keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Joulun aikaa Kertun malliin

Loppuvuosi on hujahtanut oikealla suhinalla! Tai ensin oli kyllä vähän draamaa kun mamma päätti viedä minut rokotukseen vaikka joulu oli jo ovella. Lääkäri oli sama kun sillä reissulla, kun olin nappaillut ksylitolpastillia rasiallisen, enkä suostunut oksentamaan niitä. Se huusi että "Kertun vuoro" ja sitten se tutki minua. Tein vähän näykkimiseleitä ja se sanoi että "ahaa, sinä oletkin tuommoista laatua" ja alkoi kertoa omista palveluskoiristaan. Minä olen kuulemma samanlainen ja yhtä etevä ja rohkea! Vai oliko se rohkea... koska ei se piikki sattunut yhtään enkä edes inahtanut! Sitten se lääkäri sanoi että minulle pitää antaa öljyä ja pestä hilseshampoolla koska ihmiset on syöttänyt minulle laihdutusruokaa ja nyt minä hilseilen. Ihan kamalaa! Kauneuteni on vaakalaudalla. Enkä minä painakaan kun 2,4kg, kävin punnituksessa. Olen ihan pieni!

Niisk, onneksi lähdimme kummitädilleni kylään, siellä saa edes ruokaa. Olin ensin tosin niin tolaltani päivän rokotuksesta, että tein pökäleen eteisen matolle...se minua vähän kaduttaa ja siitä tuli kamala haloo. Mutta sitten Suikerokin sotki! Se hyppäsi sohvalle niin että ihmisten glögit läikkyi ympäriinsä ja huomio meni pois minun töppäyksestä.
Soppajono


Mitäs siinä istutte, pikkupojat?

Isojen koirien kanssa meillä meni mukavasti eikä me torailtu yhtään, ei edes Saimi. Seuraavana päivänä me päästiin Helsinkiin Katajanokalle ja minä olin ihan että ah, ihanaa olla kotikulmilla. Raitiovaunujen kolinaa ja nakin haisua hotellin keittiöstä...
 
Ja pian retkemme jatkui mamman äidin luo. Se on aina mukavaa, koska herkkuja ropisee tasaiseen tahtiin. Ihmiset meni ruokapöytään ja minulle jäi hieman aikaa nuuskutella paikkoja ja sitten minä huomasin työhuoneessa joululahjakassin! Olin ihan että ei voi olla totta, minähän yletyn paketteihin! Hyppäsin sohvalle ja rapistelin papereita niin hiljaa kun pystyin. Se oli vaikeaa koska paketista tuli ihanaa aftereightin haisua nenää. Ja niinhän siinä kävi että kohta mamma tuli ovelle ja se karjunta alkoi, KERTTU!!!! Se huusi.
 
Paketti mulle,
kunhan se on muilta pois, varsinkin Saimilta!
 
Lopulta kaiken reissaamisen ja paketoinnin jälkeen se joulu tuli! Me oltiin mökillä ja avattiin lisää paketteja, nukuttiin, saunottiin ja löhöiltiin. Minulla alkoi öljykuuri Kertun malliin! Mitä vaan, kunhan se on Saimilta pooois! Narri, napinapi, tykkäät kuitenkin.....saa se Saimikin sitä öljyä, koska se saa kaikkea mitä minäkin, argh.
Osaan minäkin avata paketteja, ainakin jos
 
joku auttaa! T:Saimi


Päikkärit ihmisen kanssa on parasta!

Chihuahua, miten se kirjoitetaan?

 
 Noo, kävihän siinä pieni kömmähdys vaikka me oli katsottu joulurauhaa ihmisten kanssa telkkarista. Mutta jostain tuli tora minun ja Saimin välille ja siitä alkoi kamala hässäkkä. Mamma pelasti minut filtillä Saimin kynsistä ja sitten se alkoi haistella että nyt joku palaa. Siinä tohinassa kännykän laturin johto oli mennyt kynttilän liekkiin ja se paloi. Sitten kun ihmiset alkoi pelastaa sitä se kynttilä kaatui ja steariinit meni uudelle sohvapöydälle. Me oltiin ihan että voi juku, nyt tuli tupen rapinat. Mutta kai ihmiset oli joulumielellä kun ei ne olleet meille vihaisia.
 
Mekin päätettiin olla loppuvuosi kiltisti, tai ainakin loppu päivä. Onneksi sitä oli enää tunti jäljellä! Niin kun tätä vuottakin, 24 tuntia. Ja se minua huolettaakin, koska sitten taas paukkuu ja sähisee. En pidä siitä yhtään, apua! Mutta hyvää ensi vuotta nyt kumminkin toivottaa Saimi ja Kerttu ihmisineen!
Chihumaista vuotta 2015!!!
 

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Sidoksia

Mä olen mä. Mä olen mä jolle ei koskaan tapahdu mitään. Varsinkaan nyt kun Saimilla on juoksupäivät ja se vainoaa minua. Minut nostetaan koko ajan tuolille tai jonnekin korkealle mihin se ei ylety. Muutamana päivänä mamma koitti eristää meidät eri puolille kylpyhuoneessa, mutta eihän se onnistunut. Suikero keksi että se pääsee pesukoneen ja seinän välistä minun puolelle ja kesti monta päivää ennen kun mamma hoksasi mistä se kulkee.

 Ei tässä muutenkaan ole häävisti asiat. Mammalla oli se toinen koulujakso ja se rääkkäsi minua. Sain jonkun kaamean turbaanin päähäni ja se puristi ja kuumotti. Se oli kuulemma joku kompressiosidos. Murrr, en saanut edes nakkia palkaksi.

 
Onneksi se koulu alkoi olla lopuillaan ja me mentiin taas koko porukalla hotelliin. Mutta sielläkin meikäläisiä huijattiin. Olen nääs huomannut että ne antaa nykyään koirille semmoiset pussukat missä on jotain herkkua. Nytkin me saatiin semmoinen, mutta se annettiin eteenpäin jollekin Sepolle koska meillä menee mukamas mahat sekaisin. Murrrr.
 
Sitten mamma laittoi meidät vessaan ja lähti jonnekin lätkimään. Mutta mepäs kostettiin sille ja Suikero työnsi ja työnsi ja niin se ovi aukesi ja me päästiin huoneen puolelle. Suikku meni heti mamman matkalaukkuun nukkumaan vaikka sillä on juoksuajat. Minua alkoi vähän hermostuttaa että jos sillä menee verta niihin vaatteisiin ja kipitin hermostuneena lattialla, mutta sitten ihmiset onneksi tuli takaisin eikä ne olleet vihaisia. Loppu illan päätin ottaa rennosti ja löysin aika hyvän paikan minibaarin vierestä.
 
Se mamman kurssi loppui lopultakin ja se oli ihan väsynyt ja niin minäkin. Saimi sen sijaan jaksoi painaa, se sai niiltä kurssilaisilta sitä vanua mistä se pitää. Koetan lisätä tähän nyt yhden videon, en tiedä mitä tapahtuu. Jos se ei näy kunnolla ottakaa nakkimakkaraa ja menkää lepäämään. Niin minäkin tekisin jos ylettyisin jääkaapin kahvaan.....
 
 
 

lauantai 1. marraskuuta 2014

Kepposia kerrassaan

Onkohan minulla enää lukijoitakaan, huaaaah. Suikero ja mamma opiskelee jotain näätää lymfaperätilaa vai mitä se nyt oli. Minuakin on lymfattu kun nahka kuulemma liikkuu niin hyvin kun olen laihduttanut. Hmph. Minä en ole päässyt koneelle ollenkaan koko syksynä. Se oli virhe, olen keksinyt muita harrastuksia. Mökillä nukun sängyssä kun silmä välttää.




Ja välillä houkuttelen Saiminkin mukaan ja laitan kaiken tietysti sen piikkiin. Hahhahahhahhhaaa.
 
Hotellissahan me tietysti saadaankin olla ihmisten pedillä ja pitkästä aikaa päästiinkin hotelliin ja Tampereelle kun mamma ja Saku opiskeli sitä nössönnössönnöötä.











Tällä reissulla en käynyt missään baareissa paitsi vähän aulabaarissa. Saimi pelästytti yhden madamen haukkumalla kimeästi korvan juuressa kun se oli kumartuneena kenkää laittamaan. Se nainen meinasi pudota tuoliltaan, heh. Mutta huoneessa me jouduttiin kylpyyn, se oli kamalaa eikä naurattanut enää tippaakaan. Mitä nyt Saku vielä vähän villiintyi lisää ja piehtaroi petivaatteissa.....

Seuraavana aamuna me vietiin mamma sinne kouluun ja Saimikin meni sinne. Se oli kai jotain siellä söpöstellyt, arggggh. Oli niin leuhkana koko illan että mökötin sille. Ja ihmisille. Ja autoille. Ja norsuille, kirahveille ja puhveleille.....vai oliko se tohveleille.
Kuva by Piia!


Eipä sitä söpöyttä kauaa kestänyt nimittäin kun päästiin kotiin mamman piti treenata kovasti niitä oppejaan. Niin eikös Suikero mennyt ja ottanut mamman koulutarvikkeet. Minä menin filtin alle piiloon ja ajattelin että voi apua. Ja kun mamma tuli se ei ollut kovinkaan iloinen.



 






 
Tuli kamala sotku, jotain vanua oli meillä joka paikassa. Mutta sitten se nilviäinen otti taas sen söpöstelyilmeen ja ihmiset oli ihan että voi kulta pieni kävipäs hupsusti ja voi voi. Sietämätöntä.



En se minä ollut!
 Eikä siitä mennyt kun varmaan pari päivää niin johan se taas oli pahan teossa. Minähän sanoin että mitäs lässytätte sille nakkipäälle, mutta ei kukaan kuuntele täällä minua. Saimi otti mamman kutimen ja veti sitä pitkin lattioita. Ei kuulemma haitannut kun ei lähtenyt silmukoita. Just juu, minä kun olisin tehnyt niin varmana olisi haitannut.

Eilenkin illalla kun mamma oli jo menossa nukkumaan Saimi meni makuuhuoneeseen ja alkoi vääntää pökälettä keskelle lattiaa. Järkyttävää sanon minä!!! Sitten mamma huusi että EI SAA ja koppasi sen kainaloon ja kiikutti ulos. Ja sitten ihmiset vaan nauroi että olipas lähellä, voi Saimi! Ja kun minä olisin tehnyt niin se olisi ollut niska-sanonkomikä-otteella pihalle.
 
Näin on näreet. Päätin tämän sorron ja syrjimisen nujertamana aloittaa eilen nälkälakon. En syönyt illalla mitään. Se oli virhe. Minulle tuli yöllä kamala nälkä. Onneksi minulle oli laitettu kupillinen nappuloita aitaukseen ja söin ne hipi hiljaa kun kaikki nukkui. Siinä oli kamala homma kun niistä kuuluu semmoinen rouskutus ja minulla kesti siinä tosi pitkään. Aamulla en jaksanut olla enää lakossa.

Kuulemma se mamman koulu jatkuu taas ensi viikolla. En varmaankaan pääse taaskaan pitkään aikaan nettiin. Koittakaa kestää. Ei kai se auta kun pakata kassi, kai me taas sinne Tampereelle mennään johonkin hotelliin. Mutta sitä ennen näin halloweenin kunniaksi teen yhden kepposen, koska en pidä karkeista. Enkä ruuasta tai ylipäänsä mistään syötävästä....noo ehkä vähän pidän kyllä. Mutta tässä se kepponen tulee:
Karkki vai kepponen? Molemmat!
 
Saimi viettää rauhallista takka-iltaa, hahhah niin varmaan! Ehkä kolme sekunttia!
 
 
 

tiistai 9. syyskuuta 2014

Pinaattikeittoa koiralla

Arki on alkanut. Ihmiset menee töihin ja me kylppäriin. Saimi on pesukoneessa ja minä lattialla pedissä, mjuuh. Viikonloppuisin lepuutan lepäämisestä väsynyttä selkääni. Kotona menen yleensä lattialle päiväpeitolle. Mutta mökillä vähän hullaannuin viikonloppuna ja loikoilin salaa ihmisten sängyllä kunnes mamma huomasi...hihhii.

Patjan alla on taatusti papana
Mutta muistattekos kun kerroin Saimin lemmikkihiirestä kesällä? No, heti kun me oli lähdetty lomalta kotiin se hiiri oli käynyt mökissä! Kun me tultiin takaisin Saimi meni heti nuuskuttamaan meidän petiä ja siellä oli hiiren pipanoita. Ja voi vessan oven kahva (kuten idolini Laulava Lintukoira Upponallessa sanoi) se oli kakkinut vaan minun puolelle! Saimi oli takuulla junaillut senkin. Mamma tutki koko mökin eikä niitä pipanoita ollut missään muualla kun minun patjalla ja pari ovella. Saimi saa maksaa tästä, murrrrrrrrrrrmurrrrrrrrrrrrrrr.

Ei Saimilla muutenkaan mene kovin vahvasti, viikonloppuna kun minä loikoilin sängyllä se oli ottanut ihmisten purentakiskot laatikosta ja lipsutti niitä. Ällöä!

Eilen sattui vähän nolompi juttu...kun mamma kokkasi pinaattikeittoa ja se laittoi sen laatikon pahvinkeräykseen menevään kassiin. Minua jo vähän hiukoi, kun oli illansuu ja menin vähän vaan nuuskaisemaan sitä lootaa. Sitten huomasin, että siihen oli jäänyt hieman sitä pinaattia ja työnsin kielen sinne sisälle. Ja sitten työnsin vähän päätäkin, vielä vähän ja vähän ja hiiskutti, sitten minun pää jäi jumiin. Koitin kieputtaa sitä irti, mutta kuului vaan kolinaa kun osuin kaappeihin. Mamma otti valokuvia ja se oli nöyryyttävää ja sitten se alkoi irrottaa minua. Murisin että murrrrr. ei saa ottaa pois, koska sinne jäi vielä makua sisälle. Sitten kuului "plops" ja se irtosi minun päästä ja minä menin sohvalle mököttämään.


maanantai 18. elokuuta 2014

Kesä kielellä

Me ihmeteltiin että tuleeko se kesä häh?! Kun ilmat lämpisi riittävästi Suikerokin tuli pois pesukoneesta.


Joko on hellettä?!
 
Sitten me lähdettiin mökille ja koitettiin juoda koko järvi tyhjäksi ettei siinä enää kastuisi varpaat. Mutta ei se oikein onnistunut ja mamma kiusasi minua ja laittoi sipsiä veteen. Pakkohan ne oli sieltä napsia vaikka turkki kastui ja tuli ällö olo!
 
 
Välillä puolustettiin koko rantaa koska jostain naapurista kuului ärsyttävää haukkumista, me ei haukuta ikinä! ........paitsi Saimi ehkä välillä vähän....ja minä, mutta vain hyvästä syystä.
Älä käy meille huuteleen, tää on meidän ranta!
 
Siinä oli sitten jo niin kuumat paikat, että välillä oli pakko heittäytyä köllöttelemään.

 
Mutta ei mennyt kauaakaan kun Saimi meni jo ihan kiepeille ja keksi ruveta kyttäämään hiiriä, sammakoita, pörriäisiä ja puiden lehtiä. Minusta se oli oikein hyvä juttu koska se oli poissa minun kimpusta eikä pitänyt mitään ärsyttävää ääntä. Se vaan kipitti ees taas kuistin reunalla.
Hei hiiri, ollaanko ystäviä, minä olen Saimi!
 
Johan ihmiset kuitenkin kohta sanoi että lässyn lässyn, nyt lähdet lepäämään senkin pikkuSaimi. Läpäläpä sanon minä, hiiretkin nauraa kun se vaan toljottaa. Onneksi meille alkoi tulla vieraita ja minä pidin niistä. Tuusulan kavereilla oli kiva asuntovaunu mukana. Ensin Saimi söpösteli sielläkin ja pääsi vaunuun. Mutta oli siitä jotain hyötyäkin, aamulla kun Saku pyöri taas siellä se hokasi että vieraat heitti tonnikalan öljyä metsään. Me mentiin äkkiä lipsimään sitä ennen kun ihmiset huomasi! NAMS! Jopas turkki kiilsi.
Mamma ja minä
 
Sitten homma meni aina vaan parempaan suuntaan kun MINUN kummitäti tuli meidän mökille! Minä sain olla sylissä ja vahtia lohen loimutusta. Ja minusta sanottiin että olen ihan hoikka ja Saimi on ihan lihava!
Minun kummitäti

 Sitä minä vain ihmettelen että koskahan se lohi valmistuu. Siitä on jo aika kauan kun se laitettiin tulille. Ihmisetkin on palanneet töihin takaisin. Mutta kai minä kohta sitä saan jo maistaa. Mjuuh.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Kauneusunilla

Mjaaha. Olemme vetäytyneet talviunille, koska ulkona sataa lunta ja on kylmää. Välillä me nukutaan yhdessä kun Suikero punkeaa minun viereen, se on hermostuttavaa mutten jaksa aina siirtyä.


 
 
Useimmiten saan kuitenkin olla rauhassa ja silloin teen omia asioita. Vahdin unien ohessa vaikka grilliä, hmmmmmh slurrrrpsistakeikkaa!
 
 
 Saimi nukkuu tapansa mukaan mitä oudoimmissa paikoissa. Kerran se oli kenkätelineessä, luuleekohan se että se on joku saapas....Saimisaapas.

 
 Erotatko tästä kuvasta kaksi kuorsaajaa? Ihan vaan vinkiksi Minä en ole kumpikaan niistä!

 
Entäs tämä kuva, missä on Suikero?
                                                          
 
 
Saimi alla, minä päällä. S on ihmeellinen rauniokoira. Mutta minä olen Prinsessa herne ja nukun mieluummin kasan päällä. Tosin tunnen kyllä miten Saimi painaa minun lonkkaluutani kasan pohjalla, auts.
 
 
Mutta tänään olin kyllä vähän että ei voi olla totta kun me oltiin päivällä kylpyhuoneessa odottelemassa koska ihmiset tulee kotiin. Minä torkuin patjallani ja kun katsoin missä Saimi on niin se oli pesukoneessa! Sieltä haisevien likapyykkien keskeltä kuului kamala kuorsaus. Ei muuta kun pesuainetta perään ja linkoukselle!
 
 
Me halutaan toivottaa näiden unikuvien kera hyvää nimipäivää Tuusulaan Marille!

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Suikero ja Pennanen karkuteillä

Mjuuuh, me ollaan eletty alkukesän huumaa Suikeron kanssa. Sillä on ollut parhaat päivät juoksusta ja ihmisillä on mennyt vähän hermot kun se on minun kimpussa koko ajan. Minä en pistä sitä niin pahakseni. Mutta päiviksi meidät on jätetty silti eri puolille kylppäriin. Tosin Saimi yleensä on hoitanut homman ja ilmestynyt  minun puolelle saman tien kun ihmiset painuu ovesta ulos. Ei sitä pitele mitkään esteet vaikka miten isoja olisivat.

Sitä ei voi ylittää, alittaa eikä läpäistä kukaan muu kuin Saimi.
 
Minäkin opin hyppäämään tuolilta alas kun minut nostettiin aina sinne turvaan. En viihtynyt siellä. No, sitten minut nostettiin korkeammalle.
Kätevää, tästähän ylettyy ruokakipolle!
 Loppuviikosta minä aloin murjottaa kun mamma lähti kaksi kertaa peräkkäin mökille ja otti pelkästään Saimin mukaan. En syönyt enkä heiluttanut häntää koska murjotin. Minulle laitettiin yöksi ruokaa ja vettä aitaukseen ja sitten minä söin salaa koska minun maha kurni ja suolisto murisi.

Seuraavana päivänä minäkin pääsin mökille. Koko ajan meitä kiellettiin ja kyylättiin ja ihmiset piti minua välillä saunassa ja Saimia tuvassa ettei me päästäisi touhuamaan mitään keskenämme. Sunnuntaina keli oli lämmennyt ja meitä alkoi jurppia se kun ihmiset kyttäsi meitä. Me oltiin pihalla ja esitettiin että ei tässä mitään. Sitten minä vinkkasin Saimille että nyt lähdettiin. Me juostiin ensin pihatielle ja kuunneltiin, mutta kukaan ei huutanut meitä. Sitten me juostiin mökkitielle eikä ihmiset vieläkään huomanneet. Me alettiin nuuskia pusikoita ja mentiin eteenpäin ja vielä vähän eteenpäin. 

Sitten oli mennyt jo aika kauan, ehkä viikko-vai oliko se vuorokausi-tai ehkä puoli tuntia. Olin vähän nälkäinen ja aika kuumakin alkoi olla. Me jäätiin tielle seisomaan ja odottelemaan, ja sitten mamma tulikin sopivasti autolla. Se huusi että "senkin nakkipäät karkulaiset, tänne autoon ja sassiin!"  Minä pääsin jalkatilaan ja Suikero mamman syliin ja me ajettiin takaisin mökille. Ihmiset puhui jostain haukasta ja ketusta ja ilveksestä ja miten hyvä tuuri meillä oli ollut. En ymmärtänyt. Me oltiin ihan puhki ja mentiin heti sohvalle nukkumaan.
Sweet home!

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Hurlum hei, mahassa paina ei!

Olen tässä duunaillut tänä viikonloppuna kaikenlaista, mutta kerronpa ensin että vappuna oli ihanaa! Mamman tekemä grillauspaikka on aika jees, menin melkeinpä kokonaan grilliin sisälle.
 
Meillä oli vieraitakin ja me saatiin nukkua sylissä. Kettukin nukkui.
Kun vieraat lähti, me nukuttiin lisää. Saimi nukkui minun päällä, se oli ällöä. Tuli tosi kuuma. Ja nälkäinen olo.
 
Kerrossänky
 
 
Suikerolla alkoi juoksu ja vapun jälkeen mamma sai tarpeekseen siitä, että se oli aika innoissaan minun perässä. Parina päivänä mamma jätti meidät kylppäriin eri puolille. No, minä olin ihan kiltisti, mutta kuulin kun Suikero touhusi. Ja pianhan se jo tuli minun puolelle, kun sai siirrettyä esteet sivuun. Myöhemmin huomasin, että se oli levitellyt pesukoneesta pyykitkin lattialle. Sitä minä en olisi tehnyt, kamalasti vaivaa siinä levittämisessä..
Minä siirrän nämä! T:S
 
Sitten kun ihmiset oli kotona, minä jouduin koko ajan tuolille ettei Suikero roiku minun perässä. Se oli aika tylsää. Varsinkin kun keittiössä kokattiin, en päässyt nuuskimaan.
 
Oli tullut matolääkkeen aikakin. Minä söin sen ruutasta ihan mielellään, läääh, slurrps, hyvää tahnaa! Mutta Saimi on matojen ystävä eikä suostunut millään ottamaan lääkettä. Sitä oli pitkin lattiaa ja Suikeron turkkia ja ihmisten vaatteita.
Mnammm!!
Sitten meillä alkoi tämä viikonloppu, eiii mitään kovin erityistä. Perjantaina meille tuli Saimin kanssa pientä matsia ja mamma tuli setvimään sitä. Saimi puri siinä tiimellyksessä mammaa jalkaan. Tosi noloa, siihen tuli verinen jälki ja mustelma. Mutta minäpä purinkin Saimia kaulaan ja siitä tuli verta! Hahaa, siitäs sai.
 
Lauantaina oli euroviisut ja meille tuli taas vieraita. Minä sain olla Jampsun rapsuteltavana koko illan, se oli kivaa!
Pidin samalla silmällä mamman tekemää suklaajuustokakkua ja huomasin, että ihmiset jätti yhden palan syömättä. Olin ihan että ei tässä mitään ja kun väki lähti keittiöön menin salamana sohvapöydälle ja söin sen palan, SLUURPPS NAMNAM, ihanaa!!! Sitten mamma tuli huutamaan että "Kerttu irti ei voi olla totta nyt se söi sen!" Ja sitten tuli suolaa suuhun, mutta minä pidätin oksennusta eikä se tullut.

Ihmiset luki, että tumma suklaa on koiralle tosi vaarallista ja mamma lähti viemään minua silloin yöllä lääkäriin. Kohta jo oltiin Univetissä ja eläinlääkärin käsi tuli minun laatikkoon. RÄYHRÄYH,MURR senkin lääkäri rähisin ja se veti käden äkkiä pois. Mamma otti minut pois laatikosta ja sitten se lääkäri tutkiskeli minua. Olin ihan että ounou, ei taas sitä piikkiä mistä tulee niiiiiiiiiiiin huono olo. Viimeksi sain sen kun söin xylitol pastilleja. Mutta nyt ei tullut piikkiä, me lähdettiin kotiin. Kotona menin heti tarkastamaan oliko sitä kakkua jäänyt pöydälle, mutta ei ollut. Hmph. Pääsin mamman sängyn viereen nukkumaan, eikä minun tarvinnut mennä aitaukseen, kun minua tarkkailtiin! Minua janotti se suola millä minua kotona koitettiin oksettaa, mutta suklaakakku mahassani nukutti ihanasti.

Tänään on äitienpäivä ja me lähdettiin ihmisten koteihin kylään. Kun me päästiin Kirkkonummelle se suklaakakku alkoi painaa mahassani ja oli pakko päästä pökäleelle. Pääsin sinne takapihalle ja hoidin homman. Sitten huomasin, että naapurissa oli ovi rakosellaan. Olin jo nuuskinut sisällä kaikki nurkat ja päätin että menen tutkimaan naapurinkin keittiön. Mutta siellä oli aika nyrpeä vastaanotto. Pääsin vasta olohuoneeseen, kun naapurit huusi: "Hus, pois!" Päätin ottaa hatkat ja palasin omalle puolelle, omituisia näätiä ne naapurit kun ei tykkää meikäläisestä!

Nyt me ollaan kotona ja meitä väsyttää. Kohta voisi syödä jotakin, että jaksaa touhuta ensi viikolla.