Matkalaukkuelämää

 Hei vaan hei! Olen voinut paremmin sitten viime näkemän. Söin kiltisti lääkkeet eikä enää pissata yhtään niin paljon. Olen ollut aika virkeä ja siedän Saimiakin jotenkin paremmin nyt. Paitsi juuri nyt kun sillä on pahat päivät. Huh huh.

Me ollaan käyty aika paljon Saimin kanssa haistelemassa uusia nurkkia tässä kuussa. Ensin me matkustettiin jälleen sinne Vuo-kattiin. Kummallinen paikka, ei siellä vieläkään näkynyt niitä katteja vaikka tähyiltiin ja tähyiltiin.

Ei katin kattia!

 

 

 

Hiljaa, täällä yritetään nukkua!

Mutta lunta ja loskaa siellä oli. Ihan älytöntä, kotona oli jo maa sulana ja kevään haisua, mutta ihmiset vaan vei meidät lumihankeen. No, me oleiltiin kylläkin aika paljon sisällä ja otettiin Suikeron kanssa lunkisti.Ihmiset meuhkasi niitten kamalien hiihtotarvikkeiden kanssa edes takaisin.















Vähän minä leikin pääsiäismunien sisuksilla ja Suikero kimitti mökin omistajalle pois  lähtiessä kun se meni katsomaan Saimia autolle. Mutta muuten oli aika vaisua.




Kotosalla on ollut normaalia kevätpörinää. Saimi haukkuu takapihalla ja joku on koittanut taas myrkyttää Parolassa koiria. Pitääkin olla tarkkana mitä napsii maasta suuhun, mnjam, minulle maistuu kaikenlainen. Juuri nyt kevään hittimaku on jäniksen papana!

Jaa niin käytiinhän me mökilläkin. Siellä paistoi aurinko oikein miellyttävästi ja Suikero löysi kevään ensimmäisen punkin. Minä en löytänyt vaikka kuinka yritin etsiä. Mamma kyllä nappasi sen Saiminkin punkin pois ennen kun se ehti imeä verta. Viime kesänä Saimilla oli punkki koko viikon ja se oli toooosi iso ja Saimilta lähti pala kaulasta kun mamma otti sen pois!

Täällä Saimi! Mökillä oli järkyttävää, Pena-hiiri oli pökertynyt hangelle ja kuollut! Minä sanoin sille että menee sisälle lämpimään, mutta se oli aika lihava eikä se varmaan enää mahtunut niistä pikkuaukoista. Mamma huomasi sen ennen minua ja ihmiset kaivoi sille kuopan ja hautasi sen metsään. Huomasin vasta myöhemmin sen haisun maassa mökin vieressä. Ihan kamalaa, olin järkyttynyt monta minuuttia.

Saimi vehtaa niiden hiirien kanssa, minä en tykkää kun talvella ne kakkasi minun petiin, yök. Seuraavaksi matkustettiin Tampereelle. Me mentiin kylään yöksi ja saatiin olla Saimin kanssa takakäytävällä. Se oli vähän tylsää ja Saimi huuteli koko illan, mutta sitten ihmiset lähti jonnekin ja jätti meidät sinne käytävälle. Mamma laittoi paljeoven jotenkin huonosti kiinni ja kun tuli hiljaista Saimi alkoi kuoputtaa sitä. Minä olin ihan että voi ei, me ei päästä tänne enää ikinä kylään ja ihmiset kyllä suuttuu. Mutta sitten se jo sai sen auki ja meni keittiöön ja joka paikkaan. Kun ihmiset tuli takaisin se oli eteisessä niitä vastassa ja minä olin ihan hiljaa siellä käytävässä.

Seuraavana aamuna meidät vietiin heti autoon koska Saimi oli ollut niin tuhma. Minä odottelin omassa laatikossa ja taas se kuopsutus ja punkeaminen alkoi. Kohta Saimi pääsi omasta laatikostaan pois, kun siitä meni ovi rikki kun minä olin siellä sairaalassa. Saimi kiipesi laatikon päälle ja alkoi räksyttää kaikille jotka kulki ulkona. Minua väsytti ihan kamalasti kun se edellinen ilta meni jännittäessä Suikeron edellistä temppua. Olin kyllä jo aika puhki kun ihmiset lopulta tuli ja laittoi Ässän takaisin laatikkoon. Huaaah, eikä se taaskaan saanut mitään rangaistusta. No, me ajettiin meidän vanhalle Tampereen kodille ja minä läksin parkkipaikalla heti ovea kohti. Mutta mamma kiskoi minua hihnasta ja sanoi ettei me enää asuta siellä. Miten niin? Kierrettiin vaan vanha lenkki, eikä siellä ollut yhtään tuttuja haisuja.

Aika uuvuttava reissu, eikä siitä ehditty toipua, kun taas oli matkakassit lattialla.

 

Turkuhan se siinä

 Pian huomattiin Suikeron kanssa, että me oli saavuttu hotelliin. Tuttu juttu, aulasta hissiin ja huoneeseen. Ja kun vilkaisin ikkunasta huomasin, että me oltiin Turussa. Minä olen käynyt siellä kaupunkilomlla ennenkin.

Eikä se ollutkaan mikään turha hotelli, me saatiin iso kassi herkkuja! Ne oli tarkoitettu isommille koirille ja meillä on siinä tosi paljon syötävää. Kakkapussitkin oli niin isoja, että yhteen mahtuu meidän viikon pökäleet! Ja siellä oli kuppikin valmiina, kun mamma ei ikinä muista pakata omaa mukaan ja me joudutaan yleensä hotellissa juomaan lasista.

Minulla on kyllä aika vähän enää hampaita enkä oikein saa niitä isoja luita syötyä....mutta on minussa vielä vähän terää, hahaa! Kun mamma antoi aamupalalta tuomiaan nakkeja meille, haukkasin sitä vahingossa sormesta. Se kiljaisi AUUU! Olihan se vähän  noloa, mutta mamma on välillä vinoillut minulle niistä hampaista.Siitäs sai!

Luu mallia XL