Kettu kainalossa

Meidän vuosi vaihtui ihanasti, ei kuultu juuri yhtään rakettia ja saatiin olla vieraiden sylissä melkeen koko ajan! Sitten mamma teki pannukakkua ja se laski sen kipon lattialle ja minä ehdin lipittää sitä taikinaa vaikka miten paljon ennen kun se huomasi, slurrrrps!

Parasta!



Täällä on Saimi! Minulla on kyllä välillä omia asioita, Kerttu ei anna minun kirjoittaa ollenkaan! Ja minulle on kertynyt albumiin omia kuviakin mitä en saa laittaa mihinkään. Ensinnäkin minä autoin tänä jouluna mammaa kaikkien pakettien ja kasvien kanssa, koska pidän niistä.

 

 

 Enkä minä tahallaan niitä pötköjä sinne töihin tehnyt, mutta kun se meidän kuvaaminen vaan kesti ja kesti. Ja sitten minä näin tontun, ihan varmasti näin siellä mamman huoneessa! Niin sitten se hätä vaan tuli ja se puu löytyi sieltä käytävästä.

Tuoltako tontut näyttää?

 

Kun siitä hässäkästä päästiin me lähdettiin maalle. Mutta mamma ei muistanut ottaa meille ruokaa ja jouduttiin lainaamaan Sofian ja isojen koirien papanoita. Minä rouskutin ja rouskutin että sain ne alas. Ja sitten minä näin minun kummitädin!

 

  

 Joulun aika on hurjan rankkaa kun on niin paljon kaikkia haisuja ja paketteja. Päätin levätä mahdollisimman paljon, että jaksan keväällä taas ärmentää Kertulle.

 

 

Keksin että jos lepää sohvan päällä, voi samalla valvoa kaikkia ja näkee ikkunastakin ulos. Ja mikä parasta voi vaania Kerttua!

 

Välillä lepäsin ketun vieressä, sain sen joululahjaksi. Sen kanssa saa hyvät unet, se ei haise niin kun Kerttu.

Mitä kettu sanoo!?! Dingdingdingdinndidiididing

 

Mjaahah vai niin, blogin kaappaus. Nyt meni fiilis, hiiskutin nulikka. Hyvää loppuvuotta vaan, ja ihan tiedoksi että Saimi se vasta haiseekin! Sitä paitsi se kettu tuli minun paketista, Saimi sai näädän, varmaan haisunäädän! Että tänne se kettu!!!

Vuoden 2013 chihumaisimmat palat

Jaa jaa, vuosi on taas vierähtänyt eikä Suikero ole vieläkään lähtenyt takaisin kotiinsa Lohjalle.  Onkohan mamma unohtanut että sen piti tulla vaan käymään meillä... Parasta varmaan vilkaista mitä Saimi on tänä vuonna hölmöillyt.
 
Viime talvihan oli luminen ja Suikero kehitteli kahdella tassulla kävelyn ettei sen hieno hipiä kylmety. Pöh.

TOP 3

 
Sitten me alettiin riidellä yhä enemmän, varsinkin matkustaessa. Lopulta ihmiset kyllästyi ja osti meille autoon omat kuljetuslaatikot. Saimi omi heti luksusmallin missä on juomatelinekin.

 

 Keväällä koitti vuoden 2013 ihanin päivä, kun Saimille tuli peppuun paise ja se joutui leikkaukseen. Ja kun se tuli kotiin se vaan nukkui. No, olihan se vähän tylsä juttu, myönnetään.

Välillä me päästiin hotelliin, ai että ne sängyt sopii minun selälle...ja aamiaisnakit mahalle, slurrps!

 

Kun kesä koitti mamma rakensi meille jälleen uuden aitauksen ja Pena tuli tekemään ison terassin. Mehän muutettiin talvella. Mamma luuli ettei me enää haukuta tältä pihalta kenellekään kun ei ole ohikulkijoita, mutta haukutaan me! HAUHAU!

Meidän tappelut kiivastui kesää kohti ja sitten kävi se onneton tapaturma missä Suikero yritti purra minua ja se purikin vahingossa mammaa huuleen. Auts.

TOP 2

 

 Loppukesästä alkoi armoton mökin etsintä ja me autettiin ihmisiä nuuskimalla jokainen paikka. Sofiakin auttoi ihmisineen etsinnöissä, välillä mentiin vesiteitse vakoilemaan mökkirantaa. Oli niin kuumaa ettei edes Saimi jaksanut ärhennellä Sohville.

 

 Hei, mitäs tämä nyt on?! Tässähän piti kertoa Saimin näätäilyistä, ei minun. Hmph, välillä tuli vähän nuuskittua roskiksia ja karattua yölläkin syömään jätteitä... mitäs pitävät laihiksella, hiiskatti!

TOP 1

Tässä oli Saimin joulutervehdys mamman työpaikalle. Me käytiin  auttamassa vähän sisustamisessa ja Suikero väänsi pökäleet kuusen juurelle, uh mikä lemu!
<<<<<<









Lopulta se mökkikin alkoi vaikuttaa siedettävältä ja takkaan saatiin tuli. Mutta mitä tekee Suikku? Muuttuu kissaksi ja alkaa kiipeillä sohvan selkänojilla, miaauuuu!

 Me päästään uudeksivuodeksi sinne maalle pakoon pommien pauketta, koska minä inhoan niitä. Ne on epäilyttäviä ja sattuu minua korviin.















                                                Chihumaista vuotta 2014 tahtovat toivottaa Kerttu Pennanen ja Saimi Suikero ihmisineen!

 

Kanan tassuja ja vääriä koipia

Mjaahah, joulu haisee nenään...yksi yö tässä taannoin haisi kylläkin kanan luut. On ottanut vähän päähän tämä laihis ja niinpä laadin suunnitelman nukkumaan käydessä. Ihmiset napostelivat illalla kanaa ja laittoivat hyvät jäänteet bioroskikseen jonka nostivat oven suuhun. Minä menin muina koirina maate ja esitin monta tuntia  nukkuvaa. Sitten minä työnsin portin auki hipihiljaa kuonolla ja hipsuttelin eteiseen niin ettei kukaan herää. Siinä oli kamala homma, koska kasvatan kynsiäni enkä anna mamman lyhentää niitä paljoa. Ne rapisee parketilla ja Suikero herää helposti. Mutta kukaan ei herännyt, uskomatonta että pääsin kanan luiden ääreen slurrps! Mutta himskatti kun se roskis on aika korkea ja minä olen aika lyhyt niin siitä paperipussista lähti kamala rapina vaikka minä yritin lipsiä luita ihan hiljaa kahdella tassulla seisten. Hetken sain työskennellä rauhassa ja mahani huusi Hoosiannaa, Daavidin koiraa (anteeksi, en ole kovin uskonnollinen chihuahua)mutta sitten ihmiset heräsivät siihen rapinaan ja sain huutia. Ja jouduin takaisin portin taakse nukkumaan. Mutta kyllä se kannatti, uneksin vaan loppuyön kanasta, kotkotkot.

Seuraavana päivänä öisen hässäkän jälkeen me mentiin taas sinne mökille. Sinne tuli jotain miehiä hommiin ja me haukuttiin niille ensin, mutta sitten alkoi ramaista ihan kamalasti kun tuli nukuttua sen kanan takia vähän huonosti. Joten me vaan lepäiltiin takan ääressä.

Vielä seuraavana aamunakin meitä väsytti niin paljon, että kun ne remonttimiehet tuli takaisin me ei jaksettu edes haukkua. Me nukuttiin meidän laatikoissa ja herättiin vasta kun ihmiset tuli kysymään mikä meillä on. Sitten me jouduttiin makuuhuoneeseen evakkoon ettei me olla jaloissa. Mutta minun nenään tuli kinkkupaketin haisua ja menin ovelle odottamaan ja mamma kysyi haluanko sohvalle makaamaan. Minä olin vaan että joojoo ja kun pääsin olohuoneeseen kävelin suoraan työmiesten eväskassille. Mutta mamma käveli minun perässä ja jouduin suoraa päätä takaisin eristykseen. Hmph, mahassa kurnii ja ujeltaa.

Tällä viikolla Saimi nousi kyllä väärällä tassulla yhtenä aamuna ylös. Se nukkui koko päivän ja murisi ihmisillekin, minulle se aina murisee muutenkin. Sitten mamma otti sen mukaan uudelleen mökille käymään ja minä nautin sillä aikaa ja makasin sohvalla tassut levällään. Kun ne tuli kotiin, Suikero väitti että järven jää oli paukkunut ja vonkunut niin kovaa, että sille oli pitänyt haukkua. Minäpä tiedän että se on ihan mamero kun minä en ole mukana. Vaikka se esittääkin kovista.

Väärä tassu aamulla

Tänä aamuna meille laitettiin rusetit ja arvasin heti, että on tullut joulun aika ja me matkataan mamman kotiin. Se on mieluisaa, koska siellä saa aina herkkua, niin tänäänkin! Minä näin, että me saatiin omat paketit mukaan, voi olla että ensi yönä hiivin rapistelemaan niitä...mjaah, koska on joulu, koska syödään?

Joulurauhaa...ei ole vielä julistettu!

Pelimatka

Elämä on ollut rauhatonta. Suikerolla on naistenvaivat ja se yrittää vikitellä minua joka päivä. Mamma on erottanut meidät päiväksi väliaidalla, se on ihanaa kun saan nukkua rauhassa. Illalla onkin hankalampaa ja siksi mamma nostaa minut joskus pöydälle turvaa.

Minulla ei ole omaa fb-tiliä..eikä mitään
muutakaan tiliä.....

Saimi on muutenkin ihme tyyppi, kun mamma asensi jouluvaloja se joutui siirtämään sitä omakotitaloa missä Saimi asuu. Niin sen alta löytyi kuivunut pissalätäkkö. Me kaikki ihmeteltiin miten se oli sinne tullut kun edes Suikero ei mahdu talonsa alle. Alettiin epäillä, että sillä on oma viemäri tai lemmikkirotta joka asuu sen talon alla. Jotain rapinaa olenkin öisin nurkasta kuullut...

 

Pelaajatapaaminen, Mynämäki, Hani-halli

Minähän olin entisessä elämässä KOO-VEE.n salibandynaisten edustusjoukkueen maskotti, kerrankin jouduin bussissa Ouluun pelireissulle. Pelin aikana odotin bussissa ja ajelin pitkin Oulua. Peli päättyi häviöön ja väänsin sen takia kunnon tortut hallin pihalle. Kun Suikero tuli se harrastus loppui, mutta pari viikkoa sitten me päästiin taas pelimatkalle Mynämäelle. Oltiin vaan omalla autolla että eihän siinä tunnelmaan päässyt, mutta tervehdin kyllä pelaajia ystävällisesti hallin ovella heiluttamalla häntää. Voittojakin tuli kaksin kappalein joten ei ollut tarvetta osoittaa mieltä.








Mökillä on taas käyty siivoushommissa, nyt siellä on jo lämmintä ja sohva joten se on minullekin ihan ok.

Hei me heilutaan taas

Kertun hetki Hartwall Areenalla

Alkaa tässä mennä hermo, viikon olen nakertanut kuivia kevytnappuloita. Tänään löysin ranskanperunan lattialta ja mamma sanoi että siinä meni viikon laihdutus hukkaan, hmph. Eilen Saimi pääsi mamman mukaan mökille ja minä sain sillä välin kevytluun. Yök, en maistanutkaan sitä. Sitten se söpöstelijä tuli kotiin ja alkoi heti maiskuttaa minun luuta ja ihmiset lässytti sille että hellan lettas kun söpö pikkuhaukku.

Saimi raksalla

 

Täällä Saimi! Minä olin kyllä kovasti hommissa ja Timo-Timpuri jutteli minulle kun nuuskin kaikki paikat ja menin kaappiin. Sitten mamma meni ulos ja sanoi että "Tule Saimi!" Mutta minä halusin jäädä sisälle. Mutta kun ovi meni kiinni minä halusinkin mennä ulos ja uikutin vähän ja Timo-Timpuri kysyi ystävällisesti "Haluaisitko ulos?" Niin sitten mamma avasi oven ja karjaisi "Nyt pihalle siitä!!"Ja sitten minä menin. Kotona söin vähän luuta.

 

Plaaplaa. Illalla ihmiset lähti jonnekin areenalle ja kun ne tuli takaisin ne tohisi että joku Sami(tyhmä nimi, ihan kun Saimi) oli jossain stand upissa kysynyt omistaako kukaan chihuahuaa. Siellä oli 80 000 ihmistä...tai ainakin 8000 mutta kukaan muu ei omistanut kun meidän ihmiset. Sitten se Sami (pöljä nimi) oli kysynyt meidän ihmisten chihuahuan nimeä ja ne oli huutanut minun nimen, KERTTU, koska olen ainoa oikea chihuahua tässä perheessä. Suikero haisee ja hölmöilee, ei oikeat chihut tee niin, hyh. Niin että minä olen julkisuuden eläin, lupaava komedienne. Pääsen varmasti seuraavalla kerralla sen Samin-vaikka sillä onkin tökerö nimi-showhun mukaan, nytkin siinä oli ollut Iivari-aasi. Minun kollega. Kerttu ja Iivari. Vaikka se Sami on kyllä tosi outo, se tuntee jonkun Peto-chihuahuan jonka päälle se oli istunut. Parempi ehkä pysytellä vaan kotosalla ja levätä. Ja syödä, jos sattuu joku ruuan muru tulemaan vastaan. Hmph. 

 

Tänään mamma on piikitellyt minua ja sanoi, että sillä Samilla ja minulla on sama lempinimi-pullukka. Ja meillä on kuulema samanlaiset kaksoisleuat. Jummi, alan kyllä kohta suuttua.  Mutta sitten minä sain pantaan semmoisen valo-heijastimen. Se on tosi hieno, eikä Suikulla ole sellaista. Me testattiin sitä pimeässä huoneessa ja Saimi oli ihan kade. Ähäkutti!

Valopää

Elämä on laittii

Siitä viime kertaisesta valokuvasta missä näytin hieman pullealle tuli kamala hässäkkä. Ihmiset alkoi tohista jotain ja tänään ne meni Mustiin ja Mirriin. Haistoin jo ovelta kun ne tuli kotiin, että mukana oli yksi normaali satsi ruokaa ja toinen oudolle löyhkäävä pussi.
 
Sitten alkoi tulla ilta ja me oltiin passissa keittiössä ruoka-aikaan. Minulla kiersi mahassa jo valmiiksi, kun päivällä mamma tiputti lattialle jauhelihaa missä oli tacomaustetta ja hotkin sen kitusiini. Jälkiruuaksi nenäni eteen tipahti kakkulapio, aah, siinä oli niin maukasta marianne-kaakkua! No niin, me odoteltiin ruokakippojamme ja minä haistoin jo kaukaa että tänään saan jotakin uutta pöperöä. Saimi alkoi ahmia omaa satsiaan, mutta minun mahassa kiersi ja surisi, ne nappulatkin haisi kummalle. Mamma syötti minua aluksi ja hoksasin, että minullahan on ihan kamala nälkä. Minä söin ja söin mutta nälkä ei lähtenyt ja lopulta minulle sanottiin että minä olen laihiksella ja ne on kevytnappuloita! Voi jee, lähdin juomaan kun ne oli niin kuivia ja sillä välin Suikero hiipi paikalle ja söi loputkin nappulat kupistani.

Mä näytän kieltä kevytnappuloille!

Kun illalla tulin sohvalle, mamma sanoi että olen jo laihtunut ja diettini toimii hyvin kun syön kevytruokaa ja Saimi syö puolet annoksistani. Näätää, alan lakkoon! En aio syödä enää...ainakaan tuntiin. Tai ainakaan siihen asti kunnes seuraavan kerran saan ruokaa. Hyvitykseksi minulle oli ostettu uusi peti, mutta se on mielestäni ihan tyhmä. Tosin on se aika pehmeä ja siinä on ihanan puhdas tuoksu. Ja siinä on kiva loikoilla, menin siihen heti.


Nälkälakko!

 

Jaa niin, oltiin me taas siellä mökilläkin yhtenä aamuyönä. Meidät revittiin ylös pimeän aikaan ja pakattiin autoon. Perillä me saatiin aamiaista ulkona kiven päällä. Silloin sain vielä sentään oikeaa ruokaa, huokaus.

Nuuuuh, voiko männyn neulasia syödä?

 

Maltan tuskin odottaa huomista, sillon saan kuulema kevytsolmuluun. Jippii.

Syysmuotia

Voi rähmän käki, me ollaan ravattu mökin kunnostuksessa koko syksy. Suikero on elementissään ja juoksee hullunrinkiä pihassa ja kuopii hiekkaa. Säästäisi energiaa, eihän sitä tiedä koska me saadaan ruokaa seuraavan kerran.

Kun katsoo tosi tarkkaan, näkee nälkäisen
Saimin soppajonossa.



Mitä sä siellä värjöttelet,
tuu ulos riehuun! T:Saku

 Siellä on koleaa 
 ja näätää, yritin 
 hakea taannoin 
 suojaa joka 
 paikasta mutta 
 missään ei ollut 
 mitään mihin
 käpertyä. Jotain
 haisevia muoveja
 vaan. Ja Saimi
 tuli kyttäämään,
 mur.





Viikko sitten mamma maalasi jotakin ja sitten se alkoi ihmetellä missä minä olen. Se huusi ja huusi että "Kerttuuu, onko kettu vienyt sinut!!!??" Mutta minä poloinen olin mennyt varastoon nuuskimaan, jos siellä olisi lämmintä paikkaa...tai ruokaa....tai mieluummin molempia. Ja sitten ovea auki pitänyt lapio kaatui maahan ja se ovi pamahti kiinni. Sinne jäin pimeään. Ei minulla ollut mitään hätää koska tiesin, ettei ihmiset minua sinne jätä. Lopulta mamma löysi minut ja surkutteli että oivoi Kerttu-poloa.

Semmoinen hyöty siitä vajaepisodista oli, että mamma päätti lämmittää minulle saunan. Minä sain loikoilla siellä koko loppu päivän, iiihanaa! Suikero kävi välillä lauteilla, muttei se viihtynyt siellä pitkään. Rasittava nulikka, pysyisi edes kuvissa paikallaan.

Kyllä se niin on, että kotona on ihanaa ja lämmintä. Minä viihdyn sohvalla ja Saimi nojatuolissa. Se on oikein hyvä niin, etäisyys on kaunista....nimittäin etäisyys Saimiin.

 

Sekin on ihan jees, että syyspalttoot on otettu taas käyttöön. Voi olla että tämä kuva vähän hämää, mutta minä en ole ainakaan pullistunut yhtään. Miten voisin olla koska olen aina nälkäinen?! Se on ihan sattumaa, että pinkki jumpperini istuu minulle tänä syksynä aiempaa napakammin. Ja että minulle ostettu ruskea paita sopii paremmin Saimille, ja minun heijastinliivi. Siinä rääpäleessä on vaan luita ja nahkaa sekä heikko asenne muotia kohtaan. Sakke lähtee välittömästi sohvalle pakoon kun ulkoiluasut otetaan esiin.

XL ja XS?