Elämä on laittii

Siitä viime kertaisesta valokuvasta missä näytin hieman pullealle tuli kamala hässäkkä. Ihmiset alkoi tohista jotain ja tänään ne meni Mustiin ja Mirriin. Haistoin jo ovelta kun ne tuli kotiin, että mukana oli yksi normaali satsi ruokaa ja toinen oudolle löyhkäävä pussi.
 
Sitten alkoi tulla ilta ja me oltiin passissa keittiössä ruoka-aikaan. Minulla kiersi mahassa jo valmiiksi, kun päivällä mamma tiputti lattialle jauhelihaa missä oli tacomaustetta ja hotkin sen kitusiini. Jälkiruuaksi nenäni eteen tipahti kakkulapio, aah, siinä oli niin maukasta marianne-kaakkua! No niin, me odoteltiin ruokakippojamme ja minä haistoin jo kaukaa että tänään saan jotakin uutta pöperöä. Saimi alkoi ahmia omaa satsiaan, mutta minun mahassa kiersi ja surisi, ne nappulatkin haisi kummalle. Mamma syötti minua aluksi ja hoksasin, että minullahan on ihan kamala nälkä. Minä söin ja söin mutta nälkä ei lähtenyt ja lopulta minulle sanottiin että minä olen laihiksella ja ne on kevytnappuloita! Voi jee, lähdin juomaan kun ne oli niin kuivia ja sillä välin Suikero hiipi paikalle ja söi loputkin nappulat kupistani.

Mä näytän kieltä kevytnappuloille!

Kun illalla tulin sohvalle, mamma sanoi että olen jo laihtunut ja diettini toimii hyvin kun syön kevytruokaa ja Saimi syö puolet annoksistani. Näätää, alan lakkoon! En aio syödä enää...ainakaan tuntiin. Tai ainakaan siihen asti kunnes seuraavan kerran saan ruokaa. Hyvitykseksi minulle oli ostettu uusi peti, mutta se on mielestäni ihan tyhmä. Tosin on se aika pehmeä ja siinä on ihanan puhdas tuoksu. Ja siinä on kiva loikoilla, menin siihen heti.


Nälkälakko!

 

Jaa niin, oltiin me taas siellä mökilläkin yhtenä aamuyönä. Meidät revittiin ylös pimeän aikaan ja pakattiin autoon. Perillä me saatiin aamiaista ulkona kiven päällä. Silloin sain vielä sentään oikeaa ruokaa, huokaus.

Nuuuuh, voiko männyn neulasia syödä?

 

Maltan tuskin odottaa huomista, sillon saan kuulema kevytsolmuluun. Jippii.