Vatsapöpö ja uutta lunta

Hmphh, Saimi sai jonkun mahataudin viime viikolla. Ensin se oksensi meidän kuljetuslaatikkoon ja sitten yöllä meidän petiin. Yökkkk, seuraavana päivänäkin se vaan oksensi ja hytisi ja makasi aloillaan. Sinänsä se oli mahtavaa, minä sain olla rauhassa. Mutta sitten se oksensi vielä seuraavanakin päivänä ja kuulin sivukorvalla että me olisi päästy hotelliin yöksi ihmisten kanssa mutta kun Suikku oli niin kipeänä peruivat sen. 

Sitten mamma alkoi syöttää sille riisiä ja raejuustoa ja juottaa lusikalla lihalientä ja paijata päätä, pusipusi. Seuraavana aamuna Suikero oli jo ihan kunnossa ja hyppi taas minun päällejasohvallejamatollejasohvallejaihmistenpäälle ja haukkui.Voi vessan oven kahva sitä nulikkaa, ne hotellin aamiaisnakit ja sängyssä loikoilu olisi tehneet minun sohvalla makaamisesta kangistuneille jäsenille eetvarttia, syvä huokausssss.



Saimi-koira sairastaa, häntä lellikäämme....

lihalientä

Noo, elämä kulkee taas normaalia latuaan. Tänä aamuna kun mamma heräsi se juoksi meidän nukkumamökille ja huusi "Saimi Saimi, on satanut lunta!!!" ( Kukaan ei sanonut "Kerttu Kerttu, missä villapaitasi on, voi sinua poloista") No sittenhän sitä oli satanut ja Suikero veti ympyrää takapihalla ja moneen kertaan. Huaaah, minua paleltaaa.

Mutta minua kylmää kyllä yksi toinenkin asia, kun saimme tällä viikolla kuulla tamperelaisesta Mira-chihuahuasta joka oli joutunut omalla takapihallaan petolinnun hyökkäyksen kohteeksi ja lähtenyt taivaan tuuliin linnun matkassa. Parasta lihottaa itseään ettei kaiken maailman kalkkunat jaksa viedä ja syödä suihinsa, lisää nappulaa kuppiin mamma!

Syksyn tuulet puhaltaa, Saimi ohi suhahtaa

 

 

 

 

Yhtenä päivänä tässä taannoin meidän piti hoitaa mammaa kotona kun siltä otettiin hampaita pois. Me tiedetään miltä se tuntuu koska meillä molemmilla jäi kulmamaitohampaat jumiin ja me haistiin ihan silakoille ja sitten me käytiin Vethausissa ja saatiin samanlainen tuppo tassuun kun mamma sai käteen. Sitten me oltiin loppupäivä ihan nukuksissa, paitsi Saimi haukkui herättyään vastaanotolla niin paljon että eläinlääkäri soitti mammalle, että sen voi hakea kyllä jo kotiin. Eikä me suostuttu syömään moneen päivään koska ikenet oli kipeät, mutta mamma söi kyllä koko ajan jäätelöä...sitä ei minulle tarjottukaan, hmphh...(toim.huom. mamma ei haissut ja maitohampaiden sijaan poistettiin 4kpl viisureita)

 

 

Suikeron piti hoitaa mammaa mutta se olikin itse ihan kanttuvei..

 Kun kaikki olivat taas toenneet me lähdettiin syysretkelle maalle! Myös kissaserkut olivat lähteneet matkaan, yhteiskuva jäi ottamatta, mutta tapasimme kyllä portailla. Siitä tuli ihmisten taholta vähän huutoa ja mekastusta vaikka me olisimme vaan tahtoneet tervehtiä.... sitten Suikero suihautti matolle koska se haisi sen mielestä ihan kissalle, mutta ihmiset siivosivat tottunein elkein ripeästi lätäkön eikä sen merkkaus jäänyt historiaan. Noloa silti, pissan hajuinen pikkusisko, hmph.

Jaaha, missä me ollaan ja onko kissatkin täällä!!?

Syksyn lehdet putoaa, raviaaaaaaaaaaaa!!!!

Opettaisitko Saimille kuinka myrskylyhty sytytetään?

                                                                                 Hyvää kanavartaan haisua, joko kohta syödään!!??

 

 

Lämmin grillikota ja kauniit, pehmeät tyynyt, ulkoilua minun makuuni!!