maanantai 30. joulukuuta 2013

Vuoden 2013 chihumaisimmat palat

Jaa jaa, vuosi on taas vierähtänyt eikä Suikero ole vieläkään lähtenyt takaisin kotiinsa Lohjalle.  Onkohan mamma unohtanut että sen piti tulla vaan käymään meillä... Parasta varmaan vilkaista mitä Saimi on tänä vuonna hölmöillyt.
 
Viime talvihan oli luminen ja Suikero kehitteli kahdella tassulla kävelyn ettei sen hieno hipiä kylmety. Pöh.

TOP 3



 
Sitten me alettiin riidellä yhä enemmän, varsinkin matkustaessa. Lopulta ihmiset kyllästyi ja osti meille autoon omat kuljetuslaatikot. Saimi omi heti luksusmallin missä on juomatelinekin.
 


 Keväällä koitti vuoden 2013 ihanin päivä, kun Saimille tuli peppuun paise ja se joutui leikkaukseen. Ja kun se tuli kotiin se vaan nukkui. No, olihan se vähän tylsä juttu, myönnetään.
Välillä me päästiin hotelliin, ai että ne sängyt sopii minun selälle...ja aamiaisnakit mahalle, slurrps!
 

Kun kesä koitti mamma rakensi meille jälleen uuden aitauksen ja Pena tuli tekemään ison terassin. Mehän muutettiin talvella. Mamma luuli ettei me enää haukuta tältä pihalta kenellekään kun ei ole ohikulkijoita, mutta haukutaan me! HAUHAU!

Meidän tappelut kiivastui kesää kohti ja sitten kävi se onneton tapaturma missä Suikero yritti purra minua ja se purikin vahingossa mammaa huuleen. Auts.
TOP 2
 
 Loppukesästä alkoi armoton mökin etsintä ja me autettiin ihmisiä nuuskimalla jokainen paikka. Sofiakin auttoi ihmisineen etsinnöissä, välillä mentiin vesiteitse vakoilemaan mökkirantaa. Oli niin kuumaa ettei edes Saimi jaksanut ärhennellä Sohville.

 
 Hei, mitäs tämä nyt on?! Tässähän piti kertoa Saimin näätäilyistä, ei minun. Hmph, välillä tuli vähän nuuskittua roskiksia ja karattua yölläkin syömään jätteitä... mitäs pitävät laihiksella, hiiskatti!


TOP 1




Tässä oli Saimin joulutervehdys mamman työpaikalle. Me käytiin  auttamassa vähän sisustamisessa ja Suikero väänsi pökäleet kuusen juurelle, uh mikä lemu!
<<<<<<









Lopulta se mökkikin alkoi vaikuttaa siedettävältä ja takkaan saatiin tuli. Mutta mitä tekee Suikku? Muuttuu kissaksi ja alkaa kiipeillä sohvan selkänojilla, miaauuuu!
 Me päästään uudeksivuodeksi sinne maalle pakoon pommien pauketta, koska minä inhoan niitä. Ne on epäilyttäviä ja sattuu minua korviin.















                                                Chihumaista vuotta 2014 tahtovat toivottaa Kerttu Pennanen ja Saimi Suikero ihmisineen!

 

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Kanan tassuja ja vääriä koipia

Mjaahah, joulu haisee nenään...yksi yö tässä taannoin haisi kylläkin kanan luut. On ottanut vähän päähän tämä laihis ja niinpä laadin suunnitelman nukkumaan käydessä. Ihmiset napostelivat illalla kanaa ja laittoivat hyvät jäänteet bioroskikseen jonka nostivat oven suuhun. Minä menin muina koirina maate ja esitin monta tuntia  nukkuvaa. Sitten minä työnsin portin auki hipihiljaa kuonolla ja hipsuttelin eteiseen niin ettei kukaan herää. Siinä oli kamala homma, koska kasvatan kynsiäni enkä anna mamman lyhentää niitä paljoa. Ne rapisee parketilla ja Suikero herää helposti. Mutta kukaan ei herännyt, uskomatonta että pääsin kanan luiden ääreen slurrps! Mutta himskatti kun se roskis on aika korkea ja minä olen aika lyhyt niin siitä paperipussista lähti kamala rapina vaikka minä yritin lipsiä luita ihan hiljaa kahdella tassulla seisten. Hetken sain työskennellä rauhassa ja mahani huusi Hoosiannaa, Daavidin koiraa (anteeksi, en ole kovin uskonnollinen chihuahua)mutta sitten ihmiset heräsivät siihen rapinaan ja sain huutia. Ja jouduin takaisin portin taakse nukkumaan. Mutta kyllä se kannatti, uneksin vaan loppuyön kanasta, kotkotkot.

Seuraavana päivänä öisen hässäkän jälkeen me mentiin taas sinne mökille. Sinne tuli jotain miehiä hommiin ja me haukuttiin niille ensin, mutta sitten alkoi ramaista ihan kamalasti kun tuli nukuttua sen kanan takia vähän huonosti. Joten me vaan lepäiltiin takan ääressä.

Vielä seuraavana aamunakin meitä väsytti niin paljon, että kun ne remonttimiehet tuli takaisin me ei jaksettu edes haukkua. Me nukuttiin meidän laatikoissa ja herättiin vasta kun ihmiset tuli kysymään mikä meillä on. Sitten me jouduttiin makuuhuoneeseen evakkoon ettei me olla jaloissa. Mutta minun nenään tuli kinkkupaketin haisua ja menin ovelle odottamaan ja mamma kysyi haluanko sohvalle makaamaan. Minä olin vaan että joojoo ja kun pääsin olohuoneeseen kävelin suoraan työmiesten eväskassille. Mutta mamma käveli minun perässä ja jouduin suoraa päätä takaisin eristykseen. Hmph, mahassa kurnii ja ujeltaa.

Tällä viikolla Saimi nousi kyllä väärällä tassulla yhtenä aamuna ylös. Se nukkui koko päivän ja murisi ihmisillekin, minulle se aina murisee muutenkin. Sitten mamma otti sen mukaan uudelleen mökille käymään ja minä nautin sillä aikaa ja makasin sohvalla tassut levällään. Kun ne tuli kotiin, Suikero väitti että järven jää oli paukkunut ja vonkunut niin kovaa, että sille oli pitänyt haukkua. Minäpä tiedän että se on ihan mamero kun minä en ole mukana. Vaikka se esittääkin kovista.

Väärä tassu aamulla
Tänä aamuna meille laitettiin rusetit ja arvasin heti, että on tullut joulun aika ja me matkataan mamman kotiin. Se on mieluisaa, koska siellä saa aina herkkua, niin tänäänkin! Minä näin, että me saatiin omat paketit mukaan, voi olla että ensi yönä hiivin rapistelemaan niitä...mjaah, koska on joulu, koska syödään?
Joulurauhaa...ei ole vielä julistettu!