maanantai 23. helmikuuta 2015

Lapin taigaa

Moro! Mamma lainaa nykyään tosi nihkeästi konettaan kun se on vaan hiihtämässä. Eilenkin oltiin kaksin melkeen koko päivä kylppärissä Suikeron kanssa. Mamma oli taas hiihtämässä ja se oli jättänyt saunan ajastukselle. Minä olin ihan että ihanaa, koska lämmin tekee hyvää luustolleni. Mutta sitten se sauna meni kuumemmaksi ja kuumemmaksi eikä mammaa kuulunut. Ja Saimi meni sinne saunaan oven alta vaikka minä sanoin että älä nyt mene kun tulee kuuma. Lopulta kun mamma tuli ihan hikisenä hiihtotamineissaan Suikerolla oli korvat ihan punaisena ja se läähätti ja mamma oli että "voi ei muru onko noin kuuma" ja muuta nössöä. Amatööri, Suikero ei pystynyt tulemaan ollenkaan löylyihin, mutta minä pystyin kun olin säästellyt ja odotellut kylppärin puolella.
 
Mutta sitten kun me ajateltiin että nyt varmaan aletaan katsoa telkkaria ja rentoutua, mamma alkoikin vaihtaa vaatteita ja se oli taas lähdössä. Suikero alkoi kirkua, koska se kylppäri oli edelleen ihan kuuma vaikka mamma jätti meille vähän ovea raolleen. Sitten se joutui avaamaan sen oven ihan auki ja rakentamaan kamalat esteet ettei Saimi pääse niiden yli olohuoneeseen. Tietäähän sen jos se olisi sinne päässyt, pissathan sillä olisi taas lirahtanut johonkin sohvan väliin, juuuh. Vaikka teki se vähän kakkapapanoita kylppäriinkin, mutta se johtui siitä että me saatiin semmoista lihatikkua koska me jouduttiin olemaan yksin. Nam, saunaa ja lihatikkua, minä voisin olla yksin vaikka joka päivä! Tai ainakin joka toinen...tai joskus.
 
Mutta oli meillä tässä vähän äksöniäkin, käytiin Lapissa. Tai ihan ensin Tampereella. Siellä on hotelliolot menneet surkeampaan suuntaan, mitään herkkupaketteja ei näkynyt respan suunnalta. Tosin eipä niiden pakettien herkkuja ole meille annettu ennenkään...
 
 
 
 
Sitten ihmiset koitti laittaa meille
lattialle jotain säälittävää riepua että olkaa siinä.
Mutta enhän minä siihen suostunut, hotellissa on hotellisäännöt:
1§koirat saavat loikoilla sängyssä
2§koirat saavat aamiaiseksi nakkia tai lihapullaa
 


Päästiinhän siinä sitten yhteisymmärrykseen ja matka jatkui pohjoiseen. No, pohjoisessa nyt on pohjoista. Lunta, pakkasta ja kylppärissä odottelua. Ei mitään uutta.







Sapuskatkin samaa ankeaa nappulaa sitä paitsi ihmiset unohti minun öljyn kotiin ja se hilsesyyhy alkoi taas vaivata!!! Mutta pakkohan sitä oli jonottaa jos aikoo jotain saada laihan mahansa täytteeksi, nyyyyyh.


Kiuasmakkarakokki








Mutta jossain vaiheessa viikkoa ihmiset keksi että nehän voi tehdä makkaraa kiukaassa. Silloin minä olin  ihan että mjuuuuh, todellakin nyt on loma Kertun makuun! Lämmintä ja makkaran haisua, slurrrps, sinne lauteelle saattoi jäädä kuolatahra koska minä vahdin niitä makkaroita joka minuutin jonka ne oli kiukaalla!






Suikeron "sisävessa"
Se meidän kämppä siellä Lapissa oli alppitalon toisessa kerroksessa. Arvasin heti, että maalaiselle tulee ongelmia. Saimihan ei ole ikinä asunut kerrostalossa toisin kun minä Punavuoren kasvatti. Niinhän siinä kävi. Ihmiset vei meidät ulos ja minä osasin heti tehdä kaikki tarpeeni, että päästään äkkiä lämpimään. Suikero väänsi pissat ja alkoi sitten hyppiä kolmella jalalla. No, kun päästiin sisään se paineli suoraan olohuoneen ovelle. Se luuli että kaikista olohuoneen ovista mennään takapihalle, daa. Mamma pohti hetken ja sitten koska Suikero on lellikki se sai kakkia koko viikon parvekkeelle!!!! Epäreilua!!! Kerran ne kokeili sitä minullekin, mutta minä en pystynyt sivistyneenä chihuna sinne tekemään. Mamma ihmetteli että kotona pystyn kyllä terassin lankuille keljulla kelillä pissimään, mutta se on ihan eri juttu se! (Mamma tiedottaa että me kyllä siivottiin se parveke joka päivä jäisistä koiran pökäleistä!)


Ei siellä sitten oikeen muuta tapahtunutkaan. Kerran mamma oli ottanut hiihtoreissullaan kuvan jostain koiraladusta ja vihjaili että muutkin koirat ulkoilee ja kelit on muka lauhtuneet. Atshii minä sanon, ensinnäkin tuo koiralatu näyttää olevan noutajille kyltin mukaan. Minä olen seurakoira ja rotumääritelmän mukaan tottelen jos sattuu huvittamaan.





Toisekseen ihmiset yritti illalla viedä meitä ulos, käveltiin jonkun rinteen reunaa ja Saimi putosi päälleen kun oli pimeää eikä se nähnyt että siinä oli korkea lumivalli. Sitten me päästiin takaisin sisälle juuri ja juuri hengissä, niin eikös minulla alkanut kamala flunssa. Attshiiiiiiii! Yskin ja pärskin. Sitä kesti ainakin seitsemän päivää...tai tuntia. Vai sittenkin viisi minuuttia, mamman villasukka lämmitti niin mukavasti kurkkuni.

Influenssakausi
 
 Uskoihan ne ihmiset sitten lopulta ja me saatiin viettää loppu loma rauhassa sohvalla loikoillen. Se oli muuten kätevä paikka, koska siitä ulottui suoraan keittiön työtasolle ja astianpesukoneeseen nuuskimaan likaisia astioita!
 
Reissussa on oikeastaan ihan mukavaa, minä kävin Pyhätunturilla ensimmäisen kerran jo kesällä 2008 puoli vuotiaana. Silti olen kotikoira ja varmistin hyvissä ajoin paikkani paluumatkalta, kun lähdön merkit olivat ilmassa. Muutenkin on tarkkaa mihin laatikkoon pääsee, punainen on alun perin minun laatikko, mutta jostain syystä Saimikin haluaa aina siihen....
 
Aivan mahtava matka!
Saimi tosin ei päässyt taaskaan husky-safarille tai saanut neljän tuulen hattua.
Mutta ehkä ensi kerralla!