Joko on hellettä?! |
Sitten me lähdettiin mökille ja koitettiin juoda koko järvi tyhjäksi ettei siinä enää kastuisi varpaat. Mutta ei se oikein onnistunut ja mamma kiusasi minua ja laittoi sipsiä veteen. Pakkohan ne oli sieltä napsia vaikka turkki kastui ja tuli ällö olo!
Välillä puolustettiin koko rantaa koska jostain naapurista kuului ärsyttävää haukkumista, me ei haukuta ikinä! ........paitsi Saimi ehkä välillä vähän....ja minä, mutta vain hyvästä syystä.
Älä käy meille huuteleen, tää on meidän ranta! |
Siinä oli sitten jo niin kuumat paikat, että välillä oli pakko heittäytyä köllöttelemään.
Mutta ei mennyt kauaakaan kun Saimi meni jo ihan kiepeille ja keksi ruveta kyttäämään hiiriä, sammakoita, pörriäisiä ja puiden lehtiä. Minusta se oli oikein hyvä juttu koska se oli poissa minun kimpusta eikä pitänyt mitään ärsyttävää ääntä. Se vaan kipitti ees taas kuistin reunalla.
Hei hiiri, ollaanko ystäviä, minä olen Saimi! |
Johan ihmiset kuitenkin kohta sanoi että lässyn lässyn, nyt lähdet lepäämään senkin pikkuSaimi. Läpäläpä sanon minä, hiiretkin nauraa kun se vaan toljottaa. Onneksi meille alkoi tulla vieraita ja minä pidin niistä. Tuusulan kavereilla oli kiva asuntovaunu mukana. Ensin Saimi söpösteli sielläkin ja pääsi vaunuun. Mutta oli siitä jotain hyötyäkin, aamulla kun Saku pyöri taas siellä se hokasi että vieraat heitti tonnikalan öljyä metsään. Me mentiin äkkiä lipsimään sitä ennen kun ihmiset huomasi! NAMS! Jopas turkki kiilsi.
Mamma ja minä |
Sitten homma meni aina vaan parempaan suuntaan kun MINUN kummitäti tuli meidän mökille! Minä sain olla sylissä ja vahtia lohen loimutusta. Ja minusta sanottiin että olen ihan hoikka ja Saimi on ihan lihava!
Minun kummitäti |
Sitä minä vain ihmettelen että koskahan se lohi valmistuu. Siitä on jo aika kauan kun se laitettiin tulille. Ihmisetkin on palanneet töihin takaisin. Mutta kai minä kohta sitä saan jo maistaa. Mjuuh.