Mikä kesä

Tänä vuonna ei ole ollenkaan kesää, todella näätää.
 
Olen yrittänyt nauttia kaikista auringon pisaroista ja siirryn
mökillä paikasta toiseen sen mukaan missä paistaa,
mutta aika paljon on mennyt aikaa sohvalla ja sisätiloissa.

Onneksi meille tuli uusi sisätila, se on Suikeron ja minun kesähuvila! Siellä on grilli!
 
Suikero valvoi rakennustöitä................

....................tai nukkui valvoessaan.

Me ollaan nukuttu päikkäreitä meidän huvilassa ja paistettu makkaraa. Siellä on kiva kuunnella sateen ropinaa!






Me on aloitettu myös uusi harrastus, vesillä lilluminen. Minä en niin paljon piittaa siitä, mutta Saimi on tietysti ihan onnessaan. Ensimmäisellä kerralla meidät laitettiin laitteeseen nimeltä kanootti ja me mentiin minun kummitädille paistamaan lettuja. Se vähän auttoi keinuvan matkan kestämisessä. Siellä oli vähän suruakin koska ystäväni Sofia oli lähtenyt nuuskimaan vihreämpiä niittyjä. Me oli tunnettu siitä asti kun minä olin pentu, kerran Sohvi raapaisi minua korvastakin kun olin nuori ja villi enkä uskonut ettei sen keppiä saa ottaa. Oi niitä aikoja.

 Sitten me on tietysti oltu soutuveneessä, siinä ei ole mitään uutta. Mutta nyt minä osaan jo mökillä pitää varani ja kun ihmiset kerää kimpsujaan ja lähtee rantaan minä juoksen mökille minkä kintuistani pääsen ja mamma huutaa "KEEErrttuuuu" mutta minä en tottele.

 Olen aika hyvin välttänytkin vesillä oleilun,
mutta Saimi kävi toisella  melonnalla mamman kanssa.
Oli kuulemma hienoa kun kaislat suhisi pohjassa...
hmph, tuskin. Sillä oli joku oma luukkukin
mistä se oli kyylännyt ihan polleana maisemia.

Mutta eipä se vesillä oleilu siihen loppunut. Yhtenä päivänä ihmiset pakkasi auton ja meidät ja me ajettiin Naantaliin. Siellä oli paljonkin juttuja, mutta vedestä puheenollen me mentiin kanoottia isompaan alukseen, taivaan kiitos. Minua epäilytti silti koko homma....

Onko tämä varmasti turvallista!?

 

Me tultiin Seilin saarelle jossa on pidetty sairaita ihmisiä joskus kauan sitten. Minä aistin-koska olen meedio Kerttu Maaria Pennanen, että siellä oli myös pidetty koiria ja niiden haamut leijaili siellä edes takaisin. Me haukuttiin niille Suikeron kanssa, mutta ihmiset oli ihan tyhmiä ja nyki meitä hihnasta ja käski olla hiljaa. Murrr,hauhahauuu-uuu-koska ennen vanhaan syötiin?

 

Siellä Naantalissa oli aika nolo alku kun meidät annettiin yksien toisten ihmisten kyytiin ja me mentiin niiden mökille odottamaan omia ihmisiämme. Me oli käyty juuri pissalla eikä meillä ollut mitään hätää, mutta Suikero karkasi jälleen kerran laatikostaan ja meni ihmisten sängylle. Minä olin omassa laatikossa ihan kauhuissani että taivas varjele mitä sieltä tulee-pissat! Sitten se hyppäsi alas ja teki kakkapötköt lattialle. Kun meidän omat ihmiset tuli ne ei olleet kovinkaan maireina, hyvä että saatiin jäädä vielä sinne kylään.

 

Meillä on Naantalissa yksi uusi ihmisystävä, P-P! P-P on vielä ihan pieni. Me ei tunneta montaakaan pientä ihmistä, koska me haukutaan niille, koska ne on epäilyttäviä ja huutaa usein. Mutta P-P on ok, vaikka itkeekinkin välillä. Me ei haukuttu häntä yhtään ensimmäisellä kerralla eikä Naantalissakaan. Suikero hoitaa P-P.tä enemmän, mutta minäkin hieman. Ihmiset on välillä aika pönttöjä, jos P-P itkee ne hyssyttelee vaikka me haistetaan kauas että olisi syytä kurkata vaippaan...

Minäkin tahtoisin tuommoisen leikkikehän!

Yhdestä asiasta minä olen P-P.lle tosi kateellinen...tai kahdesta. Hän saa ensinnäkin syödä aina kun haluaa, vaikka yöllä! Ja sitten häntä viedään joka paikkaan semmoisissa kärryissä. Ei tarvitse rasittaa käpäliä kävelemällä! Kun me tultiin Seilistä ja lähdettiin uudelleen lenkille minä pistin hanttiin enkä suostunut kävelemään senttiäkään. Lopulta ihmiset älysi laittaa minut P-P.n kärryyn, ai että kelpasi. Olenkin ajatellut etten syksyllä kävele kotona enää ollenkaan kun on noin hyviä laitteita olemassa.




 Juuri kun me oli totuttu olemaan siellä Naantalissa ihmiset pakkasi taas auton melkeen keskellä yötä ja me mentiin vielä isompaan alukseen-laivaan. Siellä oli aika kova meteli ja muitakin koiramatkustajia, me haukuttiin vähän niille.

Minä koitin tähyillä mistä meriaamiaiselle mennään, mutta meidät vietiin hyttiin. Se oli ihan erilainen kun hotellihuone, sängyt oli päällekkäin eikä sieltä nähnyt ulos. Saimi oli vähän hämmentynyt ja alkoi läähättää, mutta minä odotin nakkia kun näin että ihmiset lähti aamiaiselle. Ei tullut nakkia, tuli lihapullaaah,lääh,slurpsss!

Lopulta me oltiin taas maissa ja siellä oli punaiset tiet ja kaikki puhui ruotsia. Ihmeellistä! Se oli Ahvenanmaa, melkein kuin ulkomaa.
<-------------------

Ahvenanmaallakin on hotelleja ja me mentiin sellaiseen jonka nimi on Pommern. Siellä Suippokin rauhoittui koska me ollaan totuttu olemaan hotelleissa ---------------->

Seuraavana aamuna tuli taas lihapullaa ja sitten me lähdettiin. Siitäpä tulikin kova päivä, mutta ajattelin etten purnaa yhtään kun me ollaan lomamatkalla.


Ja se Ååålannin sota oli kauhia, pumpum!

Ensimmäisenä me tutustuimme Bomarsundin raunioihin. Venäläiset pitivät siellä koiriaan. Ja aseitaan.       

Me käveltiin kyllä aika pitkään, mutta sitten päästiin Suikun kanssa autoon lepäilemään.

Illemmalla meille laitettiin taas hihnat ja lähdettiin uudelle retkelle, Geta-vuorelle. Vuorikiipeily onkin minulle jo tuttua Lapista joten johdin koko porukkaa. Saimi pysähtyi tölläämään nähtävyyksiä, turisti, pyh! Jostain sieltä nähtävyyksistä se sai punkinkin, mutta mamma huomasi sen heti.

Kun me lopulta oltiin parkkipaikalla joku täti tuli juttelemaan ihmisille ruotsiksi ja se työnsi käden Saimin naamaan. Olin vähän että hjälp, nyt se puree. Mutta Suikero oli kai niin poikki että se nuuhkaisi vain. 
           
Alkoi minullakin silmät lupsua ja kun me ajettiin taas semmoiseen laivaan me oltiin Saimin kanssa ihan hiljaa ja mentiin hytissä kiltisti nukkumaan.




Kun aamu valkeni menin heti ovelle, koska me oli illalla juotu muovimukista hirveästi vettä ja minua pissatti kamalasti. Meitä kannettiin tooosi kauan ja lopulta tultiin ulos. Mutta siellä ei ollut yhtään nurmikkoa! Olin ihan että kamalaa kamalaa, mitäs nyt? Ihmiset sanoi että pissaa vaan ja lopulta minun oli pakko tehdä sinne lattialle isot pissat. Hurjaa, lähdin heti pois. Eikä Saimi pissannut ollenkaan. Se vaan kyyläsi minua ihan kun ei ikinä itse tekisi lattialle!

 

Minä murehdin sitä lattialle pissaamista koko loppu päivän. Tai aika monta tuntia...vai oliko se autolle saakka. Pian me oltiinkin jo maissa ja Kirkkonummella. Siellä

saatiin namia ja oli vähän kesäkin.

 

Oikeastaan matkustelu on ihan mukavaa, mutta minä vaan ihmettelen missä minun tax-free ostokset on?!

Ameriikan vieras

Hello, my name is Pennanen, Kerttu Pennanen. Meillä oli tosi kiva vieras, hänen nimensä on Kathy. Vähän niin kun Kerthu. Kathy kutsui minua Kerthuksi. Minä ymmärsin sen, koska ymmärrän englantia todella hyvin. Tai melko mukavasti...ainakin jos saan jotain ruokaa. Meistä tuli heti hyviä ystäviä.

Kathy tuli tosi tosi kaukaa ja hänelläkin on kaksi koiraa kotona. Yksi puudeli ja yksi rescue-koira. Minusta tuntuu kyllä että hän piti minusta hieman Saimia enemmän...


Kathy is mine!

 Ihmiset esitteli Kathylle kaikkia paikkoja vaikka hänellä oli kylmä ja epäilemättä hän olisi rapsutellut mieluummin meitä. Saimi hermostui ensimmäisenä päivänä, kun meidät jätettiin kotiin, ja se nakersi kylpyhuoneen kynnystä ja raapi oven pieltä. Mamma ei oikein tykännyt kun se huomasi sen, mutta eihän ne taaskaan antaneet Suikerolle mitään rangaistusta. Päin vastoin, seuraavana päivänä kun ihmiset ja Kathy lähti taas kaupungille ne otti Saimin mukaan! Ja minut jätettiin yksin kotiin, hmph. Vaikka näytti kyllä aika näädälle reissulle.

Freezing

Mutta tämä Saimin kuva on päätynyt ulkomaiseen jakeluun ja kaikki on ihan että oh, how cute puppy! Vaikka eihän se edes ole mikään pentu-tai onhan se, ikuinen kakara.





Sitten me lähdettiin mökille koko porukka. Mamma ja Kathy laittoi meille punkkiaineet niskaan. Mutta mökillä oli niin jäätävää, että me päätettiin oleilla sisällä Kathyn kanssa. Kathy sanoi että me kaapattiin hänet, mutta todellisuudessa me vaan koitettiin pitää häntä lämpimänä!

Dognapped

 

Mökillä ei viivytty pitkään, me päästiin taas hotelliin. Sehän on aina tosi mukavaa ja minä menin nukkumaan Kathyn sänkyyn. Se ei haitannut häntä ollenkaan, mutta mamma kävi siirtämässä minut vaatekaappiin missä me nukuttiin Suikeron kanssa. Hmph. Sitten keskellä yötä kaikki ihmiset nousi ylös ja lähti jonnekin. Me ei jaksettu korviamme lotkauttaa, koska siellä kaapissa oli hyvä nukkua. Hetken päästä ihmiset tuli takaisin ilman Kathya, enkä ole sen yön jälkeen häntä nähnyt. Kathy, where are you???

 

 

Me murehdittiin Kathyn lähtöä monta viikkoa. Tai tuntia. Tai ainakin aamiaiseen asti, saatiin nakkia namsnams! Nyt elämä on kulkenut taas tavallisia uriaan. Saimi haukkuu naapureille ja puille kun tuulee. Minä syön mamman nenäliinoja kun sillä on duha. Jaa kerran minä jäin ovelasti mökin puolelle kun muut meni saunaan. Roskis oli jätetty lattialle ja minä levitin sen ja söin pihvin jämät! Nam! Mutta pahus kun niissä oli chilimarinadia ja se poltteli ja janotti. Ihmiset tuli huutamaan että nyt kyllä saunaan senkin ahmatti ja minä join vettä koko kuupallisen.

 

 

 

On tullut vähän kesäisempääkin ja me on löydetty taas meidän aurinkopaikat mökiltä. Tällä viikolla oli mukavaa, koska me nähtiin meidän vanhat naapurit, Eero ja Tarja! Tai Suikeroa ei silloin vielä edes ollut kun me oltiin naapureita, se oli vanhaan hyvään aikaan se. Silloin kun minä hiivin takaovesta Puhakoille sisään grillin haisun perässä, eikä kukaan edes huomannut ennen kun mamma tuli taas huutamaan että MISSÄ SE AHMATTI ON?!!!

 

Matkalaukkuelämää

 Hei vaan hei! Olen voinut paremmin sitten viime näkemän. Söin kiltisti lääkkeet eikä enää pissata yhtään niin paljon. Olen ollut aika virkeä ja siedän Saimiakin jotenkin paremmin nyt. Paitsi juuri nyt kun sillä on pahat päivät. Huh huh.

Me ollaan käyty aika paljon Saimin kanssa haistelemassa uusia nurkkia tässä kuussa. Ensin me matkustettiin jälleen sinne Vuo-kattiin. Kummallinen paikka, ei siellä vieläkään näkynyt niitä katteja vaikka tähyiltiin ja tähyiltiin.

Ei katin kattia!

 

 

 

Hiljaa, täällä yritetään nukkua!

Mutta lunta ja loskaa siellä oli. Ihan älytöntä, kotona oli jo maa sulana ja kevään haisua, mutta ihmiset vaan vei meidät lumihankeen. No, me oleiltiin kylläkin aika paljon sisällä ja otettiin Suikeron kanssa lunkisti.Ihmiset meuhkasi niitten kamalien hiihtotarvikkeiden kanssa edes takaisin.















Vähän minä leikin pääsiäismunien sisuksilla ja Suikero kimitti mökin omistajalle pois  lähtiessä kun se meni katsomaan Saimia autolle. Mutta muuten oli aika vaisua.




Kotosalla on ollut normaalia kevätpörinää. Saimi haukkuu takapihalla ja joku on koittanut taas myrkyttää Parolassa koiria. Pitääkin olla tarkkana mitä napsii maasta suuhun, mnjam, minulle maistuu kaikenlainen. Juuri nyt kevään hittimaku on jäniksen papana!

Jaa niin käytiinhän me mökilläkin. Siellä paistoi aurinko oikein miellyttävästi ja Suikero löysi kevään ensimmäisen punkin. Minä en löytänyt vaikka kuinka yritin etsiä. Mamma kyllä nappasi sen Saiminkin punkin pois ennen kun se ehti imeä verta. Viime kesänä Saimilla oli punkki koko viikon ja se oli toooosi iso ja Saimilta lähti pala kaulasta kun mamma otti sen pois!

Täällä Saimi! Mökillä oli järkyttävää, Pena-hiiri oli pökertynyt hangelle ja kuollut! Minä sanoin sille että menee sisälle lämpimään, mutta se oli aika lihava eikä se varmaan enää mahtunut niistä pikkuaukoista. Mamma huomasi sen ennen minua ja ihmiset kaivoi sille kuopan ja hautasi sen metsään. Huomasin vasta myöhemmin sen haisun maassa mökin vieressä. Ihan kamalaa, olin järkyttynyt monta minuuttia.

Saimi vehtaa niiden hiirien kanssa, minä en tykkää kun talvella ne kakkasi minun petiin, yök. Seuraavaksi matkustettiin Tampereelle. Me mentiin kylään yöksi ja saatiin olla Saimin kanssa takakäytävällä. Se oli vähän tylsää ja Saimi huuteli koko illan, mutta sitten ihmiset lähti jonnekin ja jätti meidät sinne käytävälle. Mamma laittoi paljeoven jotenkin huonosti kiinni ja kun tuli hiljaista Saimi alkoi kuoputtaa sitä. Minä olin ihan että voi ei, me ei päästä tänne enää ikinä kylään ja ihmiset kyllä suuttuu. Mutta sitten se jo sai sen auki ja meni keittiöön ja joka paikkaan. Kun ihmiset tuli takaisin se oli eteisessä niitä vastassa ja minä olin ihan hiljaa siellä käytävässä.

Seuraavana aamuna meidät vietiin heti autoon koska Saimi oli ollut niin tuhma. Minä odottelin omassa laatikossa ja taas se kuopsutus ja punkeaminen alkoi. Kohta Saimi pääsi omasta laatikostaan pois, kun siitä meni ovi rikki kun minä olin siellä sairaalassa. Saimi kiipesi laatikon päälle ja alkoi räksyttää kaikille jotka kulki ulkona. Minua väsytti ihan kamalasti kun se edellinen ilta meni jännittäessä Suikeron edellistä temppua. Olin kyllä jo aika puhki kun ihmiset lopulta tuli ja laittoi Ässän takaisin laatikkoon. Huaaah, eikä se taaskaan saanut mitään rangaistusta. No, me ajettiin meidän vanhalle Tampereen kodille ja minä läksin parkkipaikalla heti ovea kohti. Mutta mamma kiskoi minua hihnasta ja sanoi ettei me enää asuta siellä. Miten niin? Kierrettiin vaan vanha lenkki, eikä siellä ollut yhtään tuttuja haisuja.

Aika uuvuttava reissu, eikä siitä ehditty toipua, kun taas oli matkakassit lattialla.

 

Turkuhan se siinä

 Pian huomattiin Suikeron kanssa, että me oli saavuttu hotelliin. Tuttu juttu, aulasta hissiin ja huoneeseen. Ja kun vilkaisin ikkunasta huomasin, että me oltiin Turussa. Minä olen käynyt siellä kaupunkilomlla ennenkin.

Eikä se ollutkaan mikään turha hotelli, me saatiin iso kassi herkkuja! Ne oli tarkoitettu isommille koirille ja meillä on siinä tosi paljon syötävää. Kakkapussitkin oli niin isoja, että yhteen mahtuu meidän viikon pökäleet! Ja siellä oli kuppikin valmiina, kun mamma ei ikinä muista pakata omaa mukaan ja me joudutaan yleensä hotellissa juomaan lasista.

Minulla on kyllä aika vähän enää hampaita enkä oikein saa niitä isoja luita syötyä....mutta on minussa vielä vähän terää, hahaa! Kun mamma antoi aamupalalta tuomiaan nakkeja meille, haukkasin sitä vahingossa sormesta. Se kiljaisi AUUU! Olihan se vähän  noloa, mutta mamma on välillä vinoillut minulle niistä hampaista.Siitäs sai!

Luu mallia XL

Katkenneen hampaan kirous

Uuh, olen uupunut. Ja ässhäni shuhishee koshka minulta katkeshi hammash ja poishtettiin toishelta puolelta toinen hammashhh. JA aivan kamalaa, minulla on kisshojen shairaush, minulta lähtee hampaat kun ikenet menee huonoikshi. Ihan kamalaa, millä minä minä shitten puren Shaimia??!!! 
 
Kaikki alkoi yhtenä iltana taannoin kun tunsin että suussani oli jotain omituista. En pystynyt rauhoittumaan ja hypin ihmisten sylistä syliin ja menin ihan mamman naaman eteen koska tuntui omituiselle. Aamulla minulla oli lähtenyt hammas irti ja mässytin sitä poskessa. Mamma antoi ruokaa ja minulla oli kamala homma varoa ettei se hammas mene mahaan kun söin. Ruuan jälkeen mamma kysyi että mitä sinä oikein mässytät ja se otti sen hampaan minun suusta.
 
Siinä meni monta päivää ihan kivasti ja koitin elellä ihan hissuksiin ettei siitä hampaasta nousisi hälyä. Mutta sitten mamma vei minut lääkäriin. Kurkin laatikosta pääsisinkö pakoon, mutta sitten Emmi huusi että Kertun vuoro.

 

Emmi on mukava lääkäri. Sillä on omakin chihuahua ja se kehui että minulla on hienompi kuono kun sillä sen omalla. Se ei kuulemma voi hengittää kunnolla. Mamma ja Emmi tutki minun hampaita ja päätin olla kunnolla ja sitten me lähdettiin kotiin. Emmi arveli, että se voi olla Suikeronkin hammas, koska minun suussa ei ollut selkeää paikkaa mistä se oli lähtenyt.Olin ihan että huh, selvisinpäs kuin koira veräjästä!

 

 Me mentiin mökille ja minä nautin elämästä. Vähän se hampaan kohta välillä tuntui ja lipsuttelin sitä kielellä, mutta muuten oli oikein keväisiä haisuja. Hulluttelin vähän ja menin jäällekin haistelemaan.

                                       




Saimikin tuli sinne jäälle ja me ihmeteltiin että mikäs santakasa sinne oli tullut. Ihmiset on omituisia, kantaa nyt hiekkaa järveen. Päiväunia me nukuttiin aurinkoisissa kohdissa koska se lämmittää ihanasti.

Päivänsäteet

Enpä arvannut vielä mökillä mikä on edessä. Seuraavalla viikolla mamma vei minut taas lääkäriin ja tällä kerralla siellä oli Juha-lääkäri. Minä päätin olla taas kiltisti, koska viimeksikään ei sattunut kun Emmi nosteli pumpulipuikolla minun huulia.

Jurppii

Sitten minua alkoi nukuttaa ja torkuin mamman sylissä. En muistakaan enää muuta, kun että joku hoitaja yritti ottaa minua häkistä ja minun tassussa oli joku piikki ja siihen sattui. Silloin olin että nyt kyllä suutun ja aloin rähistä.

Odottelin siellä häkissä eikä kukaan uskaltanut enää koskea minuun ja sitten lopulta mamma tuli. Se otti minut syliin ja hoitaja alkoi irrottaa sitä piikkiä. Koitin purra sitä, murrr ja vielä uudestaan, kun se repi teippiä tassustani. Lopulta me päästiin lähtemään ja mentiin mamman töihin. Nuokuin minun laatikossa ja mamma teki töitä ja illalla me mentiin kotiin. Sain potilasruokaa koska minulta oli poistettu hammas ja puhdistettu hammaskiveä ja Suikero oli ihan kateellinen

Yöllä kun olin nukkumassa alkoi taas tuntua omituiselle ja aloin itkeä. Mamma tuli päästämään minut pissalle. Seuraavana päivänä sain särkylääkettä ja jäin Saimin kanssa kotiin. Minua alkoi taas itkettää, koska minulla oli ihan kamala pissahätä. Kipitin ees taas ja lopulta oli pakko mennä saunaan lauteiden alle pissalle kun ihmiset ei olleet kotona. Minua nolotti ja Suikero kävi haistelemassa.

Seuraavana yönä oli taas päästävä ulos ja sitä jatkui joka päivä. Ihmisiä alkoi huolestuttaa koska minä olen ihan sisäsiisti enkä semmoinen sottapytty kun Suikero. Me mentiin viikonloppuna Helsinkiin ja kun me odoteltiin autossa Saimin kanssa minulla tuli taas pissat. Se oli kamalaa, minun jalat meni siihen ja koko laatikko haisi. Kun me päästiin hotellille mamma laittoi minut suoraan lavuaariin pesulle ja minua hävetti ja päätin olla ihan kiltisti, vaikka yleensä räpistelen pesulla.

Noloa

Minulla oli vähän omituinen olo enkä halunnut juoda ollenkaan. Ruoka sentään maittoi ja me käytiinkin mamman kotona ja minä sain nakkia ettei minun suuhun satu.

Mutta sitten minä menin taas mamman kanssa sinne lääkärille. Kassan tytöt kysyi että "Kerttukos se sieltä tulee" ja mamma oli vähän vihainen, koska me oli käyty siellä jo tosi monta kertaa. Se yritti ottaa minulta pihalla pissaa semmoisella kauhalla, mutta ei se oikein onnistunut. Tällä kerralla Petra-lääkäri tuli hakemaan meitä. Me olikin nähty aiemmin kun minä söin xylitol-pastilleja. Minua tutkittiin ja minulla oli kuumetta. Mamman käskettiin mennä kahville ja minä jouduin sairaalaan missä Petra ja hoitaja otti verikokeita ja laittoi minulle tiputuksen. Päätin olla kiltisti koska minua vähän heikotti. Pian sain mennä mamman syliin ja hoitaja kehui että olin ollut tosi hienosti.  

 

 

Mamman piti mennä töihin ja Petra tuli hakemaan minua ja sanoi ettei ole huolta. Minä olin koko päivän sairaalassa ja minua tutkittiin. Minulta ajettiin mahasta karvatkin koska olin ultrassa. Välillä minä odottelin häkissä ja iltapäivällä sain ruokaa. Minulla alkoi olla jo parempi olo eikä enää pissittänyt ihan niin paljon. Pääsin kotiin iltasella ja Saimi oli huolissaan, se nuuhki minua. Kun mamma tuli kotiin, murjotin vähän koska se jätti minut ihan yksin eikä kukaan pitänyt minusta huolta...paitsi vähän Petra...ja hoitajat....ja kaikki eläinsairaalassa.

 

Seuraavana yönä sain nukuttua kunnolla ja aamullakaan ei enää pissattanut niin kovasti. Mamma laittoi lääkettä minun ruokaan ja toista ruutalla suuhun. En avannut suuta koska se lääke oli aika pahaa. Mutta kun minulta oli lähtenyt niitä hampaita, mamma työnsi ruutan niistä kolosista. Hmmmph.

Parin päivän päästä minua alkoi hermostuttaa kun  ruuan saaminen kesti ja kesti kun mamma aina hakkasi niitä toisia lääkkeitä murusiksi. Menin katsomaan kylppäriin kun se taas teki sitä ja lopulta se älysi tarjota  minulle niitä kokonaisia pillereitä. Minä söin ne rouskis rouskis ja sitten sain ruokaa. Nyt minä syön ne tabletit joka päivä niin me saadaan nopeammin ruokaa Suikeron kanssa.

 

Sitä ei tiedetä mikä minulla oli, pissaa vaan tuli kamalasti vaikka en juonut mitään. Mutta nyt minulla on hyvä olo ja olen aika iloinen, eikä Suikerokaan ota päähän kovin paljon. Seuraavan hampaan piilotan kyllä tyynyn alle jos vielä lähtee...ja Saimi saa mennä hammashoitoon kanssa, koska se haisee pahalle!

Onni haukkuu!

Täällä Saimi! Minulla on uusi ystävä! Mikä onni, sen nimi on Onni!

Me huomattiin eilen että pöydällä oli uusi lelu, se oli vinkuva minisorsa ja me olisi haluttu juuri semmoinen Kertun kanssa. Ihmiset sanoi että se on Onnille ja me oltiin että mikä ihmeen onni se on jos me ei sitä saada. Tänään me mentiin mamman töihin, Kerttu joutui odottamaan autossa koska se ei tykkää pennuista. Minä pääsin sisälle ja huomasin heti että siellä on ruskea pallukka! Se oli se Onni! Aloin haukkua koska se näytti epäilyttävältä, sillä oli ihan kikkurainen karva ja se oli poika!

Minä haukuin aika paljon ja Onni meni sen oman mamman ja ihmisten jalkojen taakse piiloon. Mutta sitten päätin mennä haistelemaan sitä. Nuuhnuuh, pennun haisua-kääk-sitten se kääntyi ja minä haukuin taas. Niin me jatkettiin ja ihmiset komensi minua että ei saa haukkua. Mutta pakkohan se oli koska se Onni oli ihan hiljaa.

Hui! Vauvan haisua!

Siinä meni sitten aikansa, mutta kun ihmisten silmä vältti me mentiin Onnin kanssa haistelemaan paikkoja ja löydettiin suuuuuuri jumppapallo. Me alettiin tökkiä sitä vuorotellen ja minä unohdin haukkua. Alettiin siinä vähän riehumaankin, juostiin niin paljon että meiltä lipesi välillä jalat alta ja alkoi läähätyttää. Ja minua vähän yskittikin, köhköh minä yskin. Taidan olla allerginen poikakoirille.

Mutta sitten se Onni innostui ja alkoi juosta minua päin ja se yritti haukkua! Hauhau, se matki minua mutta sillä oli ihan vauvan ääni. Minä opetin Onnin haukkumaan! Onnin emäntä on varmasti iloinen, koska muuten sen koira ei olisi osannut haukkua! Lopulta meidät otettiin kiinni juuri kun me oli päästy riehumisen makuun. Ja Onni sai sen typerän sorsan. Ja sitten se pissi lattialle! Minä katsoin että hyi mikä sottapytty! Minä en ikinä tekisi sisälle-ainakaan ihmisten nähden-ainakaan kovin usein.....

 

 

Kotona minä olin ihan väsynyt ja Kerttu meni haistamaan mamman sukkia. Se nuuhki tarkkaan ja oli tosi myrtsinä.

Höpön löpön, ei vähempää olisi voinut kiinnostaa. T:Kepa

Lapin taigaa

Moro! Mamma lainaa nykyään tosi nihkeästi konettaan kun se on vaan hiihtämässä. Eilenkin oltiin kaksin melkeen koko päivä kylppärissä Suikeron kanssa. Mamma oli taas hiihtämässä ja se oli jättänyt saunan ajastukselle. Minä olin ihan että ihanaa, koska lämmin tekee hyvää luustolleni. Mutta sitten se sauna meni kuumemmaksi ja kuumemmaksi eikä mammaa kuulunut. Ja Saimi meni sinne saunaan oven alta vaikka minä sanoin että älä nyt mene kun tulee kuuma. Lopulta kun mamma tuli ihan hikisenä hiihtotamineissaan Suikerolla oli korvat ihan punaisena ja se läähätti ja mamma oli että "voi ei muru onko noin kuuma" ja muuta nössöä. Amatööri, Suikero ei pystynyt tulemaan ollenkaan löylyihin, mutta minä pystyin kun olin säästellyt ja odotellut kylppärin puolella.
 
Mutta sitten kun me ajateltiin että nyt varmaan aletaan katsoa telkkaria ja rentoutua, mamma alkoikin vaihtaa vaatteita ja se oli taas lähdössä. Suikero alkoi kirkua, koska se kylppäri oli edelleen ihan kuuma vaikka mamma jätti meille vähän ovea raolleen. Sitten se joutui avaamaan sen oven ihan auki ja rakentamaan kamalat esteet ettei Saimi pääse niiden yli olohuoneeseen. Tietäähän sen jos se olisi sinne päässyt, pissathan sillä olisi taas lirahtanut johonkin sohvan väliin, juuuh. Vaikka teki se vähän kakkapapanoita kylppäriinkin, mutta se johtui siitä että me saatiin semmoista lihatikkua koska me jouduttiin olemaan yksin. Nam, saunaa ja lihatikkua, minä voisin olla yksin vaikka joka päivä! Tai ainakin joka toinen...tai joskus.
 
Mutta oli meillä tässä vähän äksöniäkin, käytiin Lapissa. Tai ihan ensin Tampereella. Siellä on hotelliolot menneet surkeampaan suuntaan, mitään herkkupaketteja ei näkynyt respan suunnalta. Tosin eipä niiden pakettien herkkuja ole meille annettu ennenkään...

 

 

 

 

Sitten ihmiset koitti laittaa meille

lattialle jotain säälittävää riepua että olkaa siinä.

Mutta enhän minä siihen suostunut, hotellissa on hotellisäännöt:

1§koirat saavat loikoilla sängyssä

2§koirat saavat aamiaiseksi nakkia tai lihapullaa

 


Päästiinhän siinä sitten yhteisymmärrykseen ja matka jatkui pohjoiseen. No, pohjoisessa nyt on pohjoista. Lunta, pakkasta ja kylppärissä odottelua. Ei mitään uutta.

Sapuskatkin samaa ankeaa nappulaa sitä paitsi ihmiset unohti minun öljyn kotiin ja se hilsesyyhy alkoi taas vaivata!!! Mutta pakkohan sitä oli jonottaa jos aikoo jotain saada laihan mahansa täytteeksi, nyyyyyh.

Kiuasmakkarakokki

Mutta jossain vaiheessa viikkoa ihmiset keksi että nehän voi tehdä makkaraa kiukaassa. Silloin minä olin  ihan että mjuuuuh, todellakin nyt on loma Kertun makuun! Lämmintä ja makkaran haisua, slurrrps, sinne lauteelle saattoi jäädä kuolatahra koska minä vahdin niitä makkaroita joka minuutin jonka ne oli kiukaalla!

Suikeron "sisävessa"

Se meidän kämppä siellä Lapissa oli alppitalon toisessa kerroksessa. Arvasin heti, että maalaiselle tulee ongelmia. Saimihan ei ole ikinä asunut kerrostalossa toisin kun minä Punavuoren kasvatti. Niinhän siinä kävi. Ihmiset vei meidät ulos ja minä osasin heti tehdä kaikki tarpeeni, että päästään äkkiä lämpimään. Suikero väänsi pissat ja alkoi sitten hyppiä kolmella jalalla. No, kun päästiin sisään se paineli suoraan olohuoneen ovelle. Se luuli että kaikista olohuoneen ovista mennään takapihalle, daa. Mamma pohti hetken ja sitten koska Suikero on lellikki se sai kakkia koko viikon parvekkeelle!!!! Epäreilua!!! Kerran ne kokeili sitä minullekin, mutta minä en pystynyt sivistyneenä chihuna sinne tekemään. Mamma ihmetteli että kotona pystyn kyllä terassin lankuille keljulla kelillä pissimään, mutta se on ihan eri juttu se! (Mamma tiedottaa että me kyllä siivottiin se parveke joka päivä jäisistä koiran pökäleistä!)


Ei siellä sitten oikeen muuta tapahtunutkaan. Kerran mamma oli ottanut hiihtoreissullaan kuvan jostain koiraladusta ja vihjaili että muutkin koirat ulkoilee ja kelit on muka lauhtuneet. Atshii minä sanon, ensinnäkin tuo koiralatu näyttää olevan noutajille kyltin mukaan. Minä olen seurakoira ja rotumääritelmän mukaan tottelen jos sattuu huvittamaan.

Toisekseen ihmiset yritti illalla viedä meitä ulos, käveltiin jonkun rinteen reunaa ja Saimi putosi päälleen kun oli pimeää eikä se nähnyt että siinä oli korkea lumivalli. Sitten me päästiin takaisin sisälle juuri ja juuri hengissä, niin eikös minulla alkanut kamala flunssa. Attshiiiiiiii! Yskin ja pärskin. Sitä kesti ainakin seitsemän päivää...tai tuntia. Vai sittenkin viisi minuuttia, mamman villasukka lämmitti niin mukavasti kurkkuni.

Influenssakausi

 
 Uskoihan ne ihmiset sitten lopulta ja me saatiin viettää loppu loma rauhassa sohvalla loikoillen. Se oli muuten kätevä paikka, koska siitä ulottui suoraan keittiön työtasolle ja astianpesukoneeseen nuuskimaan likaisia astioita!

 
Reissussa on oikeastaan ihan mukavaa, minä kävin Pyhätunturilla ensimmäisen kerran jo kesällä 2008 puoli vuotiaana. Silti olen kotikoira ja varmistin hyvissä ajoin paikkani paluumatkalta, kun lähdön merkit olivat ilmassa. Muutenkin on tarkkaa mihin laatikkoon pääsee, punainen on alun perin minun laatikko, mutta jostain syystä Saimikin haluaa aina siihen....

 

Aivan mahtava matka!

Saimi tosin ei päässyt taaskaan husky-safarille tai saanut neljän tuulen hattua.

Mutta ehkä ensi kerralla!