lauantai 30. marraskuuta 2013

Pelimatka

Elämä on ollut rauhatonta. Suikerolla on naistenvaivat ja se yrittää vikitellä minua joka päivä. Mamma on erottanut meidät päiväksi väliaidalla, se on ihanaa kun saan nukkua rauhassa. Illalla onkin hankalampaa ja siksi mamma nostaa minut joskus pöydälle turvaa.
Minulla ei ole omaa fb-tiliä..eikä mitään
muutakaan tiliä.....
Saimi on muutenkin ihme tyyppi, kun mamma asensi jouluvaloja se joutui siirtämään sitä omakotitaloa missä Saimi asuu. Niin sen alta löytyi kuivunut pissalätäkkö. Me kaikki ihmeteltiin miten se oli sinne tullut kun edes Suikero ei mahdu talonsa alle. Alettiin epäillä, että sillä on oma viemäri tai lemmikkirotta joka asuu sen talon alla. Jotain rapinaa olenkin öisin nurkasta kuullut...
 
Pelaajatapaaminen, Mynämäki, Hani-halli
Minähän olin entisessä elämässä KOO-VEE.n salibandynaisten edustusjoukkueen maskotti, kerrankin jouduin bussissa Ouluun pelireissulle. Pelin aikana odotin bussissa ja ajelin pitkin Oulua. Peli päättyi häviöön ja väänsin sen takia kunnon tortut hallin pihalle. Kun Suikero tuli se harrastus loppui, mutta pari viikkoa sitten me päästiin taas pelimatkalle Mynämäelle. Oltiin vaan omalla autolla että eihän siinä tunnelmaan päässyt, mutta tervehdin kyllä pelaajia ystävällisesti hallin ovella heiluttamalla häntää. Voittojakin tuli kaksin kappalein joten ei ollut tarvetta osoittaa mieltä.








Mökillä on taas käyty siivoushommissa, nyt siellä on jo lämmintä ja sohva joten se on minullekin ihan ok.
Hei me heilutaan taas

lauantai 16. marraskuuta 2013

Kertun hetki Hartwall Areenalla

Alkaa tässä mennä hermo, viikon olen nakertanut kuivia kevytnappuloita. Tänään löysin ranskanperunan lattialta ja mamma sanoi että siinä meni viikon laihdutus hukkaan, hmph. Eilen Saimi pääsi mamman mukaan mökille ja minä sain sillä välin kevytluun. Yök, en maistanutkaan sitä. Sitten se söpöstelijä tuli kotiin ja alkoi heti maiskuttaa minun luuta ja ihmiset lässytti sille että hellan lettas kun söpö pikkuhaukku.
Saimi raksalla
 
Täällä Saimi! Minä olin kyllä kovasti hommissa ja Timo-Timpuri jutteli minulle kun nuuskin kaikki paikat ja menin kaappiin. Sitten mamma meni ulos ja sanoi että "Tule Saimi!" Mutta minä halusin jäädä sisälle. Mutta kun ovi meni kiinni minä halusinkin mennä ulos ja uikutin vähän ja Timo-Timpuri kysyi ystävällisesti "Haluaisitko ulos?" Niin sitten mamma avasi oven ja karjaisi "Nyt pihalle siitä!!"Ja sitten minä menin. Kotona söin vähän luuta.
 
Plaaplaa. Illalla ihmiset lähti jonnekin areenalle ja kun ne tuli takaisin ne tohisi että joku Sami(tyhmä nimi, ihan kun Saimi) oli jossain stand upissa kysynyt omistaako kukaan chihuahuaa. Siellä oli 80 000 ihmistä...tai ainakin 8000 mutta kukaan muu ei omistanut kun meidän ihmiset. Sitten se Sami (pöljä nimi) oli kysynyt meidän ihmisten chihuahuan nimeä ja ne oli huutanut minun nimen, KERTTU, koska olen ainoa oikea chihuahua tässä perheessä. Suikero haisee ja hölmöilee, ei oikeat chihut tee niin, hyh. Niin että minä olen julkisuuden eläin, lupaava komedienne. Pääsen varmasti seuraavalla kerralla sen Samin-vaikka sillä onkin tökerö nimi-showhun mukaan, nytkin siinä oli ollut Iivari-aasi. Minun kollega. Kerttu ja Iivari. Vaikka se Sami on kyllä tosi outo, se tuntee jonkun Peto-chihuahuan jonka päälle se oli istunut. Parempi ehkä pysytellä vaan kotosalla ja levätä. Ja syödä, jos sattuu joku ruuan muru tulemaan vastaan. Hmph. 
 
Tänään mamma on piikitellyt minua ja sanoi, että sillä Samilla ja minulla on sama lempinimi-pullukka. Ja meillä on kuulema samanlaiset kaksoisleuat. Jummi, alan kyllä kohta suuttua.  Mutta sitten minä sain pantaan semmoisen valo-heijastimen. Se on tosi hieno, eikä Suikulla ole sellaista. Me testattiin sitä pimeässä huoneessa ja Saimi oli ihan kade. Ähäkutti!
Valopää

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Elämä on laittii

Siitä viime kertaisesta valokuvasta missä näytin hieman pullealle tuli kamala hässäkkä. Ihmiset alkoi tohista jotain ja tänään ne meni Mustiin ja Mirriin. Haistoin jo ovelta kun ne tuli kotiin, että mukana oli yksi normaali satsi ruokaa ja toinen oudolle löyhkäävä pussi.
 
Sitten alkoi tulla ilta ja me oltiin passissa keittiössä ruoka-aikaan. Minulla kiersi mahassa jo valmiiksi, kun päivällä mamma tiputti lattialle jauhelihaa missä oli tacomaustetta ja hotkin sen kitusiini. Jälkiruuaksi nenäni eteen tipahti kakkulapio, aah, siinä oli niin maukasta marianne-kaakkua! No niin, me odoteltiin ruokakippojamme ja minä haistoin jo kaukaa että tänään saan jotakin uutta pöperöä. Saimi alkoi ahmia omaa satsiaan, mutta minun mahassa kiersi ja surisi, ne nappulatkin haisi kummalle. Mamma syötti minua aluksi ja hoksasin, että minullahan on ihan kamala nälkä. Minä söin ja söin mutta nälkä ei lähtenyt ja lopulta minulle sanottiin että minä olen laihiksella ja ne on kevytnappuloita! Voi jee, lähdin juomaan kun ne oli niin kuivia ja sillä välin Suikero hiipi paikalle ja söi loputkin nappulat kupistani.
Mä näytän kieltä kevytnappuloille!

Kun illalla tulin sohvalle, mamma sanoi että olen jo laihtunut ja diettini toimii hyvin kun syön kevytruokaa ja Saimi syö puolet annoksistani. Näätää, alan lakkoon! En aio syödä enää...ainakaan tuntiin. Tai ainakaan siihen asti kunnes seuraavan kerran saan ruokaa. Hyvitykseksi minulle oli ostettu uusi peti, mutta se on mielestäni ihan tyhmä. Tosin on se aika pehmeä ja siinä on ihanan puhdas tuoksu. Ja siinä on kiva loikoilla, menin siihen heti.

Nälkälakko!
 
Jaa niin, oltiin me taas siellä mökilläkin yhtenä aamuyönä. Meidät revittiin ylös pimeän aikaan ja pakattiin autoon. Perillä me saatiin aamiaista ulkona kiven päällä. Silloin sain vielä sentään oikeaa ruokaa, huokaus.
Nuuuuh, voiko männyn neulasia syödä?
 
Maltan tuskin odottaa huomista, sillon saan kuulema kevytsolmuluun. Jippii.