Kanan tassuja ja vääriä koipia

Mjaahah, joulu haisee nenään...yksi yö tässä taannoin haisi kylläkin kanan luut. On ottanut vähän päähän tämä laihis ja niinpä laadin suunnitelman nukkumaan käydessä. Ihmiset napostelivat illalla kanaa ja laittoivat hyvät jäänteet bioroskikseen jonka nostivat oven suuhun. Minä menin muina koirina maate ja esitin monta tuntia  nukkuvaa. Sitten minä työnsin portin auki hipihiljaa kuonolla ja hipsuttelin eteiseen niin ettei kukaan herää. Siinä oli kamala homma, koska kasvatan kynsiäni enkä anna mamman lyhentää niitä paljoa. Ne rapisee parketilla ja Suikero herää helposti. Mutta kukaan ei herännyt, uskomatonta että pääsin kanan luiden ääreen slurrps! Mutta himskatti kun se roskis on aika korkea ja minä olen aika lyhyt niin siitä paperipussista lähti kamala rapina vaikka minä yritin lipsiä luita ihan hiljaa kahdella tassulla seisten. Hetken sain työskennellä rauhassa ja mahani huusi Hoosiannaa, Daavidin koiraa (anteeksi, en ole kovin uskonnollinen chihuahua)mutta sitten ihmiset heräsivät siihen rapinaan ja sain huutia. Ja jouduin takaisin portin taakse nukkumaan. Mutta kyllä se kannatti, uneksin vaan loppuyön kanasta, kotkotkot.

Seuraavana päivänä öisen hässäkän jälkeen me mentiin taas sinne mökille. Sinne tuli jotain miehiä hommiin ja me haukuttiin niille ensin, mutta sitten alkoi ramaista ihan kamalasti kun tuli nukuttua sen kanan takia vähän huonosti. Joten me vaan lepäiltiin takan ääressä.

Vielä seuraavana aamunakin meitä väsytti niin paljon, että kun ne remonttimiehet tuli takaisin me ei jaksettu edes haukkua. Me nukuttiin meidän laatikoissa ja herättiin vasta kun ihmiset tuli kysymään mikä meillä on. Sitten me jouduttiin makuuhuoneeseen evakkoon ettei me olla jaloissa. Mutta minun nenään tuli kinkkupaketin haisua ja menin ovelle odottamaan ja mamma kysyi haluanko sohvalle makaamaan. Minä olin vaan että joojoo ja kun pääsin olohuoneeseen kävelin suoraan työmiesten eväskassille. Mutta mamma käveli minun perässä ja jouduin suoraa päätä takaisin eristykseen. Hmph, mahassa kurnii ja ujeltaa.

Tällä viikolla Saimi nousi kyllä väärällä tassulla yhtenä aamuna ylös. Se nukkui koko päivän ja murisi ihmisillekin, minulle se aina murisee muutenkin. Sitten mamma otti sen mukaan uudelleen mökille käymään ja minä nautin sillä aikaa ja makasin sohvalla tassut levällään. Kun ne tuli kotiin, Suikero väitti että järven jää oli paukkunut ja vonkunut niin kovaa, että sille oli pitänyt haukkua. Minäpä tiedän että se on ihan mamero kun minä en ole mukana. Vaikka se esittääkin kovista.

Väärä tassu aamulla

Tänä aamuna meille laitettiin rusetit ja arvasin heti, että on tullut joulun aika ja me matkataan mamman kotiin. Se on mieluisaa, koska siellä saa aina herkkua, niin tänäänkin! Minä näin, että me saatiin omat paketit mukaan, voi olla että ensi yönä hiivin rapistelemaan niitä...mjaah, koska on joulu, koska syödään?

Joulurauhaa...ei ole vielä julistettu!