Kepposia kerrassaan

Onkohan minulla enää lukijoitakaan, huaaaah. Suikero ja mamma opiskelee jotain näätää lymfaperätilaa vai mitä se nyt oli. Minuakin on lymfattu kun nahka kuulemma liikkuu niin hyvin kun olen laihduttanut. Hmph. Minä en ole päässyt koneelle ollenkaan koko syksynä. Se oli virhe, olen keksinyt muita harrastuksia. Mökillä nukun sängyssä kun silmä välttää.

Ja välillä houkuttelen Saiminkin mukaan ja laitan kaiken tietysti sen piikkiin. Hahhahahhahhhaaa.
 
Hotellissahan me tietysti saadaankin olla ihmisten pedillä ja pitkästä aikaa päästiinkin hotelliin ja Tampereelle kun mamma ja Saku opiskeli sitä nössönnössönnöötä.

Tällä reissulla en käynyt missään baareissa paitsi vähän aulabaarissa. Saimi pelästytti yhden madamen haukkumalla kimeästi korvan juuressa kun se oli kumartuneena kenkää laittamaan. Se nainen meinasi pudota tuoliltaan, heh. Mutta huoneessa me jouduttiin kylpyyn, se oli kamalaa eikä naurattanut enää tippaakaan. Mitä nyt Saku vielä vähän villiintyi lisää ja piehtaroi petivaatteissa.....

Seuraavana aamuna me vietiin mamma sinne kouluun ja Saimikin meni sinne. Se oli kai jotain siellä söpöstellyt, arggggh. Oli niin leuhkana koko illan että mökötin sille. Ja ihmisille. Ja autoille. Ja norsuille, kirahveille ja puhveleille.....vai oliko se tohveleille.

Kuva by Piia!

Eipä sitä söpöyttä kauaa kestänyt nimittäin kun päästiin kotiin mamman piti treenata kovasti niitä oppejaan. Niin eikös Suikero mennyt ja ottanut mamman koulutarvikkeet. Minä menin filtin alle piiloon ja ajattelin että voi apua. Ja kun mamma tuli se ei ollut kovinkaan iloinen.



 






 
Tuli kamala sotku, jotain vanua oli meillä joka paikassa. Mutta sitten se nilviäinen otti taas sen söpöstelyilmeen ja ihmiset oli ihan että voi kulta pieni kävipäs hupsusti ja voi voi. Sietämätöntä.

En se minä ollut!

 Eikä siitä mennyt kun varmaan pari päivää niin johan se taas oli pahan teossa. Minähän sanoin että mitäs lässytätte sille nakkipäälle, mutta ei kukaan kuuntele täällä minua. Saimi otti mamman kutimen ja veti sitä pitkin lattioita. Ei kuulemma haitannut kun ei lähtenyt silmukoita. Just juu, minä kun olisin tehnyt niin varmana olisi haitannut.

Eilenkin illalla kun mamma oli jo menossa nukkumaan Saimi meni makuuhuoneeseen ja alkoi vääntää pökälettä keskelle lattiaa. Järkyttävää sanon minä!!! Sitten mamma huusi että EI SAA ja koppasi sen kainaloon ja kiikutti ulos. Ja sitten ihmiset vaan nauroi että olipas lähellä, voi Saimi! Ja kun minä olisin tehnyt niin se olisi ollut niska-sanonkomikä-otteella pihalle.
 
Näin on näreet. Päätin tämän sorron ja syrjimisen nujertamana aloittaa eilen nälkälakon. En syönyt illalla mitään. Se oli virhe. Minulle tuli yöllä kamala nälkä. Onneksi minulle oli laitettu kupillinen nappuloita aitaukseen ja söin ne hipi hiljaa kun kaikki nukkui. Siinä oli kamala homma kun niistä kuuluu semmoinen rouskutus ja minulla kesti siinä tosi pitkään. Aamulla en jaksanut olla enää lakossa.

Kuulemma se mamman koulu jatkuu taas ensi viikolla. En varmaankaan pääse taaskaan pitkään aikaan nettiin. Koittakaa kestää. Ei kai se auta kun pakata kassi, kai me taas sinne Tampereelle mennään johonkin hotelliin. Mutta sitä ennen näin halloweenin kunniaksi teen yhden kepposen, koska en pidä karkeista. Enkä ruuasta tai ylipäänsä mistään syötävästä....noo ehkä vähän pidän kyllä. Mutta tässä se kepponen tulee:

Karkki vai kepponen? Molemmat!

 

Saimi viettää rauhallista takka-iltaa, hahhah niin varmaan! Ehkä kolme sekunttia!