Pinaattikeittoa koiralla

Arki on alkanut. Ihmiset menee töihin ja me kylppäriin. Saimi on pesukoneessa ja minä lattialla pedissä, mjuuh. Viikonloppuisin lepuutan lepäämisestä väsynyttä selkääni. Kotona menen yleensä lattialle päiväpeitolle. Mutta mökillä vähän hullaannuin viikonloppuna ja loikoilin salaa ihmisten sängyllä kunnes mamma huomasi...hihhii.

Patjan alla on taatusti papana

Mutta muistattekos kun kerroin Saimin lemmikkihiirestä kesällä? No, heti kun me oli lähdetty lomalta kotiin se hiiri oli käynyt mökissä! Kun me tultiin takaisin Saimi meni heti nuuskuttamaan meidän petiä ja siellä oli hiiren pipanoita. Ja voi vessan oven kahva (kuten idolini Laulava Lintukoira Upponallessa sanoi) se oli kakkinut vaan minun puolelle! Saimi oli takuulla junaillut senkin. Mamma tutki koko mökin eikä niitä pipanoita ollut missään muualla kun minun patjalla ja pari ovella. Saimi saa maksaa tästä, murrrrrrrrrrrmurrrrrrrrrrrrrrr.

Ei Saimilla muutenkaan mene kovin vahvasti, viikonloppuna kun minä loikoilin sängyllä se oli ottanut ihmisten purentakiskot laatikosta ja lipsutti niitä. Ällöä!

Eilen sattui vähän nolompi juttu...kun mamma kokkasi pinaattikeittoa ja se laittoi sen laatikon pahvinkeräykseen menevään kassiin. Minua jo vähän hiukoi, kun oli illansuu ja menin vähän vaan nuuskaisemaan sitä lootaa. Sitten huomasin, että siihen oli jäänyt hieman sitä pinaattia ja työnsin kielen sinne sisälle. Ja sitten työnsin vähän päätäkin, vielä vähän ja vähän ja hiiskutti, sitten minun pää jäi jumiin. Koitin kieputtaa sitä irti, mutta kuului vaan kolinaa kun osuin kaappeihin. Mamma otti valokuvia ja se oli nöyryyttävää ja sitten se alkoi irrottaa minua. Murisin että murrrrr. ei saa ottaa pois, koska sinne jäi vielä makua sisälle. Sitten kuului "plops" ja se irtosi minun päästä ja minä menin sohvalle mököttämään.