Suikero ja Pennanen karkuteillä

Mjuuuh, me ollaan eletty alkukesän huumaa Suikeron kanssa. Sillä on ollut parhaat päivät juoksusta ja ihmisillä on mennyt vähän hermot kun se on minun kimpussa koko ajan. Minä en pistä sitä niin pahakseni. Mutta päiviksi meidät on jätetty silti eri puolille kylppäriin. Tosin Saimi yleensä on hoitanut homman ja ilmestynyt  minun puolelle saman tien kun ihmiset painuu ovesta ulos. Ei sitä pitele mitkään esteet vaikka miten isoja olisivat.

Sitä ei voi ylittää, alittaa eikä läpäistä kukaan muu kuin Saimi.

 

Minäkin opin hyppäämään tuolilta alas kun minut nostettiin aina sinne turvaan. En viihtynyt siellä. No, sitten minut nostettiin korkeammalle.

Kätevää, tästähän ylettyy ruokakipolle!

 Loppuviikosta minä aloin murjottaa kun mamma lähti kaksi kertaa peräkkäin mökille ja otti pelkästään Saimin mukaan. En syönyt enkä heiluttanut häntää koska murjotin. Minulle laitettiin yöksi ruokaa ja vettä aitaukseen ja sitten minä söin salaa koska minun maha kurni ja suolisto murisi.

Seuraavana päivänä minäkin pääsin mökille. Koko ajan meitä kiellettiin ja kyylättiin ja ihmiset piti minua välillä saunassa ja Saimia tuvassa ettei me päästäisi touhuamaan mitään keskenämme. Sunnuntaina keli oli lämmennyt ja meitä alkoi jurppia se kun ihmiset kyttäsi meitä. Me oltiin pihalla ja esitettiin että ei tässä mitään. Sitten minä vinkkasin Saimille että nyt lähdettiin. Me juostiin ensin pihatielle ja kuunneltiin, mutta kukaan ei huutanut meitä. Sitten me juostiin mökkitielle eikä ihmiset vieläkään huomanneet. Me alettiin nuuskia pusikoita ja mentiin eteenpäin ja vielä vähän eteenpäin. 

Sitten oli mennyt jo aika kauan, ehkä viikko-vai oliko se vuorokausi-tai ehkä puoli tuntia. Olin vähän nälkäinen ja aika kuumakin alkoi olla. Me jäätiin tielle seisomaan ja odottelemaan, ja sitten mamma tulikin sopivasti autolla. Se huusi että "senkin nakkipäät karkulaiset, tänne autoon ja sassiin!"  Minä pääsin jalkatilaan ja Suikero mamman syliin ja me ajettiin takaisin mökille. Ihmiset puhui jostain haukasta ja ketusta ja ilveksestä ja miten hyvä tuuri meillä oli ollut. En ymmärtänyt. Me oltiin ihan puhki ja mentiin heti sohvalle nukkumaan.

Sweet home!

Hurlum hei, mahassa paina ei!

Olen tässä duunaillut tänä viikonloppuna kaikenlaista, mutta kerronpa ensin että vappuna oli ihanaa! Mamman tekemä grillauspaikka on aika jees, menin melkeinpä kokonaan grilliin sisälle.

 

Meillä oli vieraitakin ja me saatiin nukkua sylissä. Kettukin nukkui.

Kun vieraat lähti, me nukuttiin lisää. Saimi nukkui minun päällä, se oli ällöä. Tuli tosi kuuma. Ja nälkäinen olo.

 

Kerrossänky

 

 

Suikerolla alkoi juoksu ja vapun jälkeen mamma sai tarpeekseen siitä, että se oli aika innoissaan minun perässä. Parina päivänä mamma jätti meidät kylppäriin eri puolille. No, minä olin ihan kiltisti, mutta kuulin kun Suikero touhusi. Ja pianhan se jo tuli minun puolelle, kun sai siirrettyä esteet sivuun. Myöhemmin huomasin, että se oli levitellyt pesukoneesta pyykitkin lattialle. Sitä minä en olisi tehnyt, kamalasti vaivaa siinä levittämisessä..

Minä siirrän nämä! T:S

 

Sitten kun ihmiset oli kotona, minä jouduin koko ajan tuolille ettei Suikero roiku minun perässä. Se oli aika tylsää. Varsinkin kun keittiössä kokattiin, en päässyt nuuskimaan.

 

Oli tullut matolääkkeen aikakin. Minä söin sen ruutasta ihan mielellään, läääh, slurrps, hyvää tahnaa! Mutta Saimi on matojen ystävä eikä suostunut millään ottamaan lääkettä. Sitä oli pitkin lattiaa ja Suikeron turkkia ja ihmisten vaatteita.

Mnammm!!

Sitten meillä alkoi tämä viikonloppu, eiii mitään kovin erityistä. Perjantaina meille tuli Saimin kanssa pientä matsia ja mamma tuli setvimään sitä. Saimi puri siinä tiimellyksessä mammaa jalkaan. Tosi noloa, siihen tuli verinen jälki ja mustelma. Mutta minäpä purinkin Saimia kaulaan ja siitä tuli verta! Hahaa, siitäs sai.

 

Lauantaina oli euroviisut ja meille tuli taas vieraita. Minä sain olla Jampsun rapsuteltavana koko illan, se oli kivaa!

Pidin samalla silmällä mamman tekemää suklaajuustokakkua ja huomasin, että ihmiset jätti yhden palan syömättä. Olin ihan että ei tässä mitään ja kun väki lähti keittiöön menin salamana sohvapöydälle ja söin sen palan, SLUURPPS NAMNAM, ihanaa!!! Sitten mamma tuli huutamaan että "Kerttu irti ei voi olla totta nyt se söi sen!" Ja sitten tuli suolaa suuhun, mutta minä pidätin oksennusta eikä se tullut.

Ihmiset luki, että tumma suklaa on koiralle tosi vaarallista ja mamma lähti viemään minua silloin yöllä lääkäriin. Kohta jo oltiin Univetissä ja eläinlääkärin käsi tuli minun laatikkoon. RÄYHRÄYH,MURR senkin lääkäri rähisin ja se veti käden äkkiä pois. Mamma otti minut pois laatikosta ja sitten se lääkäri tutkiskeli minua. Olin ihan että ounou, ei taas sitä piikkiä mistä tulee niiiiiiiiiiiin huono olo. Viimeksi sain sen kun söin xylitol pastilleja. Mutta nyt ei tullut piikkiä, me lähdettiin kotiin. Kotona menin heti tarkastamaan oliko sitä kakkua jäänyt pöydälle, mutta ei ollut. Hmph. Pääsin mamman sängyn viereen nukkumaan, eikä minun tarvinnut mennä aitaukseen, kun minua tarkkailtiin! Minua janotti se suola millä minua kotona koitettiin oksettaa, mutta suklaakakku mahassani nukutti ihanasti.

Tänään on äitienpäivä ja me lähdettiin ihmisten koteihin kylään. Kun me päästiin Kirkkonummelle se suklaakakku alkoi painaa mahassani ja oli pakko päästä pökäleelle. Pääsin sinne takapihalle ja hoidin homman. Sitten huomasin, että naapurissa oli ovi rakosellaan. Olin jo nuuskinut sisällä kaikki nurkat ja päätin että menen tutkimaan naapurinkin keittiön. Mutta siellä oli aika nyrpeä vastaanotto. Pääsin vasta olohuoneeseen, kun naapurit huusi: "Hus, pois!" Päätin ottaa hatkat ja palasin omalle puolelle, omituisia näätiä ne naapurit kun ei tykkää meikäläisestä!

Nyt me ollaan kotona ja meitä väsyttää. Kohta voisi syödä jotakin, että jaksaa touhuta ensi viikolla.