Pinaattikeittoa koiralla

Arki on alkanut. Ihmiset menee töihin ja me kylppäriin. Saimi on pesukoneessa ja minä lattialla pedissä, mjuuh. Viikonloppuisin lepuutan lepäämisestä väsynyttä selkääni. Kotona menen yleensä lattialle päiväpeitolle. Mutta mökillä vähän hullaannuin viikonloppuna ja loikoilin salaa ihmisten sängyllä kunnes mamma huomasi...hihhii.

Patjan alla on taatusti papana

Mutta muistattekos kun kerroin Saimin lemmikkihiirestä kesällä? No, heti kun me oli lähdetty lomalta kotiin se hiiri oli käynyt mökissä! Kun me tultiin takaisin Saimi meni heti nuuskuttamaan meidän petiä ja siellä oli hiiren pipanoita. Ja voi vessan oven kahva (kuten idolini Laulava Lintukoira Upponallessa sanoi) se oli kakkinut vaan minun puolelle! Saimi oli takuulla junaillut senkin. Mamma tutki koko mökin eikä niitä pipanoita ollut missään muualla kun minun patjalla ja pari ovella. Saimi saa maksaa tästä, murrrrrrrrrrrmurrrrrrrrrrrrrrr.

Ei Saimilla muutenkaan mene kovin vahvasti, viikonloppuna kun minä loikoilin sängyllä se oli ottanut ihmisten purentakiskot laatikosta ja lipsutti niitä. Ällöä!

Eilen sattui vähän nolompi juttu...kun mamma kokkasi pinaattikeittoa ja se laittoi sen laatikon pahvinkeräykseen menevään kassiin. Minua jo vähän hiukoi, kun oli illansuu ja menin vähän vaan nuuskaisemaan sitä lootaa. Sitten huomasin, että siihen oli jäänyt hieman sitä pinaattia ja työnsin kielen sinne sisälle. Ja sitten työnsin vähän päätäkin, vielä vähän ja vähän ja hiiskutti, sitten minun pää jäi jumiin. Koitin kieputtaa sitä irti, mutta kuului vaan kolinaa kun osuin kaappeihin. Mamma otti valokuvia ja se oli nöyryyttävää ja sitten se alkoi irrottaa minua. Murisin että murrrrr. ei saa ottaa pois, koska sinne jäi vielä makua sisälle. Sitten kuului "plops" ja se irtosi minun päästä ja minä menin sohvalle mököttämään.

Kesä kielellä

Me ihmeteltiin että tuleeko se kesä häh?! Kun ilmat lämpisi riittävästi Suikerokin tuli pois pesukoneesta.

Joko on hellettä?!

 

Sitten me lähdettiin mökille ja koitettiin juoda koko järvi tyhjäksi ettei siinä enää kastuisi varpaat. Mutta ei se oikein onnistunut ja mamma kiusasi minua ja laittoi sipsiä veteen. Pakkohan ne oli sieltä napsia vaikka turkki kastui ja tuli ällö olo!

 

 

Välillä puolustettiin koko rantaa koska jostain naapurista kuului ärsyttävää haukkumista, me ei haukuta ikinä! ........paitsi Saimi ehkä välillä vähän....ja minä, mutta vain hyvästä syystä.

Älä käy meille huuteleen, tää on meidän ranta!

 

Siinä oli sitten jo niin kuumat paikat, että välillä oli pakko heittäytyä köllöttelemään.

 

Mutta ei mennyt kauaakaan kun Saimi meni jo ihan kiepeille ja keksi ruveta kyttäämään hiiriä, sammakoita, pörriäisiä ja puiden lehtiä. Minusta se oli oikein hyvä juttu koska se oli poissa minun kimpusta eikä pitänyt mitään ärsyttävää ääntä. Se vaan kipitti ees taas kuistin reunalla.

Hei hiiri, ollaanko ystäviä, minä olen Saimi!

 

Johan ihmiset kuitenkin kohta sanoi että lässyn lässyn, nyt lähdet lepäämään senkin pikkuSaimi. Läpäläpä sanon minä, hiiretkin nauraa kun se vaan toljottaa. Onneksi meille alkoi tulla vieraita ja minä pidin niistä. Tuusulan kavereilla oli kiva asuntovaunu mukana. Ensin Saimi söpösteli sielläkin ja pääsi vaunuun. Mutta oli siitä jotain hyötyäkin, aamulla kun Saku pyöri taas siellä se hokasi että vieraat heitti tonnikalan öljyä metsään. Me mentiin äkkiä lipsimään sitä ennen kun ihmiset huomasi! NAMS! Jopas turkki kiilsi.

Mamma ja minä

 

Sitten homma meni aina vaan parempaan suuntaan kun MINUN kummitäti tuli meidän mökille! Minä sain olla sylissä ja vahtia lohen loimutusta. Ja minusta sanottiin että olen ihan hoikka ja Saimi on ihan lihava!

Minun kummitäti

 Sitä minä vain ihmettelen että koskahan se lohi valmistuu. Siitä on jo aika kauan kun se laitettiin tulille. Ihmisetkin on palanneet töihin takaisin. Mutta kai minä kohta sitä saan jo maistaa. Mjuuh.

Kauneusunilla

Mjaaha. Olemme vetäytyneet talviunille, koska ulkona sataa lunta ja on kylmää. Välillä me nukutaan yhdessä kun Suikero punkeaa minun viereen, se on hermostuttavaa mutten jaksa aina siirtyä.

 

 

Useimmiten saan kuitenkin olla rauhassa ja silloin teen omia asioita. Vahdin unien ohessa vaikka grilliä, hmmmmmh slurrrrpsistakeikkaa!

 

 

 Saimi nukkuu tapansa mukaan mitä oudoimmissa paikoissa. Kerran se oli kenkätelineessä, luuleekohan se että se on joku saapas....Saimisaapas.

 

 Erotatko tästä kuvasta kaksi kuorsaajaa? Ihan vaan vinkiksi Minä en ole kumpikaan niistä!

 

Entäs tämä kuva, missä on Suikero?

                                                          

 

 

Saimi alla, minä päällä. S on ihmeellinen rauniokoira. Mutta minä olen Prinsessa herne ja nukun mieluummin kasan päällä. Tosin tunnen kyllä miten Saimi painaa minun lonkkaluutani kasan pohjalla, auts.

 

 

Mutta tänään olin kyllä vähän että ei voi olla totta kun me oltiin päivällä kylpyhuoneessa odottelemassa koska ihmiset tulee kotiin. Minä torkuin patjallani ja kun katsoin missä Saimi on niin se oli pesukoneessa! Sieltä haisevien likapyykkien keskeltä kuului kamala kuorsaus. Ei muuta kun pesuainetta perään ja linkoukselle!

 

 

Me halutaan toivottaa näiden unikuvien kera hyvää nimipäivää Tuusulaan Marille!

Suikero ja Pennanen karkuteillä

Mjuuuh, me ollaan eletty alkukesän huumaa Suikeron kanssa. Sillä on ollut parhaat päivät juoksusta ja ihmisillä on mennyt vähän hermot kun se on minun kimpussa koko ajan. Minä en pistä sitä niin pahakseni. Mutta päiviksi meidät on jätetty silti eri puolille kylppäriin. Tosin Saimi yleensä on hoitanut homman ja ilmestynyt  minun puolelle saman tien kun ihmiset painuu ovesta ulos. Ei sitä pitele mitkään esteet vaikka miten isoja olisivat.

Sitä ei voi ylittää, alittaa eikä läpäistä kukaan muu kuin Saimi.

 

Minäkin opin hyppäämään tuolilta alas kun minut nostettiin aina sinne turvaan. En viihtynyt siellä. No, sitten minut nostettiin korkeammalle.

Kätevää, tästähän ylettyy ruokakipolle!

 Loppuviikosta minä aloin murjottaa kun mamma lähti kaksi kertaa peräkkäin mökille ja otti pelkästään Saimin mukaan. En syönyt enkä heiluttanut häntää koska murjotin. Minulle laitettiin yöksi ruokaa ja vettä aitaukseen ja sitten minä söin salaa koska minun maha kurni ja suolisto murisi.

Seuraavana päivänä minäkin pääsin mökille. Koko ajan meitä kiellettiin ja kyylättiin ja ihmiset piti minua välillä saunassa ja Saimia tuvassa ettei me päästäisi touhuamaan mitään keskenämme. Sunnuntaina keli oli lämmennyt ja meitä alkoi jurppia se kun ihmiset kyttäsi meitä. Me oltiin pihalla ja esitettiin että ei tässä mitään. Sitten minä vinkkasin Saimille että nyt lähdettiin. Me juostiin ensin pihatielle ja kuunneltiin, mutta kukaan ei huutanut meitä. Sitten me juostiin mökkitielle eikä ihmiset vieläkään huomanneet. Me alettiin nuuskia pusikoita ja mentiin eteenpäin ja vielä vähän eteenpäin. 

Sitten oli mennyt jo aika kauan, ehkä viikko-vai oliko se vuorokausi-tai ehkä puoli tuntia. Olin vähän nälkäinen ja aika kuumakin alkoi olla. Me jäätiin tielle seisomaan ja odottelemaan, ja sitten mamma tulikin sopivasti autolla. Se huusi että "senkin nakkipäät karkulaiset, tänne autoon ja sassiin!"  Minä pääsin jalkatilaan ja Suikero mamman syliin ja me ajettiin takaisin mökille. Ihmiset puhui jostain haukasta ja ketusta ja ilveksestä ja miten hyvä tuuri meillä oli ollut. En ymmärtänyt. Me oltiin ihan puhki ja mentiin heti sohvalle nukkumaan.

Sweet home!

Hurlum hei, mahassa paina ei!

Olen tässä duunaillut tänä viikonloppuna kaikenlaista, mutta kerronpa ensin että vappuna oli ihanaa! Mamman tekemä grillauspaikka on aika jees, menin melkeinpä kokonaan grilliin sisälle.

 

Meillä oli vieraitakin ja me saatiin nukkua sylissä. Kettukin nukkui.

Kun vieraat lähti, me nukuttiin lisää. Saimi nukkui minun päällä, se oli ällöä. Tuli tosi kuuma. Ja nälkäinen olo.

 

Kerrossänky

 

 

Suikerolla alkoi juoksu ja vapun jälkeen mamma sai tarpeekseen siitä, että se oli aika innoissaan minun perässä. Parina päivänä mamma jätti meidät kylppäriin eri puolille. No, minä olin ihan kiltisti, mutta kuulin kun Suikero touhusi. Ja pianhan se jo tuli minun puolelle, kun sai siirrettyä esteet sivuun. Myöhemmin huomasin, että se oli levitellyt pesukoneesta pyykitkin lattialle. Sitä minä en olisi tehnyt, kamalasti vaivaa siinä levittämisessä..

Minä siirrän nämä! T:S

 

Sitten kun ihmiset oli kotona, minä jouduin koko ajan tuolille ettei Suikero roiku minun perässä. Se oli aika tylsää. Varsinkin kun keittiössä kokattiin, en päässyt nuuskimaan.

 

Oli tullut matolääkkeen aikakin. Minä söin sen ruutasta ihan mielellään, läääh, slurrps, hyvää tahnaa! Mutta Saimi on matojen ystävä eikä suostunut millään ottamaan lääkettä. Sitä oli pitkin lattiaa ja Suikeron turkkia ja ihmisten vaatteita.

Mnammm!!

Sitten meillä alkoi tämä viikonloppu, eiii mitään kovin erityistä. Perjantaina meille tuli Saimin kanssa pientä matsia ja mamma tuli setvimään sitä. Saimi puri siinä tiimellyksessä mammaa jalkaan. Tosi noloa, siihen tuli verinen jälki ja mustelma. Mutta minäpä purinkin Saimia kaulaan ja siitä tuli verta! Hahaa, siitäs sai.

 

Lauantaina oli euroviisut ja meille tuli taas vieraita. Minä sain olla Jampsun rapsuteltavana koko illan, se oli kivaa!

Pidin samalla silmällä mamman tekemää suklaajuustokakkua ja huomasin, että ihmiset jätti yhden palan syömättä. Olin ihan että ei tässä mitään ja kun väki lähti keittiöön menin salamana sohvapöydälle ja söin sen palan, SLUURPPS NAMNAM, ihanaa!!! Sitten mamma tuli huutamaan että "Kerttu irti ei voi olla totta nyt se söi sen!" Ja sitten tuli suolaa suuhun, mutta minä pidätin oksennusta eikä se tullut.

Ihmiset luki, että tumma suklaa on koiralle tosi vaarallista ja mamma lähti viemään minua silloin yöllä lääkäriin. Kohta jo oltiin Univetissä ja eläinlääkärin käsi tuli minun laatikkoon. RÄYHRÄYH,MURR senkin lääkäri rähisin ja se veti käden äkkiä pois. Mamma otti minut pois laatikosta ja sitten se lääkäri tutkiskeli minua. Olin ihan että ounou, ei taas sitä piikkiä mistä tulee niiiiiiiiiiiin huono olo. Viimeksi sain sen kun söin xylitol pastilleja. Mutta nyt ei tullut piikkiä, me lähdettiin kotiin. Kotona menin heti tarkastamaan oliko sitä kakkua jäänyt pöydälle, mutta ei ollut. Hmph. Pääsin mamman sängyn viereen nukkumaan, eikä minun tarvinnut mennä aitaukseen, kun minua tarkkailtiin! Minua janotti se suola millä minua kotona koitettiin oksettaa, mutta suklaakakku mahassani nukutti ihanasti.

Tänään on äitienpäivä ja me lähdettiin ihmisten koteihin kylään. Kun me päästiin Kirkkonummelle se suklaakakku alkoi painaa mahassani ja oli pakko päästä pökäleelle. Pääsin sinne takapihalle ja hoidin homman. Sitten huomasin, että naapurissa oli ovi rakosellaan. Olin jo nuuskinut sisällä kaikki nurkat ja päätin että menen tutkimaan naapurinkin keittiön. Mutta siellä oli aika nyrpeä vastaanotto. Pääsin vasta olohuoneeseen, kun naapurit huusi: "Hus, pois!" Päätin ottaa hatkat ja palasin omalle puolelle, omituisia näätiä ne naapurit kun ei tykkää meikäläisestä!

Nyt me ollaan kotona ja meitä väsyttää. Kohta voisi syödä jotakin, että jaksaa touhuta ensi viikolla.

 

Kaksoset

Lailaalalaa, kevät jotenkin sykkii sydämessäni ja olen nuorentunut ainakin kolmekymmentä vuotta! Tai kolmetoista....vai oliko se kolme...no kuitenkin.

 Kaivelin yhtenä päivänä bioroskista  ja ah niin ihanaa kahvin suodatinpussia, mutta samperin Saimi paljasti minut ja vei avokadon kuoret kylppäriin. Mamma arvasi heti että olen hommissa...jouduin tukkapesulle kun olin ihan kahvissa.


Jatkoin sitä hulluttelua vielä mökilläkin ja menin sohvan selkänojalle nukkumaan vaikka yleensä pelkään korkeita paikkoja. Mutta nythän on kevät, elän vaarallisesti!

Olen kuullut myöskin että joku UV-säteily on vaarallista ja että sitä saa auringosta. Onkohan se UV UuniVasikkaa, slurrpps, olen koittanut oleilla paljon auringossa koska vasikka ei minusta kuulosta vaaralliselta. Eipä sitä ole kyllä näkynytkään, hmph....

Elän vaarallisesti!

Suikero ei tapansa mukaan jaksa olla paikallaan vaan nuuskii pitkin tonttia. Ei paljon kannattaisi. Pääsiäisenä meissä oli paljon punkkeja mutta minuun ei takertunut yksikään. Suikeroon takertui ja Mamma löysi sen vasta viikon päästä kun se oli jo iso. Minä katsoin kun mamma kiskoi ja repi pihdeillä ja Saimi vikisi ja sen turkkia lähti tukkoina. Mutta sitten se punkki lähti irti ja Suikero sai kamalasti haleja ja rapsutuksia ja sitä tutkittiin monena päivänä. Olen vähän miettinyt että hommaan ehkä semmoisen punkin ensi kerralla mökiltä.

Saako täältä niitä punkkeja?!

 

Se pääsiäinen olikin raskasta aikaa. Kun me oli etsitty makkaran jämiä ja punkkeja heinikosta minä sammuin pelikorttipöytään.

 

Seuraavana päivänä grillattiin onneksi jauhelihapihvejä, minä pidän pienestä grillistä, se on juuri minun nenän korkeudella ja voin vahtia pihvejä, läähläähläähslurrrrps...

Piffin paistaja=maistaja

 

 

 Mutta ei me aina olla maalla, lauantaina me pakattiin meidän city-laukut ja lähdettiin Joensuuhun hotellilomalle. Menomatkalla pysähdyimme Karvion kanavalla, mamma on kuulemma lapsuudessaan käynyt siellä. Minua vähän hirvitti, vettä ja kaikkea...
 
Mutta pian me oltiin jo perillä ja päästiin haistelemaan nähtävyyksiä. Hmmm, patsas, joku suuri on mennyt tästä, ehkä dalmatialainen.

 

 Mutta hei mikä katsomo tämä on, mikä matsi täällä menee!!? Aika vähän katsojia, haluaisin äksöniä ja siskolle nakkisämpylän!!! T:Saimi

 
 

Me oltiin pukeuduttu mamman kanssa sävy sävyyn ja yksi mies luuli minua ja Kepaa kaksosiksi. Minä haukuin sille että eihän me voida olla kun minä olen Redenstam ja Kepa on Spunky`s mutta ei se tajunnut!

Kaksoset

 

 Meidän hotellihuoneessa oli tosi kuumaa kun ilmastointi ei kai toiminut, mutta minä päätin olla urhoollinen ja otin lisää sitä UV.ta. Zuikero Zippasi, hah.

  

Aamulla me saatiin lihapullaa ja mentiin taas ulkoilemaan ja sen pituinen se.

 

 

Pyhä jysäys

Muahhhahhahhaa, mamma kävi ostamassa meille murkinaa Mustista ja Mirristä ja kysyi kauanko minulle saa syöttää kevytnappulaa, kun olen laihtunut niin kivasti. Myyjätäti oli sanonut, ettei kovin kauaa, koska minun turkki alkaa lähteä ja menen ihan rasvattomaksi. Mitäs minä sanoin, nälkä kurnii suolissani, pihviä ja pitsaa tänne heti!! Mutta plääh, ihmiset on alkaneet sekoittaa vaan puolet normaalia ja puolet kevytruokaa minulle.
 
Sitten ihmiset pakkasi taas kassit ja auton ja Suikeron ja minut ja me lähdettiin. Ensimmäiset pissat oli Oulussa.

Saimi kävi täällä!

 

Seuraavat pissat oli Pyhätunturilla. Tunnistin paikan heti, koska olen ollut siellä jo ihan vauvana ja senkin jälkeen kahdesti.

 

Hei, taas ne kuvaa kun minä pissin! T:S

 

 

Sitä me vaan mietittiin, että mitä järkeä on lähteä kotoa, kun siellä oli jo ihan kesäistä ja paljon nuuskittavaa! Nyt meidän tassut taas jäätyi ja viikset värisi.

 

 

Meidän mökki oli kahdessa kerroksessa. Itseäni portaat hieman jännittivät, ylöspäin pääsin niitä helposti, mutta alas meno hirvitti ja ihmiset kantoivat minua.

HUI!

 

Suikero taas tietenkin sähläsi edestakaisin. Kun se oli pari tuntia tuumaillut ja katsellut, se meni rappuja jo ylös ja alas ja ylös.

Oli siinä kahdessa kerroksessa se hyvä puoli, että sieltä pystyi kätevästi kyyläämään kadulle. Minä näin, että mammakin vähän kurkki vastapäisiä ihmisiä....

 

 

 

Tosi epäreilua, ettei siellä mökissä ollut yhtään mattoa lattialla. Mamma keräsi ne heti pois Suikeron takia.....no okei, ehkä ihan vähän minunkin. Vuokramökeissä matoissa on yleensä muhkeat haisut, kun muut koirat on kierineet niissä ja joskus pissineetkin niihin.. Jokatapauksessa aika ankeaa, koitin istuskella lehden kulmalla ettei pylly palele.

 

 

 

 

 

Se mattojen kerääminen ei kylläkään auttanut Suikeron suihautteluihin. Alkuviikko meni siltä hyvin, mutta sitten yhtenä aamuna se teki pissat alakertaan missä me nukuttiin. Toisen kerran se pissi sänkyyn peitolle. Sitä me ei keksitty missä välissä se sen teki. Ihmiset joutui pesemään lattian, peiton ja petivaatteet, eikä ne olleet kovin iloisia..

OHO!

 

 Muutenkin loppuviikosta tuli käänne meidän leppoisaan loman viettoon kun naapuriasuntoon tuli Aukku ihmisineen. Se oli valkoinen paimenkoira ja siis tooosi iso. Me oltiin saatu käydä sitä ennen iltapissillä namin kanssa vapaasti, mutta sen jälkeen ihmiset vei meitä hihnassa joka paikkaan. Se Aukku haukkui ja vikisi seinän takana ja yhtenä aamuna kun ihmiset lähti rinteeseen se oli juossut tiellä vapaana. Mamma oli houkutellut sitä ja antanut sen haistaa kättä niin se oli purrut mammaa käteen ja näytellyt hampaita! Onneksi mammalla oli laskettelurukkanen kädessä niin siihen ei sattunut ja se tiesi, että me tullaan apuun jos tarvitsee. Minä olisin sähissyt sille ja roikkunut karvoissa, murrmurr! Sitten se Aukun mamma oli tullut, eikä sekään ollut saanut sitä kiinni. Se oli avannut auton oven ja käynnistänyt sen ja kun Aukku oli äkkiä mennyt kyytiin, niin sitten sen mamma laittoi ovet lukkoon ja jätti sen sinne. Aukku ei takuulla ollut läpäissyt kotikoiran tottelevaisuusalkeita; tule aina oman ihmisen luo koska silloin saat namin! Tai huonommassa tapauksessa rapsutusta.

 

Me kaikki oltiin niin järkyttyneitä, että me saunottiin illalla tosi kovasti ja sitten minä olin ihan puhki.

 

 

Minun loma oli ihan ookoo! En vieläkään saanut neljän tuulen hattua. Mamma oli kyllä katsellut niitä kaupassa, mutta ne oli kuulemma niin isoja, että tupsut olisi vaan vilkkuneet kun olisin juossut sen alla. Parina päivänä minä livahdin päikkäreille ihmisten viereen sänkyyn kun ne jo nukkui... Ja ne portaat oli kivat, meinasin vaan kerran pudota niistä! T:Saimi

Hikisiä hiihtovaatteita, ihanaa haisua!