sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Katkenneen hampaan kirous

Uuh, olen uupunut. Ja ässhäni shuhishee koshka minulta katkeshi hammash ja poishtettiin toishelta puolelta toinen hammashhh. JA aivan kamalaa, minulla on kisshojen shairaush, minulta lähtee hampaat kun ikenet menee huonoikshi. Ihan kamalaa, millä minä minä shitten puren Shaimia??!!! 
 
Kaikki alkoi yhtenä iltana taannoin kun tunsin että suussani oli jotain omituista. En pystynyt rauhoittumaan ja hypin ihmisten sylistä syliin ja menin ihan mamman naaman eteen koska tuntui omituiselle. Aamulla minulla oli lähtenyt hammas irti ja mässytin sitä poskessa. Mamma antoi ruokaa ja minulla oli kamala homma varoa ettei se hammas mene mahaan kun söin. Ruuan jälkeen mamma kysyi että mitä sinä oikein mässytät ja se otti sen hampaan minun suusta.
 
Siinä meni monta päivää ihan kivasti ja koitin elellä ihan hissuksiin ettei siitä hampaasta nousisi hälyä. Mutta sitten mamma vei minut lääkäriin. Kurkin laatikosta pääsisinkö pakoon, mutta sitten Emmi huusi että Kertun vuoro.
 
Emmi on mukava lääkäri. Sillä on omakin chihuahua ja se kehui että minulla on hienompi kuono kun sillä sen omalla. Se ei kuulemma voi hengittää kunnolla. Mamma ja Emmi tutki minun hampaita ja päätin olla kunnolla ja sitten me lähdettiin kotiin. Emmi arveli, että se voi olla Suikeronkin hammas, koska minun suussa ei ollut selkeää paikkaa mistä se oli lähtenyt.Olin ihan että huh, selvisinpäs kuin koira veräjästä!
 
 Me mentiin mökille ja minä nautin elämästä. Vähän se hampaan kohta välillä tuntui ja lipsuttelin sitä kielellä, mutta muuten oli oikein keväisiä haisuja. Hulluttelin vähän ja menin jäällekin haistelemaan.
                                       




Saimikin tuli sinne jäälle ja me ihmeteltiin että mikäs santakasa sinne oli tullut. Ihmiset on omituisia, kantaa nyt hiekkaa järveen. Päiväunia me nukuttiin aurinkoisissa kohdissa koska se lämmittää ihanasti.

Päivänsäteet

Enpä arvannut vielä mökillä mikä on edessä. Seuraavalla viikolla mamma vei minut taas lääkäriin ja tällä kerralla siellä oli Juha-lääkäri. Minä päätin olla taas kiltisti, koska viimeksikään ei sattunut kun Emmi nosteli pumpulipuikolla minun huulia.

Jurppii


Sitten minua alkoi nukuttaa ja torkuin mamman sylissä. En muistakaan enää muuta, kun että joku hoitaja yritti ottaa minua häkistä ja minun tassussa oli joku piikki ja siihen sattui. Silloin olin että nyt kyllä suutun ja aloin rähistä.

Odottelin siellä häkissä eikä kukaan uskaltanut enää koskea minuun ja sitten lopulta mamma tuli. Se otti minut syliin ja hoitaja alkoi irrottaa sitä piikkiä. Koitin purra sitä, murrr ja vielä uudestaan, kun se repi teippiä tassustani. Lopulta me päästiin lähtemään ja mentiin mamman töihin. Nuokuin minun laatikossa ja mamma teki töitä ja illalla me mentiin kotiin. Sain potilasruokaa koska minulta oli poistettu hammas ja puhdistettu hammaskiveä ja Suikero oli ihan kateellinen

Yöllä kun olin nukkumassa alkoi taas tuntua omituiselle ja aloin itkeä. Mamma tuli päästämään minut pissalle. Seuraavana päivänä sain särkylääkettä ja jäin Saimin kanssa kotiin. Minua alkoi taas itkettää, koska minulla oli ihan kamala pissahätä. Kipitin ees taas ja lopulta oli pakko mennä saunaan lauteiden alle pissalle kun ihmiset ei olleet kotona. Minua nolotti ja Suikero kävi haistelemassa.

Seuraavana yönä oli taas päästävä ulos ja sitä jatkui joka päivä. Ihmisiä alkoi huolestuttaa koska minä olen ihan sisäsiisti enkä semmoinen sottapytty kun Suikero. Me mentiin viikonloppuna Helsinkiin ja kun me odoteltiin autossa Saimin kanssa minulla tuli taas pissat. Se oli kamalaa, minun jalat meni siihen ja koko laatikko haisi. Kun me päästiin hotellille mamma laittoi minut suoraan lavuaariin pesulle ja minua hävetti ja päätin olla ihan kiltisti, vaikka yleensä räpistelen pesulla.

Noloa
Minulla oli vähän omituinen olo enkä halunnut juoda ollenkaan. Ruoka sentään maittoi ja me käytiinkin mamman kotona ja minä sain nakkia ettei minun suuhun satu.

Mutta sitten minä menin taas mamman kanssa sinne lääkärille. Kassan tytöt kysyi että "Kerttukos se sieltä tulee" ja mamma oli vähän vihainen, koska me oli käyty siellä jo tosi monta kertaa. Se yritti ottaa minulta pihalla pissaa semmoisella kauhalla, mutta ei se oikein onnistunut. Tällä kerralla Petra-lääkäri tuli hakemaan meitä. Me olikin nähty aiemmin kun minä söin xylitol-pastilleja. Minua tutkittiin ja minulla oli kuumetta. Mamman käskettiin mennä kahville ja minä jouduin sairaalaan missä Petra ja hoitaja otti verikokeita ja laittoi minulle tiputuksen. Päätin olla kiltisti koska minua vähän heikotti. Pian sain mennä mamman syliin ja hoitaja kehui että olin ollut tosi hienosti.  
 
 
Mamman piti mennä töihin ja Petra tuli hakemaan minua ja sanoi ettei ole huolta. Minä olin koko päivän sairaalassa ja minua tutkittiin. Minulta ajettiin mahasta karvatkin koska olin ultrassa. Välillä minä odottelin häkissä ja iltapäivällä sain ruokaa. Minulla alkoi olla jo parempi olo eikä enää pissittänyt ihan niin paljon. Pääsin kotiin iltasella ja Saimi oli huolissaan, se nuuhki minua. Kun mamma tuli kotiin, murjotin vähän koska se jätti minut ihan yksin eikä kukaan pitänyt minusta huolta...paitsi vähän Petra...ja hoitajat....ja kaikki eläinsairaalassa.
 
Seuraavana yönä sain nukuttua kunnolla ja aamullakaan ei enää pissattanut niin kovasti. Mamma laittoi lääkettä minun ruokaan ja toista ruutalla suuhun. En avannut suuta koska se lääke oli aika pahaa. Mutta kun minulta oli lähtenyt niitä hampaita, mamma työnsi ruutan niistä kolosista. Hmmmph.
Parin päivän päästä minua alkoi hermostuttaa kun  ruuan saaminen kesti ja kesti kun mamma aina hakkasi niitä toisia lääkkeitä murusiksi. Menin katsomaan kylppäriin kun se taas teki sitä ja lopulta se älysi tarjota  minulle niitä kokonaisia pillereitä. Minä söin ne rouskis rouskis ja sitten sain ruokaa. Nyt minä syön ne tabletit joka päivä niin me saadaan nopeammin ruokaa Suikeron kanssa.
 
Sitä ei tiedetä mikä minulla oli, pissaa vaan tuli kamalasti vaikka en juonut mitään. Mutta nyt minulla on hyvä olo ja olen aika iloinen, eikä Suikerokaan ota päähän kovin paljon. Seuraavan hampaan piilotan kyllä tyynyn alle jos vielä lähtee...ja Saimi saa mennä hammashoitoon kanssa, koska se haisee pahalle!

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Onni haukkuu!

Täällä Saimi! Minulla on uusi ystävä! Mikä onni, sen nimi on Onni!

Me huomattiin eilen että pöydällä oli uusi lelu, se oli vinkuva minisorsa ja me olisi haluttu juuri semmoinen Kertun kanssa. Ihmiset sanoi että se on Onnille ja me oltiin että mikä ihmeen onni se on jos me ei sitä saada. Tänään me mentiin mamman töihin, Kerttu joutui odottamaan autossa koska se ei tykkää pennuista. Minä pääsin sisälle ja huomasin heti että siellä on ruskea pallukka! Se oli se Onni! Aloin haukkua koska se näytti epäilyttävältä, sillä oli ihan kikkurainen karva ja se oli poika!





Minä haukuin aika paljon ja Onni meni sen oman mamman ja ihmisten jalkojen taakse piiloon. Mutta sitten päätin mennä haistelemaan sitä. Nuuhnuuh, pennun haisua-kääk-sitten se kääntyi ja minä haukuin taas. Niin me jatkettiin ja ihmiset komensi minua että ei saa haukkua. Mutta pakkohan se oli koska se Onni oli ihan hiljaa.

Hui! Vauvan haisua!


Siinä meni sitten aikansa, mutta kun ihmisten silmä vältti me mentiin Onnin kanssa haistelemaan paikkoja ja löydettiin suuuuuuri jumppapallo. Me alettiin tökkiä sitä vuorotellen ja minä unohdin haukkua. Alettiin siinä vähän riehumaankin, juostiin niin paljon että meiltä lipesi välillä jalat alta ja alkoi läähätyttää. Ja minua vähän yskittikin, köhköh minä yskin. Taidan olla allerginen poikakoirille.

Mutta sitten se Onni innostui ja alkoi juosta minua päin ja se yritti haukkua! Hauhau, se matki minua mutta sillä oli ihan vauvan ääni. Minä opetin Onnin haukkumaan! Onnin emäntä on varmasti iloinen, koska muuten sen koira ei olisi osannut haukkua! Lopulta meidät otettiin kiinni juuri kun me oli päästy riehumisen makuun. Ja Onni sai sen typerän sorsan. Ja sitten se pissi lattialle! Minä katsoin että hyi mikä sottapytty! Minä en ikinä tekisi sisälle-ainakaan ihmisten nähden-ainakaan kovin usein.....
 
 
Kotona minä olin ihan väsynyt ja Kerttu meni haistamaan mamman sukkia. Se nuuhki tarkkaan ja oli tosi myrtsinä.
Höpön löpön, ei vähempää olisi voinut kiinnostaa. T:Kepa