Me huomattiin eilen että pöydällä oli uusi lelu, se oli vinkuva minisorsa ja me olisi haluttu juuri semmoinen Kertun kanssa. Ihmiset sanoi että se on Onnille ja me oltiin että mikä ihmeen onni se on jos me ei sitä saada. Tänään me mentiin mamman töihin, Kerttu joutui odottamaan autossa koska se ei tykkää pennuista. Minä pääsin sisälle ja huomasin heti että siellä on ruskea pallukka! Se oli se Onni! Aloin haukkua koska se näytti epäilyttävältä, sillä oli ihan kikkurainen karva ja se oli poika!
Minä haukuin aika paljon ja Onni meni sen oman mamman ja ihmisten jalkojen taakse piiloon. Mutta sitten päätin mennä haistelemaan sitä. Nuuhnuuh, pennun haisua-kääk-sitten se kääntyi ja minä haukuin taas. Niin me jatkettiin ja ihmiset komensi minua että ei saa haukkua. Mutta pakkohan se oli koska se Onni oli ihan hiljaa.
 |
| Hui! Vauvan haisua! |
Siinä meni sitten aikansa, mutta kun ihmisten silmä vältti me mentiin Onnin kanssa haistelemaan paikkoja ja löydettiin suuuuuuri jumppapallo. Me alettiin tökkiä sitä vuorotellen ja minä unohdin haukkua. Alettiin siinä vähän riehumaankin, juostiin niin paljon että meiltä lipesi välillä jalat alta ja alkoi läähätyttää. Ja minua vähän yskittikin, köhköh minä yskin. Taidan olla allerginen poikakoirille.
Mutta sitten se Onni innostui ja alkoi juosta minua päin ja se yritti haukkua! Hauhau, se matki minua mutta sillä oli ihan vauvan ääni. Minä opetin Onnin haukkumaan! Onnin emäntä on varmasti iloinen, koska muuten sen koira ei olisi osannut haukkua! Lopulta meidät otettiin kiinni juuri kun me oli päästy riehumisen makuun. Ja Onni sai sen typerän sorsan. Ja sitten se pissi lattialle! Minä katsoin että hyi mikä sottapytty! Minä en ikinä tekisi sisälle-ainakaan ihmisten nähden-ainakaan kovin usein.....
Kotona minä olin ihan väsynyt ja Kerttu meni haistamaan mamman sukkia. Se nuuhki tarkkaan ja oli tosi myrtsinä.
Höpön löpön, ei vähempää olisi voinut kiinnostaa. T:Kepa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti