Saimi täällä! Minulle tuli takapuoli tosi kipeäksi sunnuntai-iltana. Mamma huomasi että siihen oli noussut paise ja minä koitin purra sitä koko ajan että se helpottaa. Siis sitä paisetta, en mammaa. Sitten minulle laitettiin mäkkärin muki päähän ja olin ihan että voi ei ja Kerttu oli minulle kateellinen koska se muki haisi ihan ranskanperunalle...
 |
| Mäkkärin mukista on moneksi! |
Yön jälkeen mamma vei minut Vethausiin, mutta Camilla täti ei ollut vapaana, mutta Emmi täti oli. Minä haukuin kaikki muut koirat odotushuoneessa ja sitten Emmi tuli huutamaan että "Saimin vuoro!". Sillä on kotona kuulema chihuahua ja minä pidin siitä, koska se kannusti minua että "Hyvä Saimi!" eikä nauranut minun mukille.
Nukutuksen ja hoidon jälkeen minä pääsin illalla kotiin ja sain paremman suppilon, siitä näkee vaania Kerttua.
 |
| Päivää, mikäs teitä vaivaa? Minulla on paise! |
Seuraavina päivinä minä oli ihmisten mukana hommissa, ensin minun piti olla vastaanotolla tutkimassa ihmisten vaivoja vaikka omissakin on kärsimistä....
Nurkasta käsin oli kylläkin aika vaikeaa tutkia ketään. Hyvin vaikeaa hajun perusteella niin kaukaa päätellä onko kotona labradori vai mäyräkoira, mutta kissaihmiset kyllä haistaa jo kaukaa!
Seuraavana päivänä pääsin toimistohommiin kun huusin kotiin jätettäessä niin kovaa että Hattula raikui. Arvasin että jos jään Kertun kanssa kahdestaan se haukkuu minua koko päivän suppilovahveroksi...
Peppu alkaa olla jo parempi, olen syönyt koko viikon maksamakkaraa kun ihmiset luulee etten ota muuten niitä antibiootteja. Ottaisin minä kun ne parantaa, mutta ei kerrota niin saan vielä herkkuja! Vähän tämä pönttö haittaa hyppimistä ja riehumista, mutta koitan kyllä kiivetä aina niin korkealle kun pääsen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti