Sidoksia

Mä olen mä. Mä olen mä jolle ei koskaan tapahdu mitään. Varsinkaan nyt kun Saimilla on juoksupäivät ja se vainoaa minua. Minut nostetaan koko ajan tuolille tai jonnekin korkealle mihin se ei ylety. Muutamana päivänä mamma koitti eristää meidät eri puolille kylpyhuoneessa, mutta eihän se onnistunut. Suikero keksi että se pääsee pesukoneen ja seinän välistä minun puolelle ja kesti monta päivää ennen kun mamma hoksasi mistä se kulkee.

 Ei tässä muutenkaan ole häävisti asiat. Mammalla oli se toinen koulujakso ja se rääkkäsi minua. Sain jonkun kaamean turbaanin päähäni ja se puristi ja kuumotti. Se oli kuulemma joku kompressiosidos. Murrr, en saanut edes nakkia palkaksi.

 

Onneksi se koulu alkoi olla lopuillaan ja me mentiin taas koko porukalla hotelliin. Mutta sielläkin meikäläisiä huijattiin. Olen nääs huomannut että ne antaa nykyään koirille semmoiset pussukat missä on jotain herkkua. Nytkin me saatiin semmoinen, mutta se annettiin eteenpäin jollekin Sepolle koska meillä menee mukamas mahat sekaisin. Murrrr.

 

Sitten mamma laittoi meidät vessaan ja lähti jonnekin lätkimään. Mutta mepäs kostettiin sille ja Suikero työnsi ja työnsi ja niin se ovi aukesi ja me päästiin huoneen puolelle. Suikku meni heti mamman matkalaukkuun nukkumaan vaikka sillä on juoksuajat. Minua alkoi vähän hermostuttaa että jos sillä menee verta niihin vaatteisiin ja kipitin hermostuneena lattialla, mutta sitten ihmiset onneksi tuli takaisin eikä ne olleet vihaisia. Loppu illan päätin ottaa rennosti ja löysin aika hyvän paikan minibaarin vierestä.

 

Se mamman kurssi loppui lopultakin ja se oli ihan väsynyt ja niin minäkin. Saimi sen sijaan jaksoi painaa, se sai niiltä kurssilaisilta sitä vanua mistä se pitää. Koetan lisätä tähän nyt yhden videon, en tiedä mitä tapahtuu. Jos se ei näy kunnolla ottakaa nakkimakkaraa ja menkää lepäämään. Niin minäkin tekisin jos ylettyisin jääkaapin kahvaan.....