Hei täällä Saimi, kirjoitan nopeasti ettei sisko huomaa kun tämä blogi on enemmän sen juttu! Eilen kävi niin että menin ihmisten kanssa isolle kentälle, protestoin hieman autossa vinkumalla koska Kerttu jätettiin kotiin. Sinne kentälle tuli joku täti ja sillä oli sheltti-merkkinen koira mukana. Ne menivät kentän toiseen päähän seisomaan ja minä haukuin niin paljon kun jaksoin että ne varmasti kuulisivat sinne asti. Mutta sitten mamman taskusta ilmestyi salaminameja enkä ehtinyt haukkua niin paljon kun mamma antoi niitä minulle kun katsoin sitä ja olin hiljaa.
Se shelttinainen hiipi lähemmäs ja lähemmäs ja minä vaan söin ja haukuin ja söin ja lopulta oksensin kun olin syönyt niin paljon salaminamia. Lopulta ne meni autoonsa ja nyt minä saan kahdesti viikossa niitä nameja ja jotkut koirat menee istumaan kauas minusta ja minun pitää taas haukkua ja syödä. Voi olla etten sitten enää jaksa niin haukkua kun se syöminen vei niin paljon aikaa jo kivaa...Illalla ja aamulla olin ihan poikki koska ne salamit painoi masussa ja äänijänteet tarvitsivat lepoa. Hau vaan ja kuulemisiin!
