen varmasti seuraavalla kerralla sen Samin-vaikka sillä onkin tökerö nimi-showhun mukaan, nytkin siinä oli ollut Iivari-aasi. Minun kollega. Kerttu ja Iivari. Vaikka se Sami on kyllä tosi outo, se tuntee jonkun Peto-chihuahuan jonka päälle se oli istunut. Parempi ehkä pysytellä vaan kotosalla ja levätä. Ja syödä, jos sattuu joku ruuan muru tulemaan vastaan. Hmph. 

 

Tänään mamma on piikitellyt minua ja sanoi, että sillä Samilla ja minulla on sama lempinimi-pullukka. Ja meillä on kuulema samanlaiset kaksoisleuat. Jummi, alan kyllä kohta suuttua.  Mutta sitten minä sain pantaan semmoisen valo-heijastimen. Se on tosi hieno, eikä Suikulla ole sellaista. Me testattiin sitä pimeässä huoneessa ja Saimi oli ihan kade. Ähäkutti!

Valopää

Elämä on laittii

Siitä viime kertaisesta valokuvasta missä näytin hieman pullealle tuli kamala hässäkkä. Ihmiset alkoi tohista jotain ja tänään ne meni Mustiin ja Mirriin. Haistoin jo ovelta kun ne tuli kotiin, että mukana oli yksi normaali satsi ruokaa ja toinen oudolle löyhkäävä pussi.
 
Sitten alkoi tulla ilta ja me oltiin passissa keittiössä ruoka-aikaan. Minulla kiersi mahassa jo valmiiksi, kun päivällä mamma tiputti lattialle jauhelihaa missä oli tacomaustetta ja hotkin sen kitusiini. Jälkiruuaksi nenäni eteen tipahti kakkulapio, aah, siinä oli niin maukasta marianne-kaakkua! No niin, me odoteltiin ruokakippojamme ja minä haistoin jo kaukaa että tänään saan jotakin uutta pöperöä. Saimi alkoi ahmia omaa satsiaan, mutta minun mahassa kiersi ja surisi, ne nappulatkin haisi kummalle. Mamma syötti minua aluksi ja hoksasin, että minullahan on ihan kamala nälkä. Minä söin ja söin mutta nälkä ei lähtenyt ja lopulta minulle sanottiin että minä olen laihiksella ja ne on kevytnappuloita! Voi jee, lähdin juomaan kun ne oli niin kuivia ja sillä välin Suikero hiipi paikalle ja söi loputkin nappulat kupistani.

Mä näytän kieltä kevytnappuloille!

Kun illalla tulin sohvalle, mamma sanoi että olen jo laihtunut ja diettini toimii hyvin kun syön kevytruokaa ja Saimi syö puolet annoksistani. Näätää, alan lakkoon! En aio syödä enää...ainakaan tuntiin. Tai ainakaan siihen asti kunnes seuraavan kerran saan ruokaa. Hyvitykseksi minulle oli ostettu uusi peti, mutta se on mielestäni ihan tyhmä. Tosin on se aika pehmeä ja siinä on ihanan puhdas tuoksu. Ja siinä on kiva loikoilla, menin siihen heti.


Nälkälakko!

 

Jaa niin, oltiin me taas siellä mökilläkin yhtenä aamuyönä. Meidät revittiin ylös pimeän aikaan ja pakattiin autoon. Perillä me saatiin aamiaista ulkona kiven päällä. Silloin sain vielä sentään oikeaa ruokaa, huokaus.

Nuuuuh, voiko männyn neulasia syödä?

 

Maltan tuskin odottaa huomista, sillon saan kuulema kevytsolmuluun. Jippii.

Syysmuotia

Voi rähmän käki, me ollaan ravattu mökin kunnostuksessa koko syksy. Suikero on elementissään ja juoksee hullunrinkiä pihassa ja kuopii hiekkaa. Säästäisi energiaa, eihän sitä tiedä koska me saadaan ruokaa seuraavan kerran.

Kun katsoo tosi tarkkaan, näkee nälkäisen
Saimin soppajonossa.



Mitä sä siellä värjöttelet,
tuu ulos riehuun! T:Saku

 Siellä on koleaa 
 ja näätää, yritin 
 hakea taannoin 
 suojaa joka 
 paikasta mutta 
 missään ei ollut 
 mitään mihin
 käpertyä. Jotain
 haisevia muoveja
 vaan. Ja Saimi
 tuli kyttäämään,
 mur.





Viikko sitten mamma maalasi jotakin ja sitten se alkoi ihmetellä missä minä olen. Se huusi ja huusi että "Kerttuuu, onko kettu vienyt sinut!!!??" Mutta minä poloinen olin mennyt varastoon nuuskimaan, jos siellä olisi lämmintä paikkaa...tai ruokaa....tai mieluummin molempia. Ja sitten ovea auki pitänyt lapio kaatui maahan ja se ovi pamahti kiinni. Sinne jäin pimeään. Ei minulla ollut mitään hätää koska tiesin, ettei ihmiset minua sinne jätä. Lopulta mamma löysi minut ja surkutteli että oivoi Kerttu-poloa.

Semmoinen hyöty siitä vajaepisodista oli, että mamma päätti lämmittää minulle saunan. Minä sain loikoilla siellä koko loppu päivän, iiihanaa! Suikero kävi välillä lauteilla, muttei se viihtynyt siellä pitkään. Rasittava nulikka, pysyisi edes kuvissa paikallaan.

Kyllä se niin on, että kotona on ihanaa ja lämmintä. Minä viihdyn sohvalla ja Saimi nojatuolissa. Se on oikein hyvä niin, etäisyys on kaunista....nimittäin etäisyys Saimiin.

 

Sekin on ihan jees, että syyspalttoot on otettu taas käyttöön. Voi olla että tämä kuva vähän hämää, mutta minä en ole ainakaan pullistunut yhtään. Miten voisin olla koska olen aina nälkäinen?! Se on ihan sattumaa, että pinkki jumpperini istuu minulle tänä syksynä aiempaa napakammin. Ja että minulle ostettu ruskea paita sopii paremmin Saimille, ja minun heijastinliivi. Siinä rääpäleessä on vaan luita ja nahkaa sekä heikko asenne muotia kohtaan. Sakke lähtee välittömästi sohvalle pakoon kun ulkoiluasut otetaan esiin.

XL ja XS?

Lohitukka

Syksy on tullut, yöks. Tassujani kylmää ja pylly kastuu jos kyykkään märkien lehtien ja nurmikon päälle. Siksi tein tässä yksi päivä pötkön terassille, tekeehän Suikerokin välillä sisälle. Siitä tuli hirveä huuto, mjaaah... Minulla on muutenkin ollut tässä pahat päivät, naiskoiran vaivoja. Olin vähän äkäinen ja tuli pari kertaa muristua mammalle kun se nosti minua pois sohvatyynyltä...kaduttaa vähän, mutta muriseehan Suikerokin alvariinsa ja sille vaan naureskellaan. Minulle tuli hirveä huuto siitäkin...

Mutta yksi sunnuntai mamma suuttui Saimille tosissaan. Saimi, miten sen sunnuntain tapahtumat menivät? Saimi vastaa:" No kun minut päästettiin takapihalle ja mamma oli haravoimassa ja sillä oli portti auki. Niin sitten se naapurin tipsu oli lenkillä ja minä päätin mennä sinne kertomaan että meidän pihaan ei saa tulla vaikka portti on auki." Mjaahah, ja siitähän tuli aika kova meteli? Saimi: "Joo, minä haukuin ja mamma juoksi perästä ja yritti saada minua rauhoittumaan. Mutta sitten näin yhden toisen oudon koiran ja juoksin sen luokse ja kerroin ettei se eikä se tipsu saa tulla meidän pihalle." Ja mamma juoksi perässäsi?  Saimi: "Niin ja se alkoi jo vähän kai suuttua minuun...." Niin Suikero, sinähän menit autotielle?  Saimi: "Se oli vahinkoa ja sitten minä juoksin äkkiä takaisin omalle pihalle!" Vai niin. Kun mamma tuli sisälle se oli aika vihainen ja meni kirjoittamaan tämän:

Saimi on munapää ja lohitukka t:mamma

Kerropa vielä Saimi mitä tuo lohitukka tarkoittaa? Saimi vastaa: "No kun ihmiset kokkasi taannoin kalaa ja niiltä putosi matolle sitä rasvaa. Niin minä huomasin sen ja ajattelin että siitä tulee kamala sotku ja koitin pyyhkiä sitä kierimällä sen päällä. Sitten sitä lohen haisua jäi minun niskaan ja turkki meni jotenkin pörhölleen. Sitten viikkoa myöhemmin ne kokkasi sitä kalaa uudelleen ja taas sama juttu, sotkivat maton. Pakkohan minun oli siivota se jälleen ja ajattelin ettei se enää siinä niskassa haittaa. Niin sitten ne alkoi kutsua minua lohitukaksi."
 
Hohhoijaa, vai lohitukka. Minä olen lopen uupunut koska yöuneni ovat menetetyt. Toissailtana menin kaikessa rauhassa nukkumaan tyynylle omalle paikalleni kun mamma pudotti minun päähän luun. Pelästyin ja järkytyin ihan kamalasti. Aloin mököttää ja seisoin pää patteriin päin paikallani kunnes sain matkustuslaatikon missä pystyin nukkumaan ilman vaaraa päähän putoavista esineistä. Saimikin oli mennyt jo nukkumaan ja sille oli laitettu filtti päälle että on pimeää. Mutta se kiinnostui niin paljon kaikesta hälystä että se alkoi kurkkia filtin alta ja hyppäsi pois aitauksestaan. Lopulta ihmiset joutui laittamaan pyykkipojilla sen filtin aitaukseen kiinni että se suostui pysymään siellä. Kamalaa hälinää. Nukuttaa. Ja nälättää, onkohan sitä lohta vielä..

Kissanpäivät?

Mjaaha, Suikero on viime aikoina ominut MINUN blogin...

MINÄ olenkin tehnyt tässä kaupunkimatkoja joista MINÄ pidän erityisesti Punavuoresta kun olen lähtöisin. Ensin pääsin Tampereelle ja villiinnyin ihan totaalisesti, kun pääsin autosta kadulle olisin mennyt suoraan irkkupubiin vesikupilliselle. Mutta mamma oli nihkeällä päällä ja kiskoi minut pois vaikka olin jo lähes sisällä, hmph. Periaatteesta painelin seuraavasta ovesta myös sisälle ja taas mamma repi minut pois, oli kuulema joku pornokauppa. Mitähän se porno on, jotain syötävää varmaan?

Yritin opettaa Saimille vähän kaupunkilaistapoja kun se on maalaistollo. Esittelin miten talojen kivijalkoihin pissitään rehvakkaasti ja kuinka pyöröovista kuljetaan tyylikkäästi ilman että häntä jää väliin. Puistossa oli kakkapusseja telineessä mistä ihmiset oli ihastuksissaan. Itse en kylläkään tajua mihin ne kerää meidän pötköjä, kai niitä tarvitaan johonkin...

Me yövyttiin tuttuun tapaan Scandicissa ja Suikero oli into piukkana kun se pystyi töllöttämään ikkunasta kadulle.


yksi kaksi eikun yksi autoa....

Itseäni arvelutti koko homma, mutta kun mamma laittoi nakkia ikkunalaudalle päätin minäkin kurkistaa ulos..

Huiiii!!!!

 

Sitten siellä kävi yksi tosi nolo homma kun me oltiin iltalenkillä ja hississä matkalla takaisin yläkertaan yksi nainen luuli että me ollaan kissoja! Pöyristyttävää, miksi Saiminkin piti pitää kitansa kiinni kun yleensä sillä on aina jotakin haukuttavaa.

Miaaauuuuuuuuuu????

 

Seuraavalla viikolla me vierailtiin vielä Espoossa, mutta siitä ei ole paljon kerrottavaa. Ainakaan kukaan ei pitänyt meitä kissoina. Murrrrrrrr

 

Hyökkäys

Täällä Saimi! Me jouduttiin kamalan hyökkäyksen kohteeksi kun mamma vei meitä aamulenkille. Minun hihna irtosi vahingossa mamman kädestä ja kun se huuteli että "Saimiiii, pysähdyyy!!" niin samassa yhden talon pihasta hyökkäsi suuuuuuri koira meitä kohti ja se rähisi kamalasti. Me yritettiin Kertun kanssa pelastaa mamma ja haukkua vietävästi. Kerttu vähän rähisikin että täältä pesee senkin näätä! Mutta sitten minua alkoi pelottaa ja menin maahan makaamaan ja ulisin: UIJUIJUI-HUUUI!!!

Mamma huusi kovaa että tulkaa hakemaan tämä koira pois ja sen emäntä tuli ja se koira vaan rähisi meille. Sen nimi oli Saku ja sille sanottiin että hyi, ei saa lähteä omasta pihasta. Minä aloin taas haukkua että siitäs sait senkin näätä-Saku! Ja me jatkettiin matkaa. Kun me palattiin kotiin minä kyyläsin koko ajan tarkasti Sakun pihamaalle, ettei se pääse yllättämään uudelleen. Mutta ei sitä näkynyt, sai varmaan arestia..

Niin reipas minä olin tänään, pelastin mamman ja Kertun!!!

Sankari